Liittyen siis Blue-Rayhin ja HD DVD:hen. Onko lossless-audiokoodekeissa mitään muita eroja kuin raidan viemä tila? Ovatko ne laadultaan siis yhtä hyviä, sama määrä kanavia, jne.? Mitä merkitystä sillä on, että BR:n Maximum data transfer rate on 54.0 Mbit/s ja HD DVD:n pienempi 36.55 Mbit/s? Voiko se näkyä kuvanlaatuerona, vai missä? DD+:sta kirjoitetaa "Bit rate performance of at least 3 Mbps on HD DVD and up to 1.7 Mbps on Blu-ray Disc." Mikäli ymmärsin oikein, syy on siinä, että BR:ssä pitää olla tavallinen DD, jonka päälle/laajennukseksi DD+ jotenkin tulee. Heikentääkö tuo laatua, sillä eiväthän DD ja DD+ edes käytä samaa koodekkia? Wikistä katsoin levyformaattien pakollisia häviöllisiä ääniraitoja. Kummallakin on Dolby Digital Plus/DTS/Dolby Digital/MPEG Audio. Tarkoittaako se, että yksi noista pitää olla, vai kaikki?
1) Tarkoitat ilmeisesti Dolby TrueHD:ta ja DTS HD MA:ta. Infoa löytyy tietty Dolbyn ja DTS:n sivuilta. Koska losslessit toistavat purettaessa alkuperäisen äänidatan, määräytyy laatu tietysti alkuperäisen datan mukaan. 2) Teoriassa ero voi näkyä kuvanlaadussa joissain hyvin haastavissa tilanteissa, mutta en usko, että HD DVD:n matalampi bitratekatto tulee olemaan ongelma käytännössä, kiitos VC-1:n ja AVC:n. 3) Samaan tapaan DTS HD ja DTS HD MA ovat laajennuksia DTS-ytimen päällä. Kyse lienee siitä, että HD DVD ja BD ovat valinneet erilaiset tavat DD+:n käsittelyyn. BD-soittimet ottavat DD+:sta vain sen ytimen ja välittävät sen bitstreamina vahvistimelle. HD DVD -soittimet dekoodaavat koko DD+:n, re-enkoodaavat sen full bitrate DTS:ksi ja pukkaavat sen bitstreamina ampille. En ole jaksanut (no, ehtinyt) selvittää, miten BD-soittimet purkavat DD+:n, kun käytössä on HDMI. 4) Pakollisella (mandatory) tarkoitetaan siis sitä, että soittimien täytyy tukea kyseisiä formaatteja. Toisin sanoen, soittimen pitää tuottaa jotain ääntä noilta raidoilta.
"Mitä merkitystä sillä on, että BR:n Maximum data transfer rate on 54.0 Mbit/s ja HD DVD:n pienempi 36.55 Mbit/s? Voiko se näkyä kuvanlaatuerona, vai missä?" Aivan varmasti näkyy laadussa. Se että VC-1 pehmentää kuvaa kun bittejä ei riitä voi olla nyt OK mutta tuskin enää parin vuoden kuluttua. AVC ja VC-1 ero on siinä että VC-1 on optimoitu alemalle bitratelle. Itse ainakin haluaisin katsoa elokuvia jotka ovat mahdollisiman lähellä alkuperäistä. En mitään VC-1 pehmentämää versiota. Kun tietoa on jo hävinnyt (liikaa) pakkaamisen takia niin jälkifiltteröinti vain hävittää sitä lisää.
Mikkisoftan edustaja kertoi jossain haastattelussa, että tuo VC-1:n optimointi on väärin ymmärretty juttu. Koodekki käsittelee eri tavalla eri bittivirtanopeuksia. Se on siis tavallaan optimoitu sekä pienille että suurille nopeuksille.
Ei ole vielä näkynyt; pikemminkin päinvastoin, koska HD DVD:t ovat keskimääräisesti olleet kuvanlaadullisesti parempia kuin BD:t. Bitratekatto on BD:ssä korkeampi lähinnä mahdollistamaan Sonyn suosiman MPEG2:n ja pakkaamattomien PCM-ääniraitojen käytön. Vaikka VC-1 pehmentäisikin kuvaa (mitä se ei todellakaan ole vielä tehnyt yhdessäkään näkemässäni julkaisussa), olisi se mielestäni suositeltavampi vaihtoehto kuin MPEG2:n käyttäytyminen bittinääntymisen iskiessä.
http://img334.imageshack.us/my.php?image=40vs287ko.png Tuossa on screencappi (kropattu ja kuvakoot Lanczosilla nelinkertaistettu erojen havaitsemisen helpottamiseksi) MPEG-4 AVC:llä koodattua videoa bittivirroilla 28mbps ja 40mbps (HD-DVD ja Blu-Ray maksimivideobittivirrat). Videolähteenä käytettiin ruotsalaisten tuottamaa masteria (häviötön, 3840 x 2160, 4:4:4, 48bpp, 24fps). Minusta ero on aivan mitätön: toisessa hiukan vähemmän alkuperäisen filmin rakeisuutta taivassa. Toisaalta pitää muistaa, että käytännössä leffojen bitratet eivät ole jatkuvasti tapissa.
En tiedä minkälaisesta pätkästä kuva on otettu. Mitä enemmän pätkässä on koodekille vaikeita asiota (tietynlaisia muutoksia kuvasta kuvaan), sitä enemmän bittejä yksittäinen kuva tarvitsee. Vaikeita asiota ovat kohina, suuret jatkuvat muutokset (esim. räjähdykset, fokuksen vaihdot, feidit, tietynlaiset kamera-ajot) Mitä vähemmän koodekki pystyy uudelleenkäyttämään tietoa sitä suuremmaksi tarvittava bitrate nousee. Kyseinen kuva ei vaikuttaisi olevan kovinkaan vaikeasta pätkästä otettu. Siitäkin huolimatta mielestäni kuvissa on eroa, varsinkin taustasta on hävinnyt yksityiskohtia ja terävyyttä. Tosin en usko että kyseessä on huippuunsa viritetty enkoodauskaan. Ainakin Euroopassa ei kannata miettiä kuvan maksimibitratea, vaan kokonaiskattoa. Elokuvissa tulee olemaan useampi ääniraita (eri kielille omansa) jotkä vievät kaistaa laskien kuvan bitraten kattoa.
Mistä blu-rayn ääniformaatit saa vaihdettua, minulla pyörii LPCM äänilähde, pitääkö se vaihtaa levyltä/vahvistimesta tai soittimesta, itse en nopealla katselmuksella löytänyt HD MA tai TRUE HD:tä.
Sori nosto, mutta vaikutti parhaalta topicilta kysyä Mikäköhän vikana, kun monilla musa-blu-raylla käytettäessä DTS HD Master Audiota s/pdifin kautta eli täyden bittivirran normi-DTS:ää, on solisti paikoin hieman oikealla tai aivan selvästi oikealla. Samoin koko bändi. Monissa leffoissakin musiikki saattaa painua oikealle. Vahvistimessa ei ole säätöjä DD:lle tai DTS:lle. Valittaessa digilähtö PCM:ksi, äänikuva on keskellä, mutta bassot puuttuvat täysin (soitin ilmeisesti tulkitsee jtn DTS 2.0:aa, tällasia logoa on ainakin joissakin televisioissa ollut). Onko kyseessä vain ominaisuus koskien algoritmiä, jolla 5.1 down-miksataan stereoksi?
Onko kukaan törmännyt blu-raylla sellaiseen, että kuvan oikean reunan inforaatiota näkyy hieman vasemmalla? Esim. jos oikealla on punaista ja vasemmalla tummaa, niin vasemmalla näkyy pieni punainen viiru. Katsoin juuri Nordisk Filmin Olimme sotilaita -bd:n ja siinä huomasin moista. Vasemmalla näkyvän "ylivuodon" oikealla puolella on muutama haamukuva siitä viivasta, joka johtunee AVC:n kompressiosta, joten tuskin on soittimessa tai tv:ssä ongelma.