Carnage (2011) (Roman Polanski / Jodie Foster, Kate Winslet, Christoph Waltz, John C. Reilly)

Kiinnostava roolitus tässä Polanskin uudessa.

 

Kyllä, ja kiinnostava muutenkin, ei vähiten ohjaajasta. Pitkästä aikaa taas leffa jonka voi mennä katsomaan teatteriin.

 

Pätevä elokuva Polanskilta jälleen, ja virkistävän erilainenkin juuri tämän pelkistetyn pienimuotoisuuden vuoksi. Neljä tyyppiä nahistelemassa yhdessä asunnossa, siinäpä se. Vimma, sinne tänne lentelevät syytökset ja piinaava jännite tiivistettynä pieneen, räjähdysherkkään tilaan. Avot. Kulissit ja hyvät tavat jäävät jalkoihin, kun turhamaisuus ja todellinen luonne nostavat päätään. Jotenkin yhtä aikaa kieron hauska, mutta kuitenkin raadollinen. Kyllä tälle sen neljä tähteä voi antaa.

 

Öh. Joo.

Jotenkin hämärä päivä, jotenkin hämärä kokemus. Onko se nyt niin, että Christoph Waltz tuo mukanaan vaikeasti määritettävyyden? No, leikki sikseen. Olihan tämä Polanskinkin leffa.

Ja kyllähän tämä erilainen on, pisteet siitä. Ja myös hämmentävä, keinotekoisen oloinen, itseään jatkuvasti toistava, itseään jatkuvasti selittävä, yli-itsetietoinen, ennalta-arvattava eli yllätyksetön... No nyt ainakin sukellettiin kunnolla, tarpeeksi, jonnekin. Mutta kun sieltä jostakin löytyi vain sitä mutaa, mutaa, ja mutaa. Ohhoh ja sillä lailla. Mistäs asti herra Polanski on alkanut puhumaan katsojalle suoraan kuin alakoululaiselle? Onko tämä oikeasti jotain hassun kieroa huumoria? Eih.

Aika hyvänä prologina tälle muuten toimi ennen alkua juuri taakse asettuneet kaksi mummoa, jotka tietysti alkoivat välittömästi spekuloimaan elokuvan sisällöllä siitä lehdestä luettuaan. Huomauttaessani tahtovani itse mieluiten katsoa elokuvan kankaalta edestä, siinä olikin kuulemma kyse vain näyttelijöistä. Mummo oli oikeassa.

Jo alussa oli ongelmallista kun pienessä tilassa seisoi 4 maailmankuulua kasvoa. No olihan se liikaa. Ja toisaalta, eivät he edes kummemmin loistaneet. Väkinäisyys näkyi useampaankin otteeseen. Sitäpaitsi Waltzin natsimestarityön vasta nähneenä tämä oli vähän kuin laimennettu versio siitä roolista, vaikka ihan hyvin vetikin. Naisista Winslet oli about ok, ja Foster onnistui pelottamaan feministisyydessään. Hattua täytyy nostaa kuitenkin John C. Reillylle, hän piti tätä pystyssä, ja melkein yksinään - hienoa.

Mutta mitäs hittoa se käsikirjoitus oli. Sinänsä kiva, että keskitytään siihen dialogiin ja koitetaan nostaa esiin jotain olennaista, mutta.. Voisiko sen tehdä yhtään vähemmän aloittelijamaisesti? Kun se komediallisuuskin toimi vain pari kertaa loppupuolella. Ok, sanotaan näin: toimi painotettuna tiivistyksenä siitä mikä länsimaisessa viihteessä plus ylipäänsä (sosiaalisessa) kulttuurissa tänä päivänä mättää. Helvetin vaivaannuttavaa! Tajutaan.

**

 

Piinaavuus tuntui nyt kyllä vain penkissä, jännitettä tässä ei ollut juuri nimeksikään. Sinne ja tänne, uudestaan ja takaisin, turhamaisuuden piirileikki tosiaan. Ja jos räjähdysherkkää on se, että

Spoiler

miehen kännykkä paljastuu elintärkeäksi sen jälkeen kun on siihen koko ajan puhellut, ja vastaavasti naisella hermoromahdus huipentuu (nerokkaasti) käsilaukun leviämiseen,

niin I give up.

 

On.

Naseva pikku leffa, hyviä näyttelijöitä ja tiivis tunnelma. Christoph Waltz oli erityisen hyvä. Jos tämä nyt ei täysin elämänmakuinen ollut, niin ainakin siinä oli elämänmakuisia mausteita (kuten asioiden pitkittyminen – ja toistuminen!) Jos pitäisi jotain negatiivista sanoa niin jollakin tasolla en ihan täysillä uskonut Reillyn ja Fosterin olevan aviopari. Polanskin ohjaus oli hyvin "näkymätöntä", mikä sopi hyvin tähän pätkään.

* * * * -

 

Heh, no minä en kyllä nauranut ja hymyilinkin varmaan kerran.

Omituistahan oli se että lyhyydestä huolimatta alkoi pitkästyttämään. Näyttelijät on hyviä muttei näyttely mitenkään erityisesti. Pieni tila ei vielä tee tunnelmasta tiivistä.

Musta se taas veti rutiinilla. Ok ihan lahjakasta sitten. Varmaan sekin rooli kaatui enemmän kirjotukseen.

Jeah, ok kiva oivallus ja mietin puolikkaan lisää antamista, mutta toisaalta vastaavia oivalluksia elämästä voisi tehdä vaikka mistä, ja nyt katsojan ei annettu itse oivaltaa.

Tämä kävi kieltämättä itselläkin mielessä, mutta sama pätee siihen toiseenkin pariskuntaan. Tunnettujen näyttelijöiden yksi lisäongelma.

Heh. Rakastan Polanskia mutta nimilisää en anna. Se että ohjaus on (vanhuuden?)laiskaa ja kehnoa - leffa tuntui olevan about koko ajan vinossa kuin taulu seinällä - ei selity pois "näkymättömyydellä". Itse kaipaisin tarkempia perusteluja miksi tämä on niin loistava. Sitä ennen veikkaan että tämä puree ihmisiin, jotka eivät ole ajatelleet noita asioita ennen, koska koin kaiken tässä niin äärimmäisen itsestäänselväksi. Joku toinen ohjaaja sekä näyttelijät ja tätä pidettäisiin latteana harjoitustyönä...

 

Riemastuttava kamarinäytelmä Polanskilta. Näyttelijäjoukko hallitsi hyvin omat arkkityyppinsä, varsinkin mainion takakireä Foster tarjosi hyvät naurut. Suljetusta tilasta huolimatta Polanski ei tällä kertaa ollut lähtenyt luomaan klaustrofobisia tunnelmia, vaan tunnelman tiiviys rakentui sosiaalisen tilanteen tukaluudesta ulkokultaisten käyttäytymismallien hiljalleen purkautuessa. Kauniin valoisan kodin ja mielen ahtauden kontrasti toimi. Tosissaan liikkeellä ei oltu, sillä kaiken taustalla vaikutti koko keston tilanteen absurdiutta korostanut huumorin vire.

Hienoa, että Polanski on vanhoilla päivillään löytänyt vielä hetkeksi jo kadottamansa terän. Ensin erinomainen Ghost Writer ja nyt tämä.

 

Itse pidin tästä erittäin paljon. Polanski on tehnyt minusta paljon hyviä elokuvia ja tämä kuuluu, niin ehdottomasti. Hyvät näyttelijä valinnat. Itse elokuva rönsyily ulko-oven ja olohuoneen välillä oli tehty myös mukavasti. Ehdottomasti yksi parhaista tämän tyyppisistä elokuvista vähään aikaan.

**** / *****

 

Yhdyssana (nuo kaksi jälkimmäistä) ja olin kanssa tuota mieltä ennen elokuvan katsomista. Sääli sillä tuntemattomilla näyttelijöillä tämä olisi varmaan toiminut paremmin.

Mitäs tämä nyt tarkoittaa? Yksi leffan pahimmista heikkouksista, tuo hölmösti perusteltu hyppely paikasta (ja asiasta) toiseen ja mitään ei kuitenkaan tapahtunut. Koomista! Voihan kännykkä.

 

Se on koomista koska se on totta.

 

Äh.. No sitten hyviä komedioita on helppo tehdä, kuvataan vaan todellisia ilmiöitä. Ehkä sillä tekotavallakin on kuitenkin jotain merkitystä. Sitäpaitsi leffa olisikin aika nerokas mikäli se olisi sekä täysin yllätyksetön että koominen.

 

Okei. Kun CleverIndeed ei anna muiden arvostaa elokuvaa hyväksi ja hänelle tuntuu olevan turhan tärkeää vittuilla toisten antamia mielepiteitä kohtaa, niin annan elokuvalle vain tämän takia täydet viisi tähteä.

***** / *****

 

Suit yourself.

Miten niin "en anna"? "Vittuilla"? On kyllä kummallinen käsitys keskustelemisesta täällä eräillä. Se, miksi muiden mielestä leffa oli luokkaa loistava kun omasta mielestäni oli pannukakku, on mielestäni kiehtovaa ja otollinen maaperä kesk.. ai niin, jatkakaa.

 

Ei sitä kannata, niin vakavasti ottaa

 

Kyllä parhaiten naurattaa jutut jossa on joku yhteys todellisuuteen, voisi sanoa että hyvä komedia kumpuaa aina todellisuudesta. Mikä komedian laji mielestäsi ei nojaa todellisuuteen? Klovnit? (ne ei ole yleensä edes hauskoja, ja jos ovat, ne ovat sekoittaneet mukaan jotain todellista ja aitoa. Klovneille ei taida nauraa edes Pazze)

 

Spoiler

Klovnit on hyvin koruttoman realistisen näköisesti kuvattua komediaa, vaikkeivat tositapahtumiin tiettävästi pohjaudukaan. Klovn: The Movielle ei voi olla nauramatta, ei varmaankaan edes Pazze. Kyseessä on lähivuosien ylivoimaisesti paras komedia.

 

Eiköhän Jan nyt kuitenkin tarkoittanut sirkuksessa esiintyviä klovneja.

 

Juurikin näin...!