Pääosissa:
Eric Braeden Susan Clark Gordon Pinsent
LEVYN TIEDOT
Kesto:
1h 36min
Ikäraja:
12
Aluekoodi:
R2
Videoformaatti:
PAL
Kuvasuhde:
2.35:1
Anamorfinen:
kyllä
Äänet:
Dolby Digital 2.0
Kielet:
englanti
Tekstitys:
EXTRAT
· ohjaajan kommenttiraita · kuvagalleria · promomateriaalia
TESTILAITTEISTO
Näyttölaite:
Sony KV32-LS60
DVD-soitin:
Sony DVP-S325
Vahvistin: Yamaha RX-V620RDS
Kaiuttimet: Edessä:
2x Amphion Helium II Keskellä:
Amphion Helium II Takana:
2x Jamo Studio 140
Subwoofer:
BK XLS200-DF
Elokuva
Tohtori Charles Forbin (Eric Braeden) ryhmineen on rakentanut jättimäisen supertietokoneen Kalliovuoriin louhittuun luolastoon. Koneälyn huolehdittavaksi annetaan koko Yhdysvaltojen puolustusjärjestelmä. Näin välistä saadaan pois tunnepohjaisiin ratkaisuihin helposti sortuva ihmistekijä ja elintärkeät päätökset tulevat hoitumaan kylmän logiikan pohjalta. Maan johdon ja tutkijaryhmän juhliessa saavutustaan Colossukseksi nimetty tietokone antaa ensitöikseen oudon viestin - on olemassa toinenkin vastaavanlainen kone. Neuvostoliitto on sattumoisin onnistunut rakentamaan oman supertietokoneensa.
Vainoharhaisten scifiklassikoiden joukossa monia aikalaisiaan osin syyttäkin vähemmän tunnetuksi jäänyt Colossus: The Forbin Project on yksi veteraaniohjaaja Joseph Sargentin paremmista töistä. Kylmän sodan paranoia ja ydinsodan uhka leijuvat vahvasti elokuvan tapahtumien yllä, mutta ennen kaikkea Colossus kuvastaa tuon ajan huipputeknologiaa kohtaan tunnettua pelkoa. Tietokoneiden ollessa vielä varsin uusi ilmiö punottiin scifin parissa erinäisiä uhkakuvia hallinnan itselleen ottavista tietokoneista. Kyseinen teknologisen singulariteetin konsepti itse itseään parantavasta tekoälystä on yhä suosittu aihe ja tulevaisuudentutkijoiden ennusteiden mukaan moinen voikin nykyisellä tekniikan kehitysvauhdilla tulla vastaan muutaman vuosikymmenen kuluttua. Toivoa sopii etteivät sitä seuraavat tapahtumat kuitenkaan etene aivan Colossuksen tapaan.
Elokuvan tapahtumapaikkoina toimivat pitkälti erinäiset komentokeskukset, joten niiden luomisessa on selvästi myös nähty vaivaa. Elokuvan tekoajan huipputekniikkaa on hyödynnetty turhia säästelemättä ja erinäisiä monitoreja, vilkkuvaloja, vipuja ja vipstaakeja kyllä löytyy. Vaikka tuon ajan jättimäiset tietokoneet nykysilmin herättävätkin lähinnä huvittuneisuutta, on niistä kuitenkin saatu aikaan ulkomuodoltaan varsin uskottavia ilmestyksiä. Harvassa elokuvassa jännityksen luonti perustuu lähes pelkkään teleprompterin seurantaan, mutta Colossuksessa tämä toimii vieläpä yllättävän hyvin. Vähäiset ulkokuvat sen sijaan antavat halvanoloisen vaikutelman, vaikka tiettyä vaikuttavuutta selvästi onkin lähdetty hakemaan.
Tarina toimii parhaiten juuri kiihkeissä komentokeskuskohtauksissaan. Jännitystä saadaan aikaiseksi ja tietokoneen seuraavia metkuja huomaa jo odottavansa. Eräs selvästi tunnelmaa keventämään luotu ratkaisu ei harmi kyllä yllä muun elokuvan tasolle. Forbinin juoni päästä kommunikoimaan alaistensa kanssa vetoamalla seksintarpeeseensa luo kepeiden kohtausten sarjan, joka rikkoo pahasti elokuvan rytmin juuri sen kriittisimmillä hetkillä. Elokuvasta on kai pelätty tulevan liian kuivakka, joten piristystä on lähdetty epäonnistuneesti hakemaan pienestä romanssinpoikasesta. Nykyisin lähinnä saippuasarjojen parissa työskentelevä Eric Braeden on pääroolin tietotekniikan Frankensteinina hieman yksioikoinen tapaus, vaikka mukaan onkin pyritty saamaan 70-luvun rentoa charmikkuutta. Away from Herissä vahvan roolin tehnyt Gordon Pinsent on sinänsä kelvollinen Yhdysvaltojen presidenttinä.
Usein muissakin elokuvissa vastaan tullut skenaario toimii Colossuksen kohdalla pienine puutteineenkin kohtalaisen hyvin. Yhtä harhalaukausta lukuun ottamatta katsojia ei ole turhia lähdetty kosiskelemaan ja loppuratkaisukin onnistuu tarjoamaan yllätyksen. Aika on tietenkin päässyt puraisemaan tekniikkakeskeisen elokuvan tunnelmaa, mutta kyllä tässä vielä oma viehätyksensä on.
