Georges (Jean-Louis Trintignant) ja Anne (Emmanuelle Riva) ovat kahdeksankymppinen pariskunta. Pitkään yhdessä ollut, sivistynyt aviopari on tehnyt ansiokkaan uran musiikinopettajina. Myös heidän ulkomailla asuva tyttärensä, Eva (Isabelle Huppert), on muusikko. Eräänä päivänä Anne saa sairauskohtauksen. Niin pariskunnan keskinäinen rakkaus kuin suhde tyttäreen joutuu koetukselle. Rakkaus on Michael Haneken käsikirjoittama ja ohjaama intensiivinen rakkauden ja luopumisen kuvaus. Elokuva palkittiin toukokuussa Cannesin 65. elokuvajuhlien pääpalkinnolla, Kultaisella palmulla. Katso elokuvan trailer Katso kuvagalleria: selattava | klikattava Ensi-ilta Suomessa 15.02.2013
Kävin katsomassa tämän tänään, ja täytyy sanoa että vaikka Zero Dark Thirtyn nähtyäni ajattelin, etten voi nähdä parempaa elokuvaa joka on valmistunut vuonna 2012, niin Haneken uusin kyllä on Bigelowin mestariteosta vieläkin parempi, vaikka tyylillisestihän leffat eroavat kuin yö ja päivä jolloin näiden vertailu sinänsä on ihan turhaa. Olen pitänyt sekä Caché (Kätketty) että Das weiße Band (Valkoinen nauha) elokuvista, mutta tuntuu että Haneke sen kuin paranee. Ennen elokuvaa pelkäsin kuinka hyvin vain yhteen asuntoon sijoittuva elokuva jaksaa pitää otteessaan, mutta kaksi tuntia meni erittäin nopeasti, eikä yhtään tylsää hetkeä tullut vastaan, sitäkin enemmän erittäin hyvin kuvattuja ja näyteltyjä kohtauksia. Toisin kuin yleensä Haneken elokuvissa, tämä ei sisällä ns. avointa loppua, vaikka ei sitä lopetusta nytkään rautalangasta katsojalle väännetä ja silti lopetus jätti ainakin minulle ajattelemisen aihetta. Ei tästä osaa sen enempää vielä sanoa kuin että jos nykyelokuva kaikkine erikoistehoste-elokuvineen alkaa jo ahdistaa niin tämä elokuva luo kyllä vahvan uskon siihen, että elokuvalla on vielä taide- ja viihdemuotona annettavaa katsojalle. Hanekelle tunnusomaisesti musiikilla ei yritetty katsojaa manipuloida, vaan alun jälkeen ei tainnut elokuvassa olla yhtään musiikkia pois lukien se, mitä kohtauksessa itsessään soitettiin. Lopuksi paha spoileri, joten suosittelen lukemaan seuraavan vain jos olet elokuvan nähnyt: Spoiler Elokuvan loppupuolella kohtaus jossa Georges kertoo Annelle kesäleirikokemuksestaan ja se miten kohtaus sitten päättyy, niin tuli itselleni sen verran täysin puskista, että näin hienosti rakennetun kohtauksen perusteella leffa ansaitsee jo kaiken suitsutuksensa, kestoakin kun kohtauksella oli, taisi olla yhdellä otolla tehty (niin kuin moni muukin unohtumaton kohtaus elokuvassa)
Michael Haneke on taas tehnyt omalla ankaralla tyylillään mestariteoksen. Katsomiskokemus vetää hiljaiseksi. Iäkkään avioparin viimeisiä kuukausia seurataan vähäeleisesti ja arvokkaasti. Aviomiehen (Jean-Louis Trintignant) toiminta vaimon (Emmanuelle Riva) hoivaajana nousee keskiöön. «Je ne veux plus!» Elokuva näyttää, kuinka kuoleman lähestyminen vaikuttaa perheen ihmissuhteisiin. Musiikkia (Schubertia taas kerran) käytetään niukasti, ja esimerkiksi alkutekstijakso on täysin äänetön. Rauhallinen leikkaus jättää tilaa henkilöiden sisäisille tapahtumille. 5/5
Haneke osaa kertoa tarinan. Pääpariskunta teki uskomattoman hienon roolityön. Cgi:tä olis saanut olla vähän enemmän. Mutta siitä huolimatta täydellinen leffa. 5/5
Rakkauden pohjoismainen (oikeastaan norjalais-suomalainen) blu-ray tarjoaa kaksi yllätystä. Ensinnäkin Future Film on tehnyt kaksikerroslevyn, jossa on dataa yli 48 GB ja elokuvatiedoston koko on 40 GB — enemmän kuin esimerkiksi brittiläisessä julkaisussa, jota esittelee DVDBeaver. Toisekseen levyllä on 25 minuutin dokumentti (ranskaksi puhuttu, englanniksi tekstitetty), mutta sen saa nähtäväkseen ainoastaan norjankielisestä päävalikosta. Katsoin nimittäin levyä suomenkielisen valikon kautta eikä siinä ole kohtaa BONUS lainkaan; ihmettelin, miksi BDInfo näyttää myös jonkin 25-minuuttisen videoraidan, ja norjalaiselta puolelta BONUS-valikko löytyi. Teknistä sälää on tässä viestissä.