Tämähän on siis vitsi? Eikö niin? Oikeesti??? Toivon todellakin niin, muuten en voi kuin osoittaa pahoitteluni...
Kuten jo aikaisemminkin mainittiin, kärsi Unbreakable mielestäni hiukan samankaltaisuudesta Kuudennen aistin kanssa. Toisaalta kyseessä on kuitenkin visuaalis-kerronnallisesti niin uudentyyppiset elokuvat, että mielestäni niiden vertaileminen keskenään ennen useampien Shyamalanin elokuvien ilmestymistä on hiukan hataralla pohjalla. Mikäli ohjaaja pystyy jatkossakin säilyttämään tämän hänelle ominaisen fiiliksen ja kerronnan, uskon että hänen elokuviaan keskenään vertaamalla alkaa löytyä hienostuneempia nyansseja.. ja mitä siihen Tomb Raideriin tulee, kävin kaverin kanssa sen katsomassa ainoastaan kahdesta syystä.. ja nekään syyt eivät pysyneet uskottavasti paikoillaan.. Kollega haukkui Unbreakablen ja Kuudennen aistin nimenomaan (hänen mielestään) Willisin puunaamaisen näyttelemättömyyden vuoksi. Vaikka Moonlighting-Addisonin ärsyttävät virneet ovatkin jääneet ikävästi kummittelemaan Willisin maneereihin, osaa mies kyllä näytellä! Tämä tuli Shyamalaninkin mukaan hyvin esiin dvd:n poisleikatuissa kohtauksissa. Erityisesti kohtaus, jossa Willis purkaa tunteitaan suihkuverholle onnettomuutensa jälkeen, oli vaikuttava. Todella sääli, ettei näitä "clipattuja" kohtauksia nähty itse elokuvassa. Henkilöhahmojen syvyys olisi ollut toista luokkaa. Mutta ymmärrän kyllä ohjaajan tarkoituksen kerronnallisesti eheän tarinan kustannuksella. Kokonaisuutena pidin, tulen katsomaan levyn vielä monen monituista kertaa..
Itse ostin tän Anttilasta 99 mk:lla. En pidä huonona elokuvana, siis aivan rahansa arvoinen, saa jäädä hyllyyn... Pitää katsoa vielä uudestaan joku päivä?
Jännää, että tällekin leffalle löytyi oma ketjunsa menneisyyden syöväreistä. Heitetäänpä arviota, kun tuli tänään kyseinen pätkä nähtyä. Taas saa ihmetellä, miten oma mielipide eroaa muiden vastaavista. Mielestäni tämä oli erittäin kehno pätkä, josta on vaikea löytää mitään positiivista. Kuvaus oli ihan näppärää, mutta miltei jokaisessa kohtauksessa käytetyt kamerapelleilyt alkoivat pitemmän päälle puuduttaa. Lisäksi dialogissa vähän väliä pidetyt tauot jokaisen repliikin jälkeen raivostuttivat. Kai näillä yritettiin tunnelmaa luoda, mutta kaukana oltiin Sixth Sensen tasosta. Tässähän oli selvästikin yritetty tehdä jotenkin uskottavaa supersankari -leffaa, mutta kauaksi jäätiin. Pelkästään Jacksonin hahmo oli niin epäuskottavan oloinen ettei mitään rajaa. Vähän väliä homma meni asteen naurettavammaksi ja elokuvan päättymistä aloin jo odottaa ennen puoltaväliä. Ainoa käänne oli ihan hyvä, mutta se ei paljoa pelastanut Spoiler varsinkin kun viiden minuutin päästä käänteen jälkeen elokuva lopettiin joillakin teksteillä siitä mitä tapahtui seuraavaksi, mikä on surkea tapa päättää tämmöinen elokuva, joka ei edes perustu tositapahtumiin (monestihan tositapahtumiin perustuvat pätkät lopetetaan teksteillä "Mitä seuraavaksi tapahtui" mikä toimii sellaisissa elokuvissa, mutta tämmöisessä se oli mielestäni aidan matalin kohta) Näyttely ei ollut mitenkään maailmaa mullistavaa, koska hahmotkaan eivät ole mitään ihmeellisiä. Lapsinäyttelijä ja hahmon voisi kruunata elokuvahistorian ärsyttävämmäksi ja huonoimmaksi Spoiler alkaa osoittelemaan isäänsä aseella kuin mielipuoli ja seuraavassa kohtauksessa kaikki on ok. Muutenkin mielettömän ärsyttävä . 0,5/5 on pyhäinhäväistys sanoa, että tämä on jokin supersankarielokuvien kulttiklassikko, sillä tämä on taas tätä Shyamalanin paskaa, joka on vain kääritty lahjapaperiin. Anna tämä vihamiehellesi lahjaksi niin hän tuhlaa kaksi tuntia elämästään tähän.
