Miksikähän tästä leffasta ei ole täällä juttua vaikuttaa erittäin mielenkiintoiselta ja on ollut suomessakin jo pidemmän aikaa leffa teatterissa.
Tuli nähtyä ja suosittelen kyllä. Farrelista innostuin ensimmäistä kertaa oikeasti ja Kidman oli hyvä tietenkin. Samoin pennut vetivät oikein pätevästi. Hienosti piinaava ja ripauksen mustaa huumoria tarjoava elokuva, jonka epätodellisten tapahtumien tunnelmaa tehostavat ihanan kauhistuttavat musiikit. Helppo pistää 4/5, tai vaikka vähän enemmänkin.
The Killing of a Sacred Deer jatkaa ohjaajansa Giorgos Lanthimosin omalaatuista tyyliä, joka on tullut tutuksi elokuvista Kynódontas ja The Lobster. Tapahtumat sijoittuvat hiukan erikoiseen maailmaan, joka eroaa tavallisesta arkitodellisuudesta ja tuo mieleen elokuvan Den brysomme mannen, mutta maailman olemus valkenee hitaasti elokuvan edetessä. Kyse ei ole tieteis- tai kauhuelokuvasta vaan draamasta, joka kuvaa omaa todellisuuttamme odottamattomin sävytyksin. Elokuvaan on luotu hienovaraisen arvoituksellinen, jopa hykerryttävä tunnelma. Fiktiivisen maailman erikoislaatuisuus ilmenee heti alussa vuoropuhelusta, joka on etäisesti kaurismäkeläistä — vieraannutettua, lakonista, mekaanista —, ja aina välillä puheeksi tulee jotain mitä ei odottaisi: kainalokarvat, kuukautiset. Tietynlainen mekaanisuus ja lapsenomaisuus leimaa myös henkilöiden toimintaa. Stanley Kubrickiin puolestaan viittaavat pitkät kamera-ajot sairaalan käytävillä, laajakulmaobjektiivin ja musiikin käyttö. (Ääniraidalla kuullaan myös suomalaisia esiintyjiä.) Päähenkilöt ovat tieteellisesti koulutettuja nykyihmisiä: Stephen Murphy (Colin Farrell) on sydänkirurgi ja vaimo Anna (Nicole Kidman) silmälääkäri. Heillä on kaksi kaunista lasta, Kim ja Robert, jotka ovat toisella kymmenellä. Spoiler Stephen tapailee 16-vuotiasta Martinia (Barry Keoghan), jonka isä oli aikoinaan kuollut leikkauspöydälle, koska Stephen oli mennyt leikkaukseen humalassa. Nuorukainen syyttää Stepheniä isänsä kuolemasta ja haluaa kostaa saattamalla jollakin avoimeksi jäävällä tavalla tämän lapset niin sairaiksi että he kuolevat. Hän on ikään kuin katsonut perheen onnea ”pahalla silmällä”. Lopulta Stephenin on uhrattava jompikumpi lapsista pelastaakseen toisen ja palauttaakseen tasapainon. Mistä tällaisessa tarinassa voi olla kysymys? Vaikka päähenkilöt ovat saaneet tieteellisen koulutuksen, tapahtumat tuntuvat sijoittuvan alkukantaiseen yhteiskuntaan, jossa magian vaikutukset ovat täyttä totta. (Kun alkukantainen ja taikauskoinen ihminen saa tietää, että poppamies on hänet kironnut, hän saattaa todellakin kuolla — magian tosiasiallinen teho perustuu tällaiseen lumevaikutukseen.) Elokuvan tarinassa on ikään kuin kaksoisvalotuksena asetettu kaksi erilaista yhteiskuntaa päällekkäin, ja tuloksena on ambivalentti kokonaisuus, jossa on sekä moderneja että primitiivisiä piirteitä näennäisen saumattomana kokonaisuutena. The Killing of a Sacred Deer on elokuvataiteen voimannäyttö. Muistan kuin eilisen päivän, kun Colin Farrell kukkoili Cillian Murphyn kanssa Intermissionissa. Nyt hän on jo valkoparta vanha pappa. Niin se aika rientää. 4½/5
Sopivan diippii shittii. Välillä piti melkein kelata taaksepäin, että lukiko sitä oikein, mitä heput juttelevat rainassa. No lukihan sitä oikein ja sai ihmetellä että jaahas tällasta menoa. Ei tätä uudestaan halua nähdä, mutta kertakäyttökamana erittäin "arjesta irrottavaa" menoa . Jos jotain negativiista hakee, niin kamera oli välillä arsyttävästi vinossa ja liikkuessa kamera heilui liikaa.
Nyt mennään kovaa! Pitänee tutustua herra Lanthimosin tuotannoon tarkemminkin, sillä näkemäni kaksi elokuvaa ovat olleet mitä mainiointa ja eriskummallisinta kamaa! Lobsterista pidin ehkä enemmän, mutta ei tama missään nimessä ole huono! Kummassakin elokuvassa eletään maailmassa, joka on kovin lähellä meidän maailmaamme, mutta pieniä eroja löytyy ja niiden pienten erojen kautta koko maailmankuva, ihmiskäsitys, oikea/väärä, tekojen hyväksyttävyys jne. menee päälaelleen. Minä tykkään, ottakaa sitten kehotuksena tai varoituksena. Letterboxdiin lättäsin eilen elokuvan katsottuani arvosanaksi 4 tähteä. Nyt mä olisin jo valmis lisäämään puolikkaan.
Vihdoinkin tuli katsastettua. Olipa tapaus, siis hyvässä mielessä. Suhteellisen piinaava elokuva. Kaikkea ei selitetä, mutta ei tarvitsekaan. Roolitus on osunut niin nappiin kuin olla ja voi. Ehdottomasti kannattaa katsoa, voi tälle melkeinpä 5/5 antaa.