Lentokoneen ruudulta, paskoilla kuulokkeilla, aamuyöstä elokuvan kuin elokuvan tihrustaminen on sama kuin katsoisi maalausta pimeässä huoneessa peitto päällä ja toteaisi sen vaan väreiksi kehyksessä.
Olet oikeassa. Samasta syystä kuuntelen musiikkin Applen vakiokuulokkeilla ja niistäkin olen mykistänyt vasemman kanavan. Sitten roikun foorumeilla valittamassa siitä, miten rock-levyt kuulostaa munattomilta ja bassoja ei ole missään.
Älä roiku. Rock oli asenne, elintapa, kertomus hurjista öistä Babyloniassa. Nyt on netin täydeltä tasa-arvoista mitäänsanomatonta roskaa.
Hurjaa 3D-hehkutusta jatkuvasti tästä, itsellä on takana 50+ 3D-leffaa eikä tämän toteutus kyllä niihin säväyttävimpiin yltänyt siltä kannalta, niistä paremmista voisi mainita vaikka Hugon. Itse elokuva oli silti viihdyttävää settiä, mutta 3D "vain hyvää". En nyt siis kuitenkaan tarkoita että tästä kannattaa 2D-versiota katsoa, 3D on tässäkin tapauksessa parempi.
Jotkut levyt ne vaan toimivat vaikka kännykän kaiuttimesta kuunneltuna. Jotkut taas eivät toimi vaikka olisi joku 1000.200 surround live setti. Hyvät leffat toimivat samaan malliin vaikka niitä katsoisi mustavalkoisena tikkuaskin kokoiselta näytöltä. Gravity ei toimi kuin 3D:nä ja 8K:na avaruudessa katsottuna.
No älä nyt viitsi. Katsoin Exorcistin ja Shiningin mustavalkoisena tikkuaskin kokoiselta näytöltä lentokoneessa, värillisiä elokuvia piti olla mutta mustavalkoisena jouduin katsomaan, ääniraitakin pätki joka neljäs sekunti, tais olla itse asiassa dubattu saksaksi, olin vähän kännissä ja väsyttikin jo, kaveri naureskeli vieressä. Ei pelottanut tippaakaan, paskoja kauhuelokuvia.
Ja niissäkin tapauksissa kunnollisella hifilaitteistolla siltikin moninkerroin paremmalta Kaksikanavainen musiikki kuunnellaan kahdella kanavalla (+lisäbassoilla, mikäli tarpeen).
Aivan, ja paska musiikki ei siitä hirveesti parane. Hyvä ei välttämättä menetä kaikkea, vaan se on enemmän se fiilis. Se hetki, missä kuuntelee jne. Sen voi ihan hyvin kuunnella yhdellä kanavalla yhdellä monokaiuttimella. Lähes kaikki biisit on about mixattu keskelle eikä stereokuvan puuttuminen juurikaan asiaa monesti muuta. Paitsi jos toki haluaa nauttia vielä enemmän. Mutta monesti sitä nauttii siitä musiikista hyvien ystävien seurassa eikä silloin aina äänentoistolliset asiat ole se ykkösjuttu. Mites tuo Gravity sitten oli tehty? Onko se tarkoitettu katsottavaksi miten? Minkälaista alkup. materiaalia on olemassa? Jos onkin niin, että kaikki ovat nyt nähneet sen väärin. Etenkin ne jotka ovat katsoneet 2D:nä. Mulle tota leffaa ei olisi pelastanut edes paras mahdollinen laitteisto. Se nyt vaan oli paska.
Suurten ennakko-odotusten jälkeen, olihan tämä pettymys. Tarjolla oli toki silmäkarkkia, mutta selviytymistarina oli toteutettu niin epärealistisesti, että pahaa teki, vaikken ollut edes painottomassa tilassa. George Clooneyn virnistely, ja kliseiset repliikit ärsytti heti elokuvan alkumetreiltä lähtien. Onnistuneilla roolivalinnoilla on suuri merkitys, onnistuneen lopputuloksen saavuttamisessa. Tällä kertaa metsään mentiin kahdesti. Sandra Bullock oli roolissaan suoraan sanottuna kökkö. En tiedä onko hän käynyt ottamassa botoxia naamaansa, mutta kasvot oli kovin ilmeettömät. Yleensä samaistun helposti tarinan päähenkilöihin, mutta nyt en saanut millään otetta Bullockin hahmosta. Bullockin saama Oscar-ehdokkuus tästä roolista on minulle suuri mysteeri. 2,5/5
Oikeastaan ainoa, mikä mua häiritsi oli SB:n vakiomaneeriähkiminen ja se vakio-No,No,No,No-huutelu... T: Vesku
Näitä Oscar mysteereitä on esiintynyt useita. Miten esim. Gwyneth Paltrowille annettiin Oscar elokuvasta Shakespeare in Love. Tämä pökäle voitti myös parhaan elokuvan palkinnon vaikka vastassa oli teokset kuten Saving Private Ryan ja The Thin Red Line. Tämä oli vääryys jos mikään!
Elokuvien katsomisesta yleensä...kerran divarissa oli asiasta puhetta omistajan kanssa...kuulemma kun leffa on kerran katsottu se on siinä! Eli kuvitellaan olevansa niin briljantti, että kertakatsomisella leffan KAIKKI nyanssit tajuaa kuin vettä vaan...minulle olennainen osa leffoissa on siinä, että aina vaan bongaa jotain uutta vaikka leffan olisi katsonut jo puolentusinaa kertaa...ilmeisesti nämä ihmiset kuuntelevat musiikkiakin vain kerran per biisi...naivat vain kerran elämässään jne..?
Itsekin kaikki nuo nähneenä, SPR on tälläkin hetkellä Netflix:issä pausella, kun piti välillä nukkuakin (on muuten kuvanlaadullisesti pilalle pakattua _askaa, jopa DVD hakkaa väh. 6-0), TRL olen katsonut kerran ja en oikein päässyt "mukaan", SiL oli ihan ok leffa, joka "ratsasti" pääasiassa pää- ja sivuosanesittäjien (varsinkin Fiennes ja se Lissu I:tä esittänyt akka) karismalla ja sillä Shakespearen "osuudella", se kun ei kertakaikkiaan voi olla huono, kun siinä on aiheena Shakespeare ja feminismi!... T: Vesku
En nyt ihan rinnastaisi musiikkia ja elokuvia, ensiksi mainittua kun voi nauttia muun tekemisen ohessa mutta leffoihin täytyy keskittyä se 1,5+ tuntia. Siitä syystä katson äärimmäisen harvoin mitään leffoja toiseen kertaan, mieluummin käytän tuon ajan uusien elokuvien katseluun. Niitä kun on aina jonossa muutama kymmenen. Mutta ketjun aiheeseen liittyen Gravityn saatan vilkaista uusiksi ihan 3D demona uuden tykin kanssa.
Jep, ei minkäänlaista ymmärrystä sille että elokuvat muuttuvat katsojan mukana vuosien saatossa. Ellei sitten väitä, ettei itse muutu ollenkaan, mikä vaan tarkoittaa tyhjää ja tylsää elämää.
Tämähän oli ihan ok. Olettaisin että hehkutus tähän on juurikin nimenomaan teknisellä puolella. Mitään ihmeellistä eivät käsikirjoitus tai näyttelijätyöskentelyt tarjonneet. Tyypillistä Hollywood-meininkiä. Komealta näyttävää, mutta ei kuitenkaan juurikaan muuta. Bullock veti roolinsa kuten pitikin, mutta ei sen kummempaa. Odottelen kehuttua 3D -katsomista, koska laitteeni päivittyivät omasta tahdosta riippumatta 2D -tasolle telkkarin palautusvaihdon yhteydessä, enkä elokuvateatteriin ajoissa tajunnut mennä.. Edit: Tuli nyt kuitenkin mieleen, että olihan tuo nyt kuitenkin hyvin tiivistunnelmainen paketti, jossa tunnelma säilyi loppuun saakka dramaattisena. Josta kehut ohjaajallekin.
Me like, vaikka olenki insinöri, niin jätin kyllä insinördäämisen sivuun ja nautin täysin manboobsein 1,5h. Kaikilta osin ensiluokkaista työtä. 5/5
Melkoinen taidonnäyte tehostepajojen nykykunnosta, kun saadaan suunnitella efektikikkoja työkaluineen vuosia (tähän elokuvaan upotettiin neljä vuotta). Illuusio paikalla olemisesta oli saatu hyvinkin vakuuttavaksi. Jos efektitehtailun näyttävyyttä pystytään päivittämään tästä vielä kovastikin, niin huimaa tulee kyllä olemaan. Kaikkea tätä visuaalista ihmettelyä oli toki tahdittamassa jotain juonentynkääkin, mutta se nyt ei kyennyt ällistyttämään aivan samalla tavalla. Pätevänlaista ja varsin jännittävääkin katastrofipärinää toki, mutta eipä juuri muuta mutkikkaampaa. Hieman koomistakin settiä tavallaan, kun mikään ei vaan tuntunut menevän putkeen. Jos ei muuta, niin sitä Sandra Bullockin marionettinukkeilua voi arvostaa ainakin sen vaativuuden osalta. Kovanlaista rääkkiä sinne kuntopuolelle. ½ Elokuva tuli nähtyä Tennispalatsin ykkössalissa, jonne oli tullut nostoa sieltä pienemmistä saleista.
KolmeDeenä omassa teatterissa. Teknisesti silkkaa timanttia. Pari kertaa piti räpäyttää silmiä, kun pyörivä kuva aiheutti liiankin voimakkaita tuntemuksia oman tasapainoaistin viskomisesta. KaksiDeenä olisi missannut merkittävän paljon. Parasta ja tehokkainta kolmedeetä koskaan. Isolla kuvalla ja 3D täydet 5/5, veikkaan, että kaksi tähteä olisi pitänyt pudottaa, jos olisi katsonut telkasta. Saati sitten iPadista...