On tämä todella kova. Ohjaaja-käsikirjoittaja on oivaltanut lähestyä aihetta aivan uudella tavalla, siitä heti rutkasti pointseja. On tullut aiemminkin todettua, että Willis ei oikein sopinut Kuudennen Aistin rooliinsa, mutta tähän turvamies-äijärooliin sitäkin paremmin. Todella kekseliäs ja kaikin puolin hieno elokuva mielestäni. Muita Shyamalaneja en ole nähnytkään kuin nämä kaksi, ja tämä iskee selkeästi paremmin.
Unbreakable on erittäin kova elokuva ja ainakin minun silmissäni tämän arvo vain nousee mitä enemmän vuosia vierii. Paras supersankarielokuva ikinä? Jotenkin Willis on nappivalinta tuohon rooliin, yleensä kun mies on ollut todellinen badass niissä kovaotteisissa toimintaelokuvissa ja nytkin toki sankariroolissa ollaan, mutta koko roolia tarkastellaan sen surumielisyyden ja melankolian läpi ja kyllä Willis siihenkin venyy - kokonaisuudessa on syvyyttä. Supersankarimyytti puretaan auki inhimillisesti ja sopivan hienovaraisesti, jonka seurauksena arkinen ja maaginen kohtaavat. Ei trikoita, kikkakolmosia ja musertavaa ylivoimaa konnia vastaan, vaan tavallinen mies, perheenisä, joka vastahakoisena ja epäuskoisena löytää kutsumuksensa ja kykynsä. Ohjaajan paras, kevyesti, ja avokätisesti annan Unbreakablelle viisi tähteä. Väärinymmärretty ja aliarvostettu klassikko.
Kyllä vaan, ja mielestäni tämä on Shyamalanin paras leffa. Ja tämän jälkeen mies on tehnyt toinen toistaan huonompia tuotoksia. Mikä on aika surullista sikälikin kun tässä Unbreakablessa loppu jää siinä määrin auki että olisi ollut helppo tehdä jatko-osa... Eihän se ole myöhäistä vieläkään, aloitetaan vaan leffa 10v sen jälkeen mihin tässä jäätiin... Arvosana 5/5 ilman sen kummempaa arvostelua. Kaikki tarpeellinen on jo sanottu.
En kyllä tajua mitä te tässä näette. Ihan kiva, että "tavallinen" kaveri voi olla supersankari, mutta jossakin Death Wishissä se tehtiin vielä paremmin. Tuon jälkeen juonessa ei yhtä käännettä lukuunottamatta ollut mitään kovin kummoista, hahmot olivat perussettiä eikä ollut mitenkään muutenkaan syvällinen. Näyttelyssäkään ei ollut mitään kummoista mainittavaa, vaikka se ei olekaan tämän teoksen heikko lenkki. Kuvauksesta mainitsinkin, että ihan jännää oli, mutta ei sekään paljoa pelasta. En todellakaan tajua, mikä tästä tekisi viiden tähden elokuvan.