Kuva
Anamorfista 2.35:1 -suhteista kuvaa ei selvästikään ole sen suuremmin lähdetty entisöimään. Naarmuja ja hetkittäisiä roskiakin löytyy. Rakeisuutta on paikoitellen ja vinoissa viivoissa erottuu selvää aliasointia. Ikäisekseen kuva on kuitenkin aivan katsottavassa kunnossa, jos on valmis hieman joustamaan kriteereistään.
Ääni
Monoääniraita ei mihinkään ihmeisiin yllä, mutta dialogista saa varsin hyvin selvää, mikä tekstittämättömässä elokuvassa onkin tärkeää.
Extrat
Kommenttiraidalla ohjaaja Sargent muistelee elokuvan tekovaiheita. Vanhaksi mieheksi Sargentilla on selkeä ääni ja hyviä huomioita elokuvastaan. Harmi vain, että mukaan on eksynyt minuuttien mittaisia taukoja, jotka tekevät kommenttiraidan kuuntelusta raskaan urakan. Kommenttiraitaan ei saa tekstitystä.
Kuvagalleriassa (2:00) on elokuvan promokuvista koottu parin minuutin diashow.
Alkuperäiseen promomateriaaliin pääsee käsiksi vain tietokoneen avustuksella. Levyltä löytyy skannattuna elokuvan alkuperäinen promovihkonen, jossa elokuvan synopsiksen lisäksi löytyy mm. tietoa muusta saatavilla olevasta markkinointimateriaalista. Sinänsä ihan kiinnostava lisuke, joskin oma vaivansa tällaisissa ainoastaan tietokoneella katsottavissa lisämateriaaleissa on.
Yhteenveto
Colossus: The Forbin Project on kylmän sodan aikainen tieteisjännäri itselleen vallan ottavasta supertietokoneesta. Joukkopaniikkia ei elokuvassa koeta, vaan tapahtumat etenevät tiedemiesten, poliitikkojen ja sotilaiden johdolla. Ikä elokuvaa jo painaa, mutta niin sanotun kovan scifin ystäville Colossus tarjoaa viihdyttävän elokuvakokemuksen.
Tekniseltä tasoltaan julkaisu menettelee. Suurimmaksi puutteeksi jää tekstityksen uupuminen.
Vainoharhaisten scifiklassikoiden joukossa monia aikalaisiaan osin syyttäkin vähemmän tunnetuksi jäänyt Colossus: The Forbin Project on yksi veteraaniohjaaja Joseph Sargentin paremmista töistä. Kylmän sodan paranoia ja ydinsodan uhka leijuvat vahvasti elokuvan tapahtumien yllä, mutta ennen kaikkea Colossus kuvastaa tuon ajan huipputeknologiaa kohtaan tunnettua pelkoa. Tietokoneiden ollessa vielä varsin uusi ilmiö punottiin scifin parissa erinäisiä uhkakuvia hallinnan itselleen ottavista tietokoneista. Kyseinen teknologisen singulariteetin konsepti itse itseään parantavasta tekoälystä on yhä suosittu aihe ja tulevaisuudentutkijoiden ennusteiden mukaan moinen voikin nykyisellä tekniikan kehitysvauhdilla tulla vastaan muutaman vuosikymmenen kuluttua. Toivoa sopii etteivät sitä seuraavat tapahtumat kuitenkaan etene aivan Colossuksen tapaan.
Elokuvan tapahtumapaikkoina toimivat pitkälti erinäiset komentokeskukset, joten niiden luomisessa on selvästi myös nähty vaivaa. Elokuvan tekoajan huipputekniikkaa on hyödynnetty turhia säästelemättä ja erinäisiä monitoreja, vilkkuvaloja, vipuja ja vipstaakeja kyllä löytyy. Vaikka tuon ajan jättimäiset tietokoneet nykysilmin herättävätkin lähinnä huvittuneisuutta, on niistä kuitenkin saatu aikaan ulkomuodoltaan varsin uskottavia ilmestyksiä. Harvassa elokuvassa jännityksen luonti perustuu lähes pelkkään teleprompterin seurantaan, mutta Colossuksessa tämä toimii vieläpä yllättävän hyvin. Vähäiset ulkokuvat sen sijaan antavat halvanoloisen vaikutelman, vaikka tiettyä vaikuttavuutta selvästi onkin lähdetty hakemaan.
Tarina toimii parhaiten juuri kiihkeissä komentokeskuskohtauksissaan. Jännitystä saadaan aikaiseksi ja tietokoneen seuraavia metkuja huomaa jo odottavansa. Eräs selvästi tunnelmaa keventämään luotu ratkaisu ei harmi kyllä yllä muun elokuvan tasolle. Forbinin juoni päästä kommunikoimaan alaistensa kanssa vetoamalla seksintarpeeseensa luo kepeiden kohtausten sarjan, joka rikkoo pahasti elokuvan rytmin juuri sen kriittisimmillä hetkillä. Elokuvasta on kai pelätty tulevan liian kuivakka, joten piristystä on lähdetty epäonnistuneesti hakemaan pienestä romanssinpoikasesta. Nykyisin lähinnä saippuasarjojen parissa työskentelevä Eric Braeden on pääroolin tietotekniikan Frankensteinina hieman yksioikoinen tapaus, vaikka mukaan onkin pyritty saamaan 70-luvun rentoa charmikkuutta.