Giulio Ricciarellin Im Labyrinth des Schweigens (2014), jota jostain syystä levitetään Suomessa englanninkielisellä nimellä Labyrinth of Lies, on saksalainen tosipohjainen oikeusdraama (mutta ei varsinaisesti oikeussalidraama) natsirikollisten jahtaamisesta 1950-luvun Länsi-Saksassa. Liittoutuneet olivat järjestäneet Nürnburgissa oikeudenkäynnin, jossa tuomittiin korkea-arvoisia natseja, mutta pikkurikolliset pääsivät pälkähästä. 1950-luvulla keskitysleirien vartijoita alettiin saattaa tilille rikoksistaan. Elokuvan päähenkilö on frankfurtilainen syyttäjä Johann Radmann, joka alkaa selvittää, voitaisiinko Auschwitzin keskitysleirin SS-miehiä saada oikeuden eteen. Tehtävä on hankala, koska yhteiskunta on täynnä entisiä natseja, jotka suojelevat toisiaan, ja todistajia on etsittävä ulkomaita myöten. Keskeisenä sivujuonena on Josef Mengelen ja Adolf Eichmannin tavoittaminen Argentiinasta. Elokuva kärsii samasta ongelmasta kuin monet muutkin saksalaiset elokuvat: se on jotenkin kalsea. Kerronnasta ja tarinankuljetuksesta puuttuu hienovaraisia vivahteita (viimeinen silaus), jotka kiinnostaisivat ja vetäisivät katsojan mukaansa. Elokuva näyttää suurin piirtein, kuinka tapahtumat etenivät, ja sen merkitys on muun muassa siinä, että katsoja saa nähdä, kuinka rikostutkinta vaikuttaa myös syyttäjiin: kauheudet saavat Radmannin melkein luopumaan leikistä. 2½/5 Muutama kuvanäyte Scanboxin blu-raysta (BD-25), jossa ei ole mitään lisämateriaalia: Spoiler