Mika submitted a new blog post Gael García Bernalin tähdittämä "Neruda" tulossa teattereihin Golden Globe -ehdokas Neruda on Chilen arvostetuimman elokuvantekijän Pablo Larraínin (Jackie, El Club) ohjaama fantastinen ajojahti, jonka tähtinä loistavat roolisuorituksistaan ylistetyt Gael García Bernal ja Luis Gnecco. Chile, 1948. Poliisi Oscar Peluchonneau osoitetaan pidättämään kommunistirunoilija Pablo Neruda kylmän sodan saapuessa Chileen ja presidentti Gabriel Gonzalez Videlan hylätessä vasemmistolaiset juurensa. Peluchonneau ryhtyy Nerudan kokopäiväiseksi arkkiviholliseksi. Yritettyään ensin paeta maasta vaimonsa kanssa, Neruda tunnistaa sankarilliset mahdollisuutensa kohota villin ajojahdin ja vainotuksi joutumisen myötä sekä vapauden symboliksi että kirjallisuuslegendaksi. Hän alkaa jättää suunniteltuja vihjeitä jahtaajilleen… Mutta mitä tapahtuu jos Peluchonneau tavoittaa saaliinsa? Neruda on Larraínin häkellyttävä sukellus Nobel-palkitun runoilijan Pablo Nerudan mieleen ja siihen perintöön, jonka hän jätti lukijoilleen. Toden ja kuvitellun rajapinnassa kulkeva mestariteos on vuoden 2017 Golden Globe -ehdokas parhaan vieraskielisen elokuvan palkinnon saajaksi. Teattereihin leffa on tulossa 17.2.2017. [button style='primary' icon='elusive-videocam' url='https://www.dvdplaza.fi/trailers/neruda/']Katso elokuvan trailer[/button] Continue reading the Original Blog Post.
Nerudan on ohjannut Pablo Larraín, jolta pyörii paraikaa teattereissa myös Jackie. Silti nämä kaksi elokuvaa ovat melkoisen erilaisia. Neruda kertoo chileläisestä vasemmistolaisrunoilijasta Pablo Nerudasta (1904–1973), joka joutuu pakoilemaan kotimaansa oikeistolaista hallintoa 1940-luvun lopulla ja painumaan maan alle. Nerudaa (Luis Gnecco) jahtaa poliisi Óscar Peluchonneau (Gael García Bernal). Heidän kissa-ja-hiiri-leikkinsä kulkee ympäri Chileä, mutta kyse ei ole Tulilinjalla-trillerin kaltaisesta kiivaasta ajojahdista vaan ehkä enemmänkin This Must Be the Place -elokuvan kaltaisesta absurdista etsinnästä ja jopa Satavuotiaan kaltaisesta veijaritarinasta. Neruda, ovela kettu, piilottelee aivan poliisien nenän alla porttolan matamina tai valokuvakehyksessä ja selviää yhä uudestaan pakoon ilakoimaan kauniiden naisten kanssa, hurmaamaan heitä runoillaan. Vähitellen tarina saa Spoiler yhä selvempiä metafiktiivisiä ja arvoituksellisia (dekonstruktiivisia?) piirteitä, kun ilmenee, että poliisi Peluchonneau onkin Nerudan itsensä luoma sepitteellinen hahmo. Yllättävältä tuntuu kuulla pohjoismaista musiikkia chileläisessä elokuvassa: musiikkiraidalla on useita Edvard Griegin sävellyksiä sekä modernistista musiikkia (mm. Charles Ives). Liekö ohjaaja halunnut rinnastaa Nerudan ja Peer Gyntin — tuon Norjan Odysseuksen — seikkailut, joissa oikeastaan paetaan omaa itseä? Joka tapauksessa Neruda osoittaa huomattavaa elokuvallista keksinnällisyyttä ja tuntuu jatkavan tiettyjä Ranskan uuden aallon pyrkimyksiä (Resnais). Nerudan vaikeimmin omaksuttava piirre liittyy kuvaustekniikkaan. Kuvasuhde on Cinemascope, mutta kuva on hailakka, hämärissä kohtauksissa näkyy kennokohinaa, ja välillä liikehäive ei ole elokuvamainen (24 fps) vaan kumimaisesti venähtelevä (60 Hz). 4/5