Jos tästä piti sitten tehdä niin eikö olisi saatu Sennan kaltaista dokumenttia jossa oltaisiin kaivettu arkistojen aarteita vai joko ne on kaikki niin loppuun koluttu että mitään ei ole jäänyt näyttämättä. En olisi siltikään mennyt katsomaan. Urheilusta noin muutenkin hankala mitään järkevää leffaa aikaiseksi saada. Ainakaan joukkuelajeista.
Amerikkalaisia urheiludrasmoja olen nähnyt kasapäin, suomalaisista tulee mieleen vain Cyclomania. Ihan ookoo leffa se oli. Suomalaisia urheiludraamoja ei ruuhkaksi astti ole, joten annan tälle kyllä mahdollisuuden. Musiikkipuolesta sen verran, etyä Tom Jonesin If you only knew ja ruotsibiisi Den Glider In on leffasta kyllä pakko löytyä
Eikö tapahtumista ole jo MM-95 dokkarityyppinen julkaisu, jollain plazalaisella VHS:nä varmaan hyllyssäkin? Tietenkin tarinaa voidaan draaman keinoinkin kertoa, meidän oma ”miracle on ice” -hetkemme.
Episodin positiivinen arvostelu... https://www.episodi.fi/elokuvat/95-elokuvan-arvostelu-aleksi-makela-vastaan-kriitikko/
Käytiin kavereiden kanssa kannustaan leijonat voittoon. Tää olikin yllättävän vakava ja asiallinen leffa. Odotin jotain puskafarssia. Kyllä tämän katseli. ***
Parisen viikkoa sitten kävin leffan katsomassa ja jo nyt pitää miettiä, että mitähän siinä tapahtui. Liiaksi pieniä sivujuonia oli tungettu mukaan. Laura Birn oli nätti, kuten aina ja Timo Jutilan näyttelijä osasi imitoida Jutia hyvin, mutta näytteleminen oli sitten kouluteatterin luokkaa. Mitähän tästä lopulta jäi käteen? Ei paljon mitään. Odotin, että olisivat enemmän näyttäneet itse jääkiekkoa ja ihmisten jännittämistä ja juhlintaa maalien jälkeen. Nyt osa maaleista tapahtui taustalla ja pääosaan nostettiin ne sivujuonet. Olin näistä sivujuonista toki osittain tietoinen arvostelujen perusteella, mutta en silti osannut arvata, miten isossa osassa ne olivat. Aivan kuin olisi hävetty itse kiekkoa ja yritetty tunkea muuta mukaan, jotta kiekkoa ei tarvitse paljoa näyttää. Se lippuhomma oli ihan hauska, mutta jäi pieni deja vu -olo, että aivan kuin olisin vastaavan nähnyt joskus ennenkin toisessa elokuvassa. 2 tai 3 tähteä. En osaa päättää. Onneksi pääsin ilmaislipulla. En olisi tästä itse maksanut.
Tuli nähtyä tämä myös reilu viikko sitten vuoden ensimmäisenä elokuvana, ei alkanut järin isolla mestariteoksella tämä vuosi. 95 on täynnä kivoja ideoita ja tarkoituksena oli tehdä kevyt, mutta kansakuntaa yhdistävä leffa maan ykköslajin ympärille. Noin sata minuuttia pitkään elokuvaan oli ängetty läjä tunnettuja naamoja pieniinkin osiin, cameo-rooleissa nähtiin kultaleijonia ja vaikka mitä. Tarinoitakin oli useita; päävalmentajan paineet, kakkosvahdin rooli, joukkuehenki ja -dynamiikka, kaverusten reissu Ruotsiin, miehen suhde kuolemansairaaseen kaveriinsa, Ruotsin jääkiekkoliiton järkkäilemät palkintojuhlat, yksinhuoltajaäidin rahahuolet ja mitäköhän vielä, unohtuikohan jotain. No jokatapauksessa, aika paljon sisältöä alle kaksituntiseen leffaan. Koko elokuvan idea on hieman hassu, mutta elokuva ottaa itsensä paikoin hyvin vakavasti ja tämä vastakohta ei oikein toiminut tai siitä ei osattu tehdä toimivaa. Siirtymät eri tarinoiden välillä toimivat erittäin huonosti ja elokuva on leikattu kehnosti. Yhtäkkiä siirrytään vakavahenkisestä tilanteesta pukukoppihassutteluun, josta mennään taas äidin rahahuoliin, josta hypätään kaverusten hölmöön reissuun. Ihan kuin olisi kanavasurffanut ja vaihdellut kanavaa eri ohjelmien välillä. Sanoisin ettei yksikään tarina ollut idealtaan huono, mutta toteutus ei toimi oikeastaan yhdessäkään. Yksinhuoltajaäidin ja pojan välinen tarina ratkeaa ilman mitään motiivia, Leijona -joukkueen sisällä ei ole mitään tarinaa tai jännitettä, se on vaan hassuttelua, Ruotsin jääkiekkoliiton toimet olivat mielenkiintoisia, mutta siinäkin lopun muutos oli vähän perusteeton. Päävalmentajan tilanne oli ihan hyvin kerrottu, joskin siinäkin elokuva ottaa itsensä paikoin liian vakavasti. Syöpääsairastavan miehen ja hänen kaverinsa välinen tarina on lopetukseltaan aika mauton. Kakkosvahdin aseman käsittely oli mielenkiintoinen, mutta toimisi ehkä enemmän jonain lyhyenä dokkarina tai jonain muuna, tässä hänen tarinansa päättyy ihan kivasti ja näin, mutta ei siinäkään ollut kovin ihmeellistä juonta. Kaverusten reissu -stoorissa vähän yritystä draaman osalta, mutta sen payoff ei ole kovin kummoinen. Draamankaari ja jännite puuttuu oikeastaan koko elokuvasta, tunnelma vähän nousee lähestyvän kultaottelun tullessa alkaessa, mutta jotenkin tuntuu ettei elokuva onnistunut tuomaan sitä ottelun merkitystä loppujen lopuksi kovin hyvin. En ihmettele, miksi itse jääkiekko-ottelu on sivutekijä, matsi ei sinänsä jälkikäteen ole kovin jännittävä eikä kaukaloon saa draamaa manipuloimatta historiaa. . 95 on kokoelma kivoja ideoita, jotka olisivat kenties voineet toimia omina elokuvinaan tai jos elokuva olisi keskittynyt vain muutamaan niistä tai jos osassa tarinoita olisi jotain kertomisen arvoista. Todellisuuden hahmoja näytellään ihan hyvin, mutta sekin valuu hukkaan kuten myös muutama muu näyttelijäsuoritus. 95 lätkämestaruudesta jäi kerrottavaa jälkipolville, 95 elokuvasta sen sijaan ei.
No mä oon yhtä hyvä ennustuksistani kuin mitä Aleksi Mäkelä ohjaamaan elokuvia. Pieleen menee! Oikein hämmästyin, että aiheesta siis oli onnistuttu tekemään näinkin lattea, typerä ja innoton elokuvan. Ne sivujuonteet oli hirveää paskaa, harvoin olen yhtä kovaa myötähäpeää tuntenut. Niitä ei olisi kaivattu vaikka Lauraa mielellään katseleekin. Peli on nähty silloin aikanaan ja joku tunti on senkin jälkeen tullut aihetta käsitteleviä aineistoja tutkittua. Missään ei ole ollut viitteitä, että se joukkue oli täynnä identtisiä idiootteja, ainoina poikkeuksina turkulainen kusipää-tosikko ja tamperelainen läski. Huono elokuva. 1,5 / 5