Tositapahtumiin pohjautuva Foxcatcher kertoo synkän ja kiehtovan tarinan omalaatuisen monimiljonäärin (Steve Carell) ja kahden mestaruustason (Channing Tatum, Mark Ruffalo) painijan välisestä suhteista. Katso elokuvan trailer Ensi-ilta Suomessa - (USA:ssa 14.10.2014)
No ei tämä nyt ihan kaikkea hypeä vastannut, muuten kuin ehkä näyttelijöiden osalta. Steve Carell ravistaa melko upeasti harteiltaan kaikki aiemmat maneerinsa ja tekee kylmäävän roolisuorituksen. Muuten elokuva onkin sitten ainakin puoli tuntia liian pitkä ja pituuteen suhteutettuna tarinaa tuntuisi olevan vähän, sen verran hitaalla käydään ja kokonaisuus jäi hyvin etäiseksi ja kalseaksi. Kerran katsottava ihan ok 3/5.
Hienoa urheiluelokuva ja jälleen uskomaton tositarina, jonka Carrellin karrikoitu hahmo onnistui lähes pilaamaan. Onneksi tuota rajaa ei kuitenkaan ylitetty.
Leffassa ei loppujen lopuksi paljoa tapahdu, mutta upeiden näyttelijäsuoritusten ansiosta pitää otteesaan kiinni koko kaksi tuntisen. Jokainen kolmikosta, Channing Tatum, Mark Ruffalo ja Steve Carell, ansaitsevat kehut työstään. Eritysesti Carell vetää loistoroolin John Du Pontina tekonenänsä kanssa. Koko leffan ajan on vähän painostava ja jännittävä fiilis, kun tuntuu, että jotain tässä nyt on mätänä.
Foxcatcher jäi teatterikierroksella näkemättä, mutta onneksi löytyi oma kappale BD-hyllyyn. Kyseessä on hienosti roolitettu ja vähäeleisyydessään vaikuttava aikalaisdraama, joka saa yleispätevyyttä esittäessään rikkaan ja köyhän vastakohtaisuutta. Mark Schultz (Channing Tatum) on lahjakas mutta köyhä painija, joka haluaa päästä isoveljensä varjosta. Yhtäkkiä tarjoutuu tilaisuus, joka on suorastaan liian oivallinen ollakseen totta: isorikas John du Pont (Steve Carell) haluaa hänet painijoukkueeseensa. Tarina on kuin kansansadusta: rehti nuorukainen lankeaa häijyn peikon houkutuksiin ja lähtee asumaan piparkakkutaloon. Vähitellen elokuvassa käy yhä ilmeisemmäksi, miten du Pont käyttää rahaa kainalosauvoinaan: ihmisenä hän on vähäpätöinen, mutta rahojensa avulla hän pääsee jopa painijoukkueen valmentajaksi olympiakisoihin, vaikkei hänellä ole mitään tosiasiallisia valmiuksia sellaiseen tehtävään. Muut kuitenkin näyttelevät mukana rikkaan miehen mieliksi ja antautuvat ostettaviksi ja itsetehostuksen välikappaleiksi, vaikka siitä ehkä saa sielulleen vahingon, kuten Markille tapahtuu. (Elokuvaa katsoessa syntyi vaikutelma, että John du Pont edusti kapitalismissa jotain samaa mitä Iosif Stalin kommunistisessa diktatuurissa: molemmilla sama häiriintynyt vallantahto, joka sai erilaisen ilmiasun erilaisessa yhteiskuntajärjestelmässä ja erilaisessa henkilöhistoriassa — silti pohjalla sama narsismi, ihailun tarve.) Schultzin ja du Pontin välirikko muistuttaa erästä toista hiljattaista elokuvaa, joka samoin perustuu yhden osapuolen muistelmiin: Spoiler Behind the Candelabra. Loppuratkaisu, joka varmasti yllättää, ellei tunne tapausta, puolestaan tuo mieleen American Sniperin — tarina päättyy näennäisesti järjettömään murhaan. Kaikissa päärooleissa vakuuttavaa työtä: Tatum, Carell, Ruffalo, Redgrave. Päähenkilöt (veljekset) ovat amerikkalaisiksi niukkasanaisia ja sympaattisen juroja — hiukan kuin suomalaismiehiä. 4½/5 Pohjoismaisessa blu-rayssa (BD-50) on samat lisämateriaalit kuin muuallakin. Poistetuissa kohtauksissa on mainio otto, jossa du Pont huristaa tankilla järveen. Spoiler