Päätinpä sitten katsastaa tämän kaistan suosiollisella avustuksella huvikseni, eroaisiko tämä vaikka jotenkin Nimihirviön muista töistä, joita en ole tosin Luoja paratkoon aivan kaikkia tullut nähneeksi. Vähän tässä haittasi se että kyseessä oli Shyamalanin leffa eli tiesi twistin tulevan lopussa ja oli selvää että leffan särkymätön sankari on jokin nykyajan superhero. No ehkä tämä oli jo selvää (hölmön) nimenkin perusteella jne. Eka puoli tuntia - tunti toimi aika ok. Vaikka kerronta oli hidasta niin se vielä menetteli ja taidekikkailevat kuvakulmatkin pitivät kaikessa tarkoitushakuisuudessaankin mielenkiintoa yllä. Leffan edetessä tuota särkymättömyys-teemaa sitten alettiinkin hieroa oikein kunnolla, aivan naurettavuuksiin asti! Ehkä hahmot kärsivät muistinmenetystaudista, kuka tietää. Rasittavaa oli myös päähepun ääliömäisyys sairastamattomuutensa suhteen, ihanko pitää itse alkaa asiaa selvitellä?! Imdb:ssä oltiin huomattu sama. Myöskin tuo sinänsä idean tasolla jännä supermies nykyajassa -tarina toi mukanaan kerrassaan parodisia kohtauksia. Pikkupoika oli muka uhkaava kun laittoi ladatun aseen lojumaan pöydälle, kuka tahansa normaalivoiminkin varustettu mies olisi sen sekunnin kymmenyksessä siinä vaiheessa pöydältä napannut ilman turhia draamoja. Ihmettelen myös mikäli painonnostokohtausta ei ole parodioitu jossain Scary moveista, helvetti sentään. Eli heppu on supersankari muttei ole itse hoksannut sitä kuten ei hoksannut poikansa lisänneen painoja vähentämisen sijaan. Vähän kuten kykyjään tiedostamaton Jumala. Täysi mahdottomuus jo lähtökohtaisesti. :hitme: Hölmöintä tässä oli kenties kuitenkin se, että vaikka sitä hänelle hoettiin niin ei silti tajunnut ottaa sitä superrooliaan, vaan meinasi jopa hävitä kamppailussa jollekin average raiskaajalle. Vesilammikkoon hukkumisella uhkaava kohtaus olikin koko leffan typerryttävimpiä. Noh, katselin kuitenkin 20 minuuttia ennen loppua asti kunnes netti katkesi ja tvkaista jätti loput bittiavaruuden syövereihin. Kuten Kuudennen aistin kohdalla Conanissa sidekickin idioottimaisen paljastuksen avulla niin tästäkin piti sitten loppu tietää erikseen, wikipediasta: Spoiler Tavallaan ihan jännä käänne että musta rampa olikin arch enemy yms, palaset tuntuvat sopivan yhteen, ja olihan se aika sairaan pakkomielteinen niihin sarjiksiinsa joten mielisairaalaan kuskaus sopii siihen. Hetken olin nostavinani tästä näkemättömästä lopusta arvosanaa puolikkaan verran kunnes toisaalta mietin eikä hommassa ole kyllä mitään järkeä. Se vielä menee, että arkkivihollinen räjäyttelee paikkoja tietyltä alueelta kaivaakseen esiin yksittäisen supersankarin, mutta miksi helvetissä sitten ystävystyy tämän kanssa jos kerran ovat keskenään vihollisia?! Toisaalta, kaveri oli siis mielenvikainen joten se selittyisi sillä mutta mites sitten selittyy taas ne tyyppien supervoimat... Kumpi vaihtoehto tässä siis oikein oli kyseessä, oliko kaikki esim. helposti särkyvän hallusinaatioita?! Tuskin. Molemmat kun eivät voi olla totta yhtä aikaa, vai mikä olisi koko tarinan pointti? Että supersankareillakin on omat inhimilliset heikkoutensa jotka estävät... niin, olemasta supersankareita? Eh. Nyt taisi vaan olla niin, että koitettiin tyhmästi jättää katsojille pähkäiltävää lähes kaiken järjen kustannuksella. Yritän vielä. Eli Särkyvällä on pakkomielle saada itselleen vastinkappale jotta he (arkkiviholliset) voivat ottaa yhteen kuten sarjakuvissa tapahtuu, right? Sen sijaan että käyttäisi kykyjään räjäytelläkseen paikkoja mielensä mukaan, ok.. No sitten kun Särkymätön löytyy niin Särkyvä auttaa