Grand Budapest Hotel, The (2014) (Wes Anderson / Ralph Fiennes, Willem Dafoe, Jeff Goldblum, Jason Schwartzman, Jude Law, Tilda Swinton, Bill Murray)

Mainiolta näyttää myös meno...

 

Tuli hiljattain katsottua Darjeeling Limited ja tämä vaikuttaa kyllä trailerin perusteella yhtä mainiolta, joskin vielä vähän riehakkaammalta elokuvalta.

 

Edeltävä oli aivan loistava. Kovasti tätä jo odottaa.

 

Huh huh, on melkosta.

 

Andersonin näpertelytyyli on jälleen hioutunut hieman pidemmälle. Elokuvasta tuli mieleen vanhahtava museo pullollaan taidokkaasti toteutettuja kiehtovia dioraamoja. Huikeita lavasteita ja kekseliästä visuaalisuutta löytyi monen elokuvan verran, hahmotkin olivat toimivia karikatyyrejä. Sydäntä ei ollut mukana aivan Moonrise Kingdomin verran, mutta kyllä tämä sisällöltäänkin oli Andersonin parempien joukossa.

Jeff Goldblumia ei aikoihin ollut näkynyt missään, nyt yllättäen kahdessa peräkkäsinä päivinä nähdyssä uutuuselokuvassa.

 

Erittäin hyvä. Ehkä vähän etäisemmäksi jäi kuin esim. Moonrise Kingdom, mutta se on varmaankin koska odotin erilaista elokuvaa kuin näin melankolista, joskin kauniisti kerrottua kasvutarinaa. Ei vähennä silti tämän arvoa ollenkaan.

Finnkinon salissa oli jälleen äänet ihan päin helvettiä ja ihan liian kovalla valtaosan elokuvasta.

Leffalle 4/5

 

Tyylikäs leffa, pitää yhtyä Sampan ja SpiderJerusalemin mielipiteisiin, näpertelyä on huikeasti joka ikinen kohtaus ja kuvakulma on loppuunasti mietitty. Elokuvan voisi pysäyttää missä tahansa kohtaa ja varmasti pysäytetty kuva olisi visuaalisesti näyttävä yksityiskohdiltaan. Valitettavasti tämä ei ollut niin lämminhenkinen kuin juuri Moonrise Kingdom. Ehkä ongelmana oli ettei tiedä, keheen pitäisi samaistua. Zero on hahmona sympaattinen, mutta jää vähän etäiseksi. Gustaven hahmoon tutustutaan enemmän, mutta siihen on hieman vaikea samaistua. Olo on kuin sivustakatsojalla eikä kuin olisi imeytynyt elokuvaan.

4/5 Taattua laatua, mutta ei yllättänyt oikein. Oli tavallaan sitä mitä vähintään odotin, mutta jotain puuttui. Plussaa tietenkin näyttelijäsuorituksista, juonesta, ohjauksesta, musiikista ja visuaalisuudesta, mutta jotain jäi uupumaan.

 

Oli hyvä raina, jopa erinomainen. Tosiaan jokaisessa kuvassa tuntuu olevan DonRosamaisesti jotain pientä, johon kiinnittää huomion. Elokuva on kuin iso vitsi, joka saa hymyn huulille. Tosin äänen ei tullut kuin tuhahdettua pari kertaa. Odotin hersyvää naurantaa, mutten saanut.

 

Portlandia-sarjassa.

 

Todellakin vinkeä elokuva, jota katsoessa tuli hyvälle tuulelle. Blu-ray on pakkohankinta, jotta pääsee pysäyttelemään kuvaa ja tutkailemaan sitä tarkemmin. Jeff Goldblumin tunnistamisessa meni jonkin aikaa, mutta en perhana tunnistanut Harvey Keitelia: oli liian hyvin naamioitunut

 

The Grand Budapest Hotel tuli vihdoin katsottua Tennispalatsissa, mutta valitettavasti elokuva teki hiukan valjun vaikutuksen. Juonessa tuntui olevan hiukan liikaa aineistoa ja liian monta tasoa, ja vaikka se oli täynnä kaikkea mahdollista — kuvasuhteen vaihtelusta alkaen —, se ei temmannut mukaansa. Kinematografia oli edelleen ryhdikästä, kuten muissakin Andersonin elokuvissa, nimekkäitä näyttelijöitä riitti joka kohtaukseen, mutta ehkä vauhtia ja ylimalkaisuutta ja visuaalista yltäkylläisyyttä oli nyt liikaa, jotta katsoja olisi päässyt tarinaan varsinaisesti mukaan; hahmot jäivät vieraiksi. Myös tiettyä toistoa oli kohdittain liikaa. Elokuvanomaisesta kerronnasta oli tullut hiukan itsetarkoituksellista.

Vuoropuhelussa viljeltiin erittäin hienostunutta puheenpartta, ja se olisi voinut koitua elokuvalle ansioksi, mutta liian kepeästi sinkoilleet kirosanat nakersivat heti alussa tunnelmaa, vaikka ne oli arvatenkin tarkoitettu luomaan humoristista kontrastia. Jaloudesta ja vulgariteetista syntyi hiukan väkinäinen keitos. Asianajajalta lyötiin sormet irti — se oli kuin väärästä elokuvasta.

Hiihto- ja kelkkatakaa-ajo oli kyllä viety absurdiudessa aivan äärimmilleen, ja jakso oli onnistuneempi kuin Hitchcokin Noidutussa.

2/5

 

Pidin tästä leffasta paljon. Tosin ensimmäisen katsontakerran jäljiltä on sellainen olo, että jäi paljon asioita, jotka aukeavat toisella tai kolmannella kerralla. Muuten Todella omaperäistä meininkiä. Jos jotenkin pitäisi lyhyesti kuvailla leffaaa, niin siitä tulee mieleen Terry Gilliam, nopea tempo sekä värikkyys 9/10

 

Erittäin hyvä elokuva!
Helposti **** sillä kilpailua siinä kategoriassa ei ole.

Harmi vaan että katsoin tämän kotona enkä teatterissa.

 

On nää Wesin leffat vaan niin mainioita ja omalaatuisen tyylikkäitä. Hymy on kyllä herkässä alusta loppuun, kun nimekkäiden näyttelijöiden touhuilua seurailee ja yksityiskohtia bongailee. Oli se lopun takaa-ajokin jotain aivan hulvatonta. Tarinallisesti ei ehkä vahvinta Wesiä. Ehkä semmoinen 20 minuuttia pituutta lisää olis ollu ihan jees. Välillä meni vähän kiireen puolelle. Saoirse Ronan on nätti.

****

 

En tykännyt tästä, en sitten yhtään. Tyylilleen toki uskollinen, visuaalisesti nätti ja näppärää jutustelua. Kuitenkin, tarina ja päähenkilöiden kohtalot jaksoivat kiinnostaa vain vähän. Tuli mueleen ranskalaiset ylihöpötysleffat, joista en myöskään muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta oikein innostu.

 

Tutun omalaatuista ja paikoitellen hauskaa dialogia, vastapainoksi myös irrallisen tuntuisia otoksia, joilla ei ollut varsinaisesti mitään tekemistä ns. pääjuonen kanssa. Sama koski valtavaa näyttelijäkaarta, joista osan roolit on kutistettu jopa lauseen mittaisiksi. Muuten tämä oli yllättävänkin vauhdikas, kivasti retrovivahteinen, ja runsas värimaailmaltaan. Vaikea arvosteltavaksi, en pidä tätä Andersonin parhaiden joukkoon kuuluvana, mutta keskitasoa parempi hyväntuulinen elokuva.

3,5/5

 

Tuli fiilis katsoa tämä koska onhan tätä kehuttu.

Kauniita kuvia. Mainiota kohellusta. Riemukasta dialogia. Hieman sentimentalisuutta.
Toimi tälle katsojalle oikein hyvin.
Riemastuin lukuisista tutuista näyttelijöistä. En edes muista koska viimeeksi olen nähnyt Harvey Keitelia (ei vastaa puheluihin ja blokannut facebookissa mut).

4/5