”I Didn’t Kill Those Agents” 

Sen ei pitäisi tulla kenellekään yllätyksenä, että Intiaanien olot Amerikassa ovat olleet huonot jo viimeiset vuosikymmenet, jopa vuosisadat. Mutta 1970–luvulla Pine Ridgessä, yhdessä monista eri reservaateista (eli intiaaniasukkaista koostuvissa keskuksissa), kiehui. Uusi Oglala-Sioux heimon päällikkö Richard Wilson, tämän politiikka ja huonot elinolot johtivat natsisaksalaiseen menetelmään. Perustettiin Wilsonin oma eliittikaarti joka systemaattisesti hyökkäsi heikkojen ja köyhien perheiden kimppuun, tappoi näitä, ammuskeli taloja, autoja, tuhosi omaisuutta. Tämä siksi, että köyhät eivät valittaisi oloistaan Wilsonille, vaan pelkäisivät niin paljon että eivät uskaltaisi tehdä vastarintaa. USA:n ”oikeat” poliisit esittivät tietämättömiä reservaatin oloista, eivätkä puuttuneet tilanteeseen millään tavoin. Wilsonin politiikka oli valkoisten miesten mieliin. Miksi siis muuttaa tämä tilanne?

Mukaan kuvioon astelee AIM (American Indian Movement). Nyt siviilit saavat aseita ja tukea. Kostetaan Wilsonin miehille. Ideanahan tämä oli käyvä, mutta loppujen lopuksi se kääntyy katastrofiin jossa AIM ja intiaanit ottavat yhteen valtion kanssa Wounded Kneen kylässä. 71 päivää kestänyt piiritys on vielä nykyäänkin monien intiaanien muistossa.

Hypätkäämme ajassa kaksi vuotta myöhemmäs, Kesäkuun 26. päivään vuoteen 1975. Kaksi F.B.I.–agenttia, Jack Coler ja Ronald Williams, jotka etsivät Jimmy Eaglea, nuorta intiaania joka varasti parin saappaita, ajavat takaa punaista lava-autoa jossa epäilevät Eaglen pakenevan. Näin ei kuitenkaan ole. Auto on täynnä AIM jäseniä jotka luulevat agentteja Wilsonin kätyreiksi. Lopulta autot päätyvät Pine Ridgen reservaattiin Oglalan mäelle, jossa syntyy kiivas tulitaistelu. Coler ja Williams kuolevat. Heitä kohti ampui kymmeniä intiaaneja. Kukaan ei silti tiedä kumpi puoli aloitti ammuskelun, AIM vai FBI?

Alkaa yksi lähihistorian suurimmista ajojahdeista. Yli 350 F.B.I.–agenttia osallistuu tähän. Taistelussa mukana olleet Intiaanit pakenevat ympäri Amerikkaa, osa jopa Kanadaan. Lopulta heitä jää myös kiinni. Kaksi tekijää, Bob Robideau ja Darelle Butler, joutuvat oikeuteen agenttien murhasta, mutta koska ei pystytä todistamaan että juuri he kaksi ampuivat agentit, heidät vapautetaan. Valtio on kärsinyt nöyryytyksen.

Sitten kehiin astuu syyttömyyttään vakuuttava Leonard Peltier, yksi monista intiaaneista joka oli mukana Oglalan taistelussa. Häntäkin syytetään oikeudessa agenttien murhista, mutta tällä kertaa valtio ei halua samaa lopputulosta kuin aikaisemmassa tapauksessa. Seuraa uhkailua, vääriä todistajia, lavastettuja todisteita, lahjontaa ja lähes 60 vuoden vankilatuomio. Oikeus on voittanut taas.

Eli se mitä Michael Aptedin ohjaama Incident At Oglala yrittää sanoa on, että mitä todennäköisimmin Peltier oli syytön, ainakin itse tappoon. Tai sitten kyseessä on salaliittoteoria. Mutta tiettyä potkua dokumenttiin tuo myös se, että siinä on mukana niitäkin jotka uskovat vakaasti Peltierin syyllisyyteen. Pääosin he ovat ihonväriltään valkoisia ja käyttävät kravattia. Lisäksi monet intiaanit tekevät Peltierille karhunpalveluksia kertoessaan selviä valheita kameralle siitä mitä kesäkuussa 1975 oikeasti tapahtui (esim. eräs tuntematon mies tuli kesken taistelun autollaan agenttien luo ja ampui nämä lähietäisyydeltä kiväärillään, pakeni paikalta eikä tätä nähty koskaan sen jälkeen). Tietysti mukana on myös "Herra X" joka sanoo tappaneensa agentit mutta ei suostu paljastamaan oikeaa nimeään.

Tämä pieni puolueettomuus on Incident At Oglalan pelastus. Kaikkien dokumenttien on tarkoitus olla puolueettomia, kertoa tarina useammalta eri kantilta. Esim. Fahrenheit 9/11 ei ollut dokumentti sen yksipuolisuuden vuoksi, vaan se oli propagandaa. Yksi mies vastuussa kaikesta, syyttäkäämme vain ja ainoastaan häntä. Oglalaa ei voi kuitenkaan kutsua propagandaksi. Se pistää kummankin puolen näkökulmat pöydälle, mutta paino löytyy silti Peltierin syyttömyyden puolelta.

Toisaalta, dokumenttien tarkoitus on myös saada katsoja uskomaan sitä mitä se yrittää kertoa. Tässä kohtaa Oglala epäonnistuu. Itse en ole vieläkään vakuuttunut Peltierin syyttömyydestä. On se mahdollista, en sitä kiellä, mutta todisteet mitä intiaanien puoli tuo esiin eivät ole mielestäni tarpeen vakuuttavia. Lisäksi monet intiaanit jotka puolustavat Peltieriä eivät kuulosta erityisemmin luotettavilta. Tai sitten olen vainoharhainen.

Incident At Oglala on yhä ajankohtainen, vaikkakin sen tapahtumaketju alkoi jo 70-luvulla. Peltierin puolesta järjestetään yhä useita mielenosoituksia. Hänestä kirjoitetaan lehtiin artikkeleita. Hän on yksi suurimmista sankareista intiaanien keskellä, symboloiden heidän kaltoinkohteluaan. Jopa presidenttikandidaatti Hillary Clintonin kampanjan tärkeä rahoittaja veti tukensa pois koska tämän mies Bill ei armahtanut Peltieriä tämän istuessa Valkoisessa Talossa. Peltier itse oli jopa pienimuotoinen presidenttiehdokas vuoden 2004 vaaleissa. Eli kyllä hän on yhä ihmisten mielissä, mutta silti hän istuu vankilassa vielä monta kymmentä vuotta. Todennäköisesti niin kauan että kuolee, oli se sitten ansaittua tai ei.