Levottomuudet ovat päättyneet, mutta tilanne jatkuu räjähdysalttiina. Elokuva kuvaa mellakoita seuraavan vuorokauden tapahtumia kolmen lähiönuoren näkökulmasta. Jokaista heistä edellisen yön tapahtumat ovat osaltaan koskettaneet. Äkkipikainen Vinz (Vincent Cassel) on itse ollut mukana hulinoimassa ja saanut haltuunsa poliisin kadottaman aseen. Puhelias pikkunilkki Saïd (Saïd Taghmaoui) koittaa saada perityksi velkojaan ja Hubertin (Hubert Koundé) nyrkkeilysali on poltettu mekkaloitsijoiden toimesta. Sairaalaan joutunut Abdel on poikien ystävä ja tunteet käyvät tapahtuneen johdosta kuumina. Varsinkin Vinz on täynnä vihaa ja suunnitteleekin haltuunsa saaman aseen avulla tasoittavansa tilit poliisien kanssa, jos Abdel sattuisi kuolemaan.

Vihan tapahtumat nojaavat tiukasti todellisuuteen käsitellessään betonilähiöiden siirtolaislähtöisten asukkaiden ja poliisien välistä konfliktia Ranskassa. Molemminpuolinen kunnioituksen puute vaikuttaa taustalla ja tekee tilanteesta tulenaran. Ankeiden olosuhteiden keskellä turhautuneisuus kärjistyy ja ajaa toimettomuuden keskellä elävät nuoret rötöstelyyn. Poliisit taasen tuntevat olevansa voimattomia kohtaamansa vihan edessä, mikä johtaa ylilyönteihin. Ohjaaja Mathieu Kassovitz on haastatteluissa tuonut suoraan julki mielipiteensä poliiseista, mutta samalla myös useaan otteeseen painottanut että Viha ei ole poliisinvastainen elokuva, vaan sen tarkoituksena on kiinnittää huomio olemassa oleviin ongelmiin. Elokuvassa poliisikuntaa ei järjestään lähdetäkään demonisoimaan, vaan joukosta löytyy myös jokunen positiivisempikin hahmo.

Pääosan poikakolmikkoakaan ei ole turhia idealisoitu, vaan kaverukset ovat paikoin sangen ärsyttäviä pikkunilkkejä. Jotain sympaattistakin kaiken uhoamisen keskeltä kuitenkin löytyy. Saïd näyttää välillä pysähtyvän ajattelemaan huolestuneena ympäröiviä tapahtumia ja Hubert elättelee toiveita paremmasta. Nuoret näyttelijät tekevät itselleen läheiset roolit vakuuttavan todentuntuisesti antaen hahmoille oikeat nimensäkin. Varsinkin Casselin patoutuva vimma on vahvaa näyttelijäntyötä. Sivuhahmoina on paljon kuvausympäristönä toimineesta aidosta ongelmalähiöstä poimittuja tyyppejä, joiden suoritukset eivät suoranaista näyttelemistä vaadikaan. Kuvauksien aikaan poliiseja esittävät saivatkin olla varuillaan paikallisten kanssa, jotka eläytyivät rooleihinsa turhankin antaumuksellisesti.

Elokuvan tyylikkyys pistää silmään. Turhalta kikkailulta on vältytty eikä missään vaiheessa liiallisesta tyylittelystä johtuvaa katsojan vieraannuttamista pääse tapahtumaan. Mustavalkokuvaus tuo ankeat betonilähiöt todentuntuisesti esille ja kuvasommittelu on taidokasta. Viha tuo tyyliltään vahvasti mieleen Martin Scorsesen varhaiselokuvat ja tekijät tuovatkin avoimesti julki vaikutteensa toistamalla Taksikuskin kuuluisan peilinedusmonologikohtauksen.

Liekö läheiseksi koetulla aiheella ollut osansa, mutta Viha on jäänyt Kassovitzin tuotannossa täysin omaan luokkaansa sitä seuranneiden ohjaustöiden ollessa selvästi kehnompia. Ehkä onkin parempi kuitenkin tulla muistetuksi yhdestä erinomaisesta työstä kuin nipusta tasapaksuja perusohjauksia. Viha lukeutuu ranskalaisen nykyelokuvan merkittävimