|
Japanilainen populaarikulttuuri manga ja anime etunenässään on valloittanut viime vuosina varmoin ottein länsimaita. Harvassa alkavat olla ne maat, joiden sarjakuvamyyntitilastoja ei manga hallitsisi. Suomessakin lähikioskien lehtihyllyt pursuavat japanilaislähtöistä sarjakuvaa. Villityksen suurimpana hyötynä on se, että paljon kiinnostavaa ennen lähes saavuttamattomissa olevaa materiaalia on ilmestynyt jokaisen saataville. Hayao Miyazakin huippuanimaatiot kiersivät Suomen jokusta tv-esitystä lukuunottamatta miehen toisiksi uusimpaan työhön, Henkien kätkemään (Sen to Chihiro no kamikakushi) saakka. Sen ja Miyazakin viimeisimmän ohjauksen, Liikkuvan linnan (Hauru no ugoku shiro), saaman suosion johdosta animaatiomestarin vanhempia töitä on Cinema Mondon toimesta alettu levittää Suomessa peräti elokuvateattereissa sekä alkuperäisäänin että uusin dubbauksin varustettuina. Näistä ensimmäisenä DVD:lle asti ennätti Naapurini Totoro (Tonari no Totoro).
 
Isä ja kaksi pientä tytärtä muuttavat kolmistaan maaseudun keskellä sijaitsevaan vanhaan taloon. Perheen äiti on sairaalahoidossa, joten he joutuvat tulemaan toimeen kolmistaan. Kehnohkossa kunnossa oleva talo ei saa perhettä masentuneeksi, vaan varsinkin tytöt ovat innoissaan uudesta kodista - tuntuupa siellä vähäsen kummittelevankin. Apua arkiaskareissa he saavat naapureiltaan ja varsinkin lähistöllä asustelevalta ystävälliseltä mummolta.
Pian pienempi tytöistä, Mei (Chika Sakamoto), alkaa nähdä kummia. Asunnossa tuntuvat viihtyvän pienet mustat nokipallukat ja pihamaalla vasta outo otus tuleekin vastaan. Marsun, jäniksen ja minkälie puutarhatontun sekoitus johdattaa Mein metsään ja siellä suuren puun juurelta löytyy Totoro, suuri metsänhenki.
 
Tarina on selvästi arkisempi kuin monessa muussa Miyazakin elokuvassa. Fantasiamaailman elementit kytkeytyvät kokonaisuuteen siten, että ne voi halutessaan nähdä myös elokuvan lapsien mielikuvituksen tuotoksina eikä osana elokuvan reaalimaailmaa. Vaikka murhe ei olekaan tunteista päälimmäisenä, kummittelee äidin sairaus taustalla. Ympäristön olennot Totoro etunenässä tuovatkin omalla tavallaan lapsille turvaa ja lohtua ja samalla myös muuta ajateltavaa.
Hahmoissa on onnistuttu erinomaisesti. Varsinkin tytöt ovat kovin aidon oloisia. Mei noin neljä- tai viisivuotiaana on juuri sellainen, kuin tuon ikäisen olettaisikin olevan. Innokas touhottaja vipeltää paikasta toiseen minkä jaksaa ja sitten kun ei jaksa, niin väsy tulee ja nopeasti. Isosiskoa pikkutyttö seuraa tarkasti ja haluaa tietenkin olla mukana tämän kaikissa toimissa. Satsuki (Noriko Hidaka) kymmenvuotiaana on leikeissä innolla mukana, mutta samalla äidin poissaollessa vanhempi siskoksista ottaa myös vastuuta pikkusiskosta ja perheen arkiaskareista.
 
Lasten ja aikuisten välinen suhde elokuvassa on mukavan mutkaton. Vastakkainasettelua ei synny esimerkiksi lasten kertoessa kohtaamistaan oudoista hahmoista, vaan isä (Shigesato Itoi) kuuntelee ja suhtautuu lasten edesottamuksiin välittömän ymmärtäväisesti. Itse Totoro on hauska ilmestys. Metsänpeikko elelee pitkälti omin ehdoin eikä sen ja lasten välisestä yhteydestä ole tehty mitään tyypillisen imelää piirroselokuvaystävyyttä. Tietty etäisyys säilyy koko ajan ja hahmossa on ripaus arvaamattomuutta.
Piirrosjälki on kaunista. Varsinkin maaseudun kesäinen luonto tuntuu heräävän kaikessa vehreydessään henkiin. Totoro eroaa monellakin tapaa perinteisestä länsimaisesta piirroselokuvasta, vaikka se samalla onkin erityisen vaivatonta seurattava. Mukana ei ole minkäänlaista hyvän ja pahan vastakkainasettelua eikä elokuvassa muutenkaan olla minkään yksittäisen tavoitteen perässä. Pieniä jännitysmomentteja toki löytyy, mutta pohjimmiltaan kyse on kesäisestä tuokiokuvasta yhden perheen elämässä. Lapsuusajan kuvauksena Totoro on elokuvien joukossa yksi parhaista.
|
| Takakannen outo kuvasuhdemerkintä 1.33:1 (16:9) ei sinänsä pidä paikkaansa, sillä elokuva on levyllä anamorfisena alkuperäisessä 1.85:1 -kuvasuhteessaan. Televisiosta katsottaessa pienet mustat palkit ylä- ja alalaidassa viittaavat kuvasuhteen olevan lähempänä 2:1:tä, mutta tietokoneella tarkistettaessa mustaa paljastui myös kuvan vasemmalta ja oikealta laidalta, jolloin itse kuva siis näkyy juuri sellaisena kuin kuuluukin. Liekö kyseinen ratkaisu sitten tehty poistamaan näyttölaitteiden overscannin vaikutusta.
Kuva on kelpo laatua. Roskia tai häiriöitä ei pahemmin näy ja lämmin värimaailma toistuu kauniisti.
|
| Levyltä löytyvät sekä alkuperäisääniraita että Pekka Lehtosaaren ohjaama suomidubbaus Dolby Digital 2.0 -muodossa. Stereoefektiä hyödynnetään paikoin ja kokonaisuutena raidat luovat elokuvalle varsin onnistuneen äänimaiseman. Sirkkojen siritykset ja muut luonnon äänet toistuvat hyvin puheenkin ollessa selkeää. Lehtosaaren dubbeja on usein kehuttu ja tälläkin kertaa työnjälki on laadukasta. Näyttelijävalinnat vaikuttavat onnistuneilta ja varsinkin pikkutytöt suoriutuvat puherooleistaan hyvin.
|
| Lisämateriaaleina löytyy ainoastaan viiden Studio Ghibli -tuotoksen trailerit. Mukana on trailerit elokuvista Naapurini Totoro (0:58), Kikin lähettipalvelu (1:55), Kissojen valtakunta (2:05), Henkien kätkemä (0:45) ja Liikkuva linna (2:15).
|
| Naapurini Totoro on yksi Hayao Miyazakin animaatioklassikoista. Kaunis kesäinen kuvaus painottuu pitkälti realismiin tarjoten samalla kuitenkin aimo annoksen fantasiaakin. Pienemmille katsojille lapsihahmojen edesottamuksissa ja hauskoissa satuhahmoissa riittää paljon aihetta iloon kun taas vanhemmat osaavat varmasti arvostaa draamaelokuvanomaista rauhaisaa kerrontaa.
|
|