tätä ystävällisesti löytämään potentiaalinsa kunnes vahvistaakin tälle olevansa Arkkivihollinen. No, Särkymätön tietenkään ei tässäkään kohtaa käytä supervoimiaan koska onnistuu yhä ihmeellisesti kieltämään ne vaan normaalin ihmisen kykyjään soittaen poliisille, ja leikki loppuu kun Arkkivihollinen kuskataan mielisairaalaan ja rauha maassa. Selvä ja leffa on genreltään "superhero thriller" (wikipedia). Missä supersankarit ja näiden väliset taistelut? Missä dramatiikka, missä jännite? Vai tiivistyivätkö nämä Särkyvän lasisessa kepissä ja portaissa kompuroinnissa ja Särkymättömän visioidessa rikollisista ja leikkiessä voimamiestä? Totuus taitaa nyt vain olla että tämä oli kehnosti suunnitellun trilogian täysin omillaan toimimaton osa eli lähes täyttä katsojien linssiin viilaamista. Tai oikeastaan ainoa järkevä tulkinta lieneisi että kyseessä on etninen homodraama, jonka toinen osapuoli kieltää homoutensa (eroamassa vaimostaan mutta yritti myös alussa epätoivoisesti iskeä vierasta naista) ja toiselle osapuolelle homosuhde on suorastaan elinehto ja sen oikean pitää olla supersankarimainen miesten mies joka voi löytyä vain suuronnettomuuksissa selviytyneiden lyhyeltä listalta. Ikävä kyllä kieltäjähomon mielestä homous on edelleen mielisairaus joten kohtaamisissa ehditään vain mainita nimeltä tyypillisin asetyyppi/kantaja ja arkkihomon osana on tyytyä lukemaan kanssahomoista sarjakuvistaan suljetulla osastolla. Hommassa alkaa olemaan sittenkin järkeä lisäpuolikkaan verran kun uudelleenkatseluarvoakin löytyy jo kummasti. Täytyy sanoa myös, että vaikka arvostankin mitä Shyamalan koittaa ohjauksellaan tehdä, niin en ole koskaan siitä käytännössä tykännyt eikä hänen tyyli mielestäni toimi. Tässäkin leffassa tuntui kuin joka ikisestä kohtauksesta koitetaan vääntää elämää suurempaa draamataidetta ja aiheuttaa katsojille kyynelkanaviin krooninen tulehdus. Väliin on mahdollista myös laittaa vaikka toiminnallisempaa tai ainakin nopeampitempoista kohtausta! Pateettisen viipyilevä tyyli aiheutti tälläkin kertaa vastustamattomia lihaskramppeja niin ulkoisesti kuin sisäisesti. Esim. se comic storen kohtaus jossa L. Jacksonin hahmon törmäilystä kaupanpitäjän ulos kuskaamana koitetaan vääntää jotain epämääräistä comic reliefin ja draaman sekoitusta oli käsittämättömyydessään todella käsittämätön. Niin ja olihan se pakollinen cameo-osuuskin juuri sitä, pakollisen irrallinen. Kyllä se vaan niin on, ettei kaveri osaa ohjata hyvää leffaa, tietystä talentista huolimatta. Kokonaisuuden hallitseminen ei vaan onnistu vaan tuloksena on joka kerta erikoisen myötähäpeitä hetkiä. Niin karmeaksi ajautui taso Hollywoodissa jo 90-luvulla että tällaiset "writer-directorit" ovat päässeet esille fanboy-kellareistaan, ja taas porukkaa viedään. **
Voihan sen tietty noinkin nähdä (jos siis katsoo vaan puolet leffaa ja senkin ymmärtää väärin). Itse katsoin pätkän eilen uusiksi kun tämä aihe pomppasi silmään ja blu-ray sattui hyllystä löytymään. Edelleen Shyamalanin leffoista sieltä paremmasta päästä. Willis ja Jackson vetävät hyvin, poika ärsyttää mutta upea kuvaus, soundtrack ja hyvä tarina vetävät mukaansa. On hitonmoinen harmi ettei porukka päässyt tekemään suunniteltua trilogiaa, jossa tätä modernin supersankarin elämää oltaisiin tarkasteltu enemmän. Kaikki ainekset olivat kasassa ja ns. "origin" tarinana tämä oli komeaa katsottavaa. On harmi, että Willis edelleen viettää enemmän aikaa huonoissa toimintaleffoissa kuin vähän vaativimmissa rooleissa. Mies on kuitenkin osoittanut olevansa kelpo näyttelijä oikeissa käsissä. Edelleen 4/5.
139 minuuttia oli kestoa tallenteella mainoksineen ja siitä katsoin 117 minuuttia, joten laskujeni mukaan tuo tekisi 84,2% eikä suinkaan 50% tai edes lähelle sitä (toki Shyamalanin leffoissa sen lopun voi laskea vaikka 95% arvoiseksi mutta tähän pelleilyyn en lähde itse mukaan). Ja opasta nyt ihmeessä, mitä ymmärsin taas väärin, vai eikö vaan ehdottamani ainut jotenkin toimiva käsitys miellyttänyt? On tämä kyllä sikäli mystisimmästä päästä leffoja kun varmaan päälle 80% nähneistä hehkuttaa mutta juuri kukaan ei osaa kertoa, miksi.
Tässä olen kyllä kanssasi 100% samaa mieltä. Painojen nostelussakin molemmat henkilöt olivat niin naurettavia, että meinasi itku päästä. Kuiskuttelua ja ylidraamaista p*skaa. Tuli muuten pojasta mieleen Kuudes aisti -leffan poika. Samanlaista kuiskuttelua jatkuvasti. Tuntuu kuin henkilöt olisivat jatkuvasti itkun partaalla. Kuudes aisti on edelleenkin ylivoimaisesti paras Shymyllamamalallamin elokuvista. Luultavasti siksi, että sen näin ensimmäisenä ja muut ovat enemmän tai vähemmän kopioita.
Elokuvan upea kuvaus ja toimiva melankolinen yleistunnelma sekä erilainen supersankariaiheen käsittely on täällä mainittu syinä hehkutukseen. Ja toki lopun twisti, joka vielä elokuvan ilmestyessä oli tuoretta settiä sekä Willisin onnistunut suoritus. Tässä syitä, jotka nostavat tämän elokuvan ohjaajansa selkeästi parhaaksi ja jopa modernien klassikoiden joukkoon. Siis minun kirjoissani. Sinällään on täysin selviö ettei kolahda sinulle, koska on myös yksi Tarantinon suosikkielokuvista (Tarantinon ketjusta löytyy videolinkki). Itse tuolla aiemmin mainitsit jotenkin niin, että on täysi mahdottomuus, että voisi olla supersankari, joka ei tiedosta omia kykyjään, eikä meinaa millään uskoa, vaikka muut yrittävät häntä vakuuttaa. Ehkä tässä on juuri se ero. Edellä mainittu Tarantino juuri kiteytti elokuvan kantavan teeman jotenkin niin, että mitä jos teräsmies asustaisi maa-planeetalla, eikä tietäisi olevansa teräsmies? Sinun mielestäsi tämä on elokuvan heikkous, minun mielestäni taas nimen omaan koko jutun pihvi ja siksi tämä kolahti minulle lähes viiden tähden arvoisesti, kun aikanaan ensi kertaa näin.
Okei, kiitos noista. Tunnistan melankolisen yleistunnelman omallakin kohdalla ansioksi, mutta muut sitten kääntyvät negatiivisen puolelle, Willisin suorituksessakin taitaa painaa paljon vertailukohta muihin rooleihin - en aivan vakuuttunut henkilöohjauksesta. Omaperäisyyskin voi olla huono juttu, Shyamalan on tästä malliesimerkki omalla kohdalla. Juu, tuollaiseen ihmeelllisyyteen tämä leffa hajoaa väistämättä. Uskon vakaasti että Snyderin Man of Steel kertoo samankaltaisen tarinan paljon efektiivisemmin. Tarantinon videohehkutuspätkän näin, enkä tosiaan ole samalla sivulla makujen suhteen. Itse kaipaan mielekästä kokemusta kaikesta taiteesta, järjettömyyskin käy mikäli hyvin perusteltua kuten vaikkapa Batmaneissa Jokerin kohdalla. Tuo tarina vaan on merkityksetön. Sama kuin kysymys mitä jos Jumala olisikin yksi ihmisistä? Kiva juttu, mutta hajoaa totaaliseen mitäänsanomattomuuteen siinä vaiheessa jos oletuksena se ihminenkään ei sitä tiedosta. Facebookissa vastaan tulee Office-sarjan geekin Dwightin esittämiä yhtä merkityksellisiä kysymyksiä.
Nyt täytyy olla CleverIndeedin kanssa hieman erilinjoilla. Lievästä perseilystään huolimatta (lähinnä se rasittava penska) Unbreakable on Shyamalanin ehdottomasti paras elokuva. Arkiseen miljööseen viety hillitty "supersankarielokuva" toimii juuri sellaisenaan. Jackson ja Willis hyvissä ja ennenkaikkea erilaisissa rooleissa, kuin missä he on totuttu näkemään. Kuudes Aisti nojasi liikaa näppärään lopputwistiinsä ja siksi ei toimi yhtä hyvin kuin Unbreakable.
Täysin samaa mieltä. Shyamalanin paras elokuva, ja vaikka Bruce ei aina vaikuttanut ihan täpöllä mukana olevankaan toimii kokonaisuus silti varsin loistavasti. Ylipäätään hieno idea tuoda tämä jo tuttu asetelma ns. reaalimailmaan.
Voihan tämä Shyamalanin paras elokuva ollakin, helpostikin kun en ole myöskään Kuudennen aistin fanittajia sekin kun oli muistaakseni lähinnä luokkaa "pretentious" enkä todellakaan tajua koko hypeä leffan teemasta/tapahtumista, mitä uutta siinä muka oli?! Hillitty tyyli? Please. Omantyylisiä ohjaajia löytää b-leffoistakin. Unbreakable olisi voinut toimia toisin toteutettuna koska pidin sitä lähtökohdiltaan tarpeeksi kiinnostavana. Nyt yhtä hyvin Avengersissakin sankarit olisivat voineet vaan jatkaa pahista myöden dialogejaan lopputeksteihin asti, sama lopputulos.
Tuli aikoinaan ostettua Shamalayan dvd-boksi, jossa on Signs, Kuudes aisti ja Unbreakable elokuvat. Lähinnä boksin ostin Signsin takia, mikä onkin yksi lempileffoista. Sen luoma katsomistunnelma on hyvä ja välillä hyytävä. Unbreakable on myös tunnelman luonnissa onnistunut elokuva. Willis esittää hyvin sarjakuvamaista hahmoa, joka on hyvin apaattinen ja elämäänsä kyllästynyt - miehen suhde ei toimi, ja hän etsiskelee elämälleen uutta suuntaa. Tuli katsottua tämä dvd:ltä uudestaan (muistaakseni en ole kuin kerran katsonut), kun törmäsi tähän ketjuun, ja vieläkin leffa toimi - omituista, ettei muistanut lopun juonikiemuraa . Onhan tämä sarjisleffojen joukossa varsin onnistunut tekele.