Tiedän että elementeissä voi tapahtua ajan myötä merkittäviä muutoksia, koska tästä on todisteita. Vanhoista ferrofluididiskanteista saattoi nesteet kuivua ja dynaamisista elementeistä polypropyleeniripustukset hapertua. Näillä muutoksilla oli kuultavaa vaikutusta ääneen. Molemmat ilmiöt tulivat esiin vasta vuosien päästä. En ole vielä nähnyt yhtäkään luotettavaa todistusta siitä että ns. kaiuttimien sisäänajolla olisi korvalla havaittavaa vaikutusta ääneen. Hypoteettinen mahdollisuus toki on olemassa tällaiseen muutokseen. On väitteen esittäjän asia todistaa se oikeaksi. Koska kaiuttimia on jo tutkittu pitkän aikaa, eikä tällaista todistusta ole löytynyt niin pidän ilmiön esiintymistä erittäin epätodennäköisenä. Tätä käsitystäni tukevia tutkimuksia taas kyllä löytyy. Niitä on tähänkin ketjuun jo linkattu. Olen aina valmis muuttamaan käsitystäni kun esiin tulee uutta tietoa. Jälleen arvioit minua omien käsitystesi etkä kirjoitusteni kautta. Se on epäreilua. Laittaisitko lainaukset kirjoituksista, joissa kiellän kokonaan aikaa myöten tapahtuvan kaiutinelementtien ominaisuuksien muutoksen mahdollisuuden?
^ihminen muodostaa sellaisen käsityksen kuin sille annetaan (pitkän ajan kuluessa). Älä nyt yritä vääntää itseäsi minnekään subjektivistileiriin. Käytännössä asennoituminen : erittäin epätodennäköistä = totaali kieltäminen. Jos näin ei olisi, niin se kuulostaa vain siltä että jätetään itselle joka suuntaan keinotekoisesti ovi raolleen jotta voi lopuksi huokaista, että enpäs ollutkaan väärässä (vaikka ehdottomasti olin muuta mieltä). Naurettavuuksiin menee heitot jossa suurinpiirtein verrataan, että elementin ääni voi jopa muuttua jos toista elementtiä lyödään lekalla pölykuppiin ja toista ei lyödä.
Voisin sen verran soppaan sotkeutua, että klassisen musiikin puolella esim. viulun ääni menee tosi tunkkaiseksi, jos sitä ei muutamaan kuukauteen soita. Ääni aukeaa ennalleen vasta kohtuu pitkänkin soiton jälkeen. Uskon saman jutun olevan mahdollista myös puukoteloisille kaiuttimille. Eli josko elementeissä ei niitä muutoksia tapahtuiskaan vaan koteloissa? Vai voisiko viulun tapauksessa äänen muutos esim. kielistä johtua?
Niin, minusta tuntuu että olet jo pitemmän aikaa lukenut kirjoituksistani muuta kuin mitä niihin on kirjoitettu. Olet siis jaotellut minut johonkin leiriin ja sen perusteella päättänyt puolestani mitä mieltä olen kaikista asioista. Ihmiset eivät ole näin helposti lokeroitavissa. Heillä on eri asioissa erilaisia mielipiteitä. Väitteesi tueksi ei siis löytynyt yhtään lainausta kirjoituksistani. Perätön väitteesi oli oman mielikuvituksesi tuote. En ole myöskään kirjoittanut mitään tämän suuntaista. Tämäkin on oman mielikuvituksesi tuotetta. Keskustelua on aivan mahdoton käydä tältä pohjalta. Jatkan sitä reaalimaailmassa elävien kanssa.
Mennään sitten alkuperäisestä aiheesta vielä enemmän sivuun. Soittimen äänen muutos käyttämättömänä johtuu useasta tekijästä. Lämpötila vaikuttaa sointiin, mutta tasautuu verrattain nopeasti käyttöönoton jälkeen. Puun kosteuden tasaantuminen vie taas pitemmän aikaa ja sillä on suuri merkitys. Tärkeä tekijä ja myös hitaasti muuttuva on staattisten ja dynaamisten kuormitusten aiheuttamat muutokset sointiin. Jos soitin on ollut pitkään käyttämättä, niin silloin usein on soittajakin ollut soittamatta. Kestää jonkin aikaa ennen kuin tuntuma palaa. Näistä tekijöistä kaiuttimien tapauksessa tulee kyseeseen vain dynaamisten kuormitusten vaikutukset. Tämänkin merkitys on häviävän pieni, koska kaiutinkoteloista pyritään tekemään mahdollisimman heikosti soivia toisin kuin soittimien rakenteista. Yleensä kaiutinkotelot eivät edes ole täyspuuta.
Aivan, näin ajattelinkin. Itsellä oli kolme viulua käytössäni, kun aktiivisesti soittelin ja kyllä niissä käyttämättömissä soundissa eron huomasi selkeästi (siis verrattuna siihen, miltä niiden olisi pitänyt kuulostaa ja soittajan soittamattomuudella ei ollut merkitystä). Mutta tosiaan, kaiuttimiin tällä tuskin on vaikutusta ja varsinkaan uusiin kaiuttimiin (ellei sitten ilmankosteus jne. kuultavasti vaikuta --> tuskin ainakaan ääntä parantavasti JOKA kerta). Omalta osaltani offtopic loppuu tähän
Miksi ilmiön, joka otetaan mukaan keskusteluun mahdollisuuden muodossa, vaikutuksesta ääneen täytyisi olla varmaa tietoa? Täällä ei ole kenelläkään varmaa tietoa myöskään erilaisten kaiutinelementtityyppien (nauhat, domet, eslut ja kartiot pl. jotain näkemystä niiden jousituksen muuttumiseen) muuttumisesta aikajanalla, saatikka siihen kysymykseen kun puhutaan siitä yksittäisestä kaiuttimesta kuuntelijan kotona ilman että tukeudutaan yleistyksiin tai vaihteluväleihin. Kuten sanoin, tutkimuksia mainituista asioista (kaiutin kokonaisuutena ml. erilaiset elementit (ml. kartion muutokset), kompot, ja johteet) saadaan odottaa, ei niihin tiedä varmaa vastausta tällä hetkellä luultavasti kukaan. Harrastajien kohtaamiin yksittäistapauksiin tuskin koskaan voidaan antaa objektiivisesti varmaa vastausta. Yksittäistapauksen todistusvoimaisin todiste (koska on ainoa) on luultavasti aina aistihavainto ja kaiken mahdollisen aistihavainnon sekä ennakkoluulon ja -odotuksen väliltä yhdistävä kokemus (on myös asia, jolla vain on merkitystä lopulta).
Kaiutinkotelon soinnilla on lähes aina jotain merkitystä kaiuttimen soundiin. Osa kaiutinkoteloista (mm. Harbeth) tehdään tarkoituksella soiviksi. Kotelot tuskin muuttavat kovin radikaalisti sointiaan ajan saatossa, aidosta puusta tehdyt kotelot ehkä vähän enemmän kuin massalevyistä tehdyt, mutta tuskin aivan merkityksetön asia tämäkään on. Sen sijaan jo mainittu kaiuttimen (kuitu)kartio on eri tapaus. Kartion resonointi ja seisovien aaltojen demppautuminen riippuu kartiomateriaalin ominaisuuksista, jotka muuttuvat luonnonmateriaaleilla kun niitä tärisytellään ja väsytellään.
^käsittääkseni Harbethin idea on madaltaa kotelon sointitaajuutta soinnin amplitudin kustannuksella jotta se olisi korvan vähemmän heräkkällä alueella. Ohutseinästä koteloa kai on helpompi vaimentaa sen värähtelyssä jota aina kuitenkin tapahtuu.
Ok. Kokeilin kädellä viime vuoden messuilla 40.1:n kylkeä humpan soidessa ja sen resonointi tuntui olevan aika laajakaistaista (ja kaiuttimeksi voimakasta), eli alakeskari- ja bassoäänien värähtely tuntui kyljessä messuvolalla tosi selvästi.
Tiedän kyllä hyvinkin mikä on kaiuttimen taajuusvastemittaus suoraan edestä vapaakentässä. Etuvasteita taas käytetään kuorma-autoissa ja työstökoneissa käsiteltävän kohteen paikoittamiseksi.
OT: Saatat tietää, mutta nähtävästi yleisesti käyttössä oleva termi tuosta ei ollut tiedossa. Voit vapaasti itse kirjoittaa joka kerta "kaiuttimen taajuusvaste suoraan edestä", ei se väärin ole. Takaisin asiaan?
Käsi ei ole kovinkaan tarkka värähtelymittari. Se on herkin matalilla taajuuksilla. Aistimuksen välittymiseen vaikuttaa voimakkaasti kehon osien resonanssitaajuudet.
Oikeita termejä käyttämällä kirjoituksista tulee ymmärrettävämpiä. Satunnainen termien väärinkäyttö ei vakiinnuta niitä uuteen merkitykseen. Etuvaste ei siis myöskään tarkoita etuastetta, vaikka tätäkin näkee käytettävän.
Epäilet siis havaintoani, vai miksi saarnaat itsestäänselvyyksiä? Soitettu materiaali oli perinteistä messuilla soivaa muniinpuhaltelua, jossa soi yksi instrumentti kerrallaan, joten kotelon värähtelyn pystyi yhdistämään soivaan säveleen. Kehon osien resonanssitaajuuksiin, että en nojaillut kajariin mahalla tai silmällä, vaan sormenpäällä kokeilin ja myös kuuntelin kaiutinta (kuuntelu perusteella itseasissa keksin mennä kokeilemaan kylkeä). Tuossa kajarin mittaukset: http://www.stereophile.com/content/harbeth-m401-loudspeaker-measurements . Jälkivärähtelykuvaajasta ei voi erottaa kopan vaikutusta, mutta basson ja alakeskarin jälkivärähtely on selvästi nähtävissä ja kopan vaikutus ei jää epäselväksi ainakaan minulle.
Eihän tässä edellytetty varmaa tietoa, vaan edes jonkinlaista käsitystä ilmiöiden vaikutuksen suuruusluokasta.
Kyllä, koska väitit värähtelyn olevan laajakaistaista ja tätä ei oikein voi noin sormella havaita. Veikkaan että olet tuntenut osan sävelien perustaajuuksista. Sormen, käden ja kehon asento vaikuttaa resonanssitaajuuteen ja siten havaintoon.
Sisäänajoon liittymään OT: Tarkoitatko siis, että kyseisen Harbethin kotelo ei värähtele bassoilla ja alakeskarilla laajakaistaisesti, tai että epäilet että se ei värähtele, vai mikä pointti havaintojeni kyseenalaistamisessa on? Harbeth Audio M40.1, cumulative spectral-decay plot calculated from output of an accelerometer fastened to name plate on rear panel (MLS driving voltage to speaker, 7.55V; measurement bandwidth, 2kHz). /OT Oliko sinulla jotain lisättävää kaiuttimen sisäänajoa koskien, vai ammutko jatkossakin haulikolla sieltä täältä keskustelijoiden (= valikoiden "tämän puolen") kirjoitusvirheitä, mielestäsi "virheellisiä" termejä ja hymiöitä, listaat latinankielisiä termejä ja muuta mikä usein liity kaiuttimen sisäänajoon millään tavalla? Jälkimmäisessä tapauksessa tämä taitaa olla taputeltu minun puolesta ja siirryn poppariosastolle.
Testin ja havaintojesi perusteella kotelo varmaankin värähtelee normaalia enemmän. Stereophilen mukaan kaista on 80-250 Hz, joka on 1.65 oktaavia. Kun sitä verrataan kuultavaan taajuusalueeseen joka on noin 10 oktaavia, niin ei voida puhua laajakaistaisestä värähtelystä. On suorastaan ristiriitaista puhua kapean taajuusalueen aika laajakaistaisesta toiminnasta. Toiseksi sormi, kuten muutkin kehon osat, on oman resonanssitaajuutensa takia epäluotettava mittalaite. Kuuloalueen alapuolella se on herkimmillään. Herkkyys laskee voimakkaasti taajuuden kasvaessa. Tämän takia luotettavia havaintoja värähtelyn taajuudesta ei voi sen avulla saada. Varsinkin kun käytössä on ollut musiikkisignaali. Kolmanneksi, tunnet varmaan teorian mittalaitteen vaikutuksesta mitattavaan kohteeseen. Sormen vaikutus heikkoihin värähtelyihin on merkittävä. Kun sormi koskettaa värähtelevää osaa niin sen värähtelyominaisuudet muuttuvat, eikä havainto enää vastaa tilannetta ilman sormea. Uskon sinun havainneen tavallista voimakkaampaa värähtelya Harbethin kaiutinkotelossa, mutta taajuuskaistaveikkausta pidän käytetyn havainnointimenetelmän takia mutuiluna.
Sisäänajoon liittymätön OT jatkuu: Lue uudelleen mitä Stereophilen mittaaja tarkalleen sanoi, siteerasit nimittäin väärin. Pahimmat/pisimmät värähtelyt osuivat tuolle alueelle ja siellä todettiin näin, mutta värähtelyhän on paljon laajakaistaisempaa mikä oli ilmeistä myös kuvaajassa (jos niitä osaa lukea). Jo näytetty Harperttien kopan värähtely: Linn Majik 140 kopan värähtely: B&W 800 Diamond kopan värähtely: Se siitä kapeakaistaisuudesta. Pädet taas vailla mitään ymmärrystä. Muodostat heppoisesti mielipiteitä, sillä et tiennyt edes mikä kappale messuilla soi ja en otaksuisi että olet itse kokeillut Harperthin kylkeä, sillä olit kuvaajankin todelliselle luonteelle niin sokea, eli sinulla ei ole käsitystä minkälaisesta värähtelystä todella puhutaan. Harberthin koppa värähtelee suurin piirtein kaikilla taajuuksilla 20 ja 600Hz välillä, joten ei ole äärimmäisen vaikeaa tehdä käden ja kuulon yhteistyöllä nopeaa arviota (onko värähtely laajakaistaista vai ei) pimpelipom-musiikilla, jossa pim, pom, pem ja pum soivat mukavasti erillään. Kokeile 20, 40, 80, 160, 320 ja 640Hz värähtelevää kartiota sormella kuuloaisti poissuljettuna tai ei - tuntuuko mitään eroa? Onko muuten sanomillesi asioille sormen taajuustunnistuskyvystä olemassa jotain hevosmiesten tietotoimistoa virallisempaa lähdettä? (tässä ei kylläkään kyse ole puhtaasti siitä vaan korvan ja käden yhteispelistä) /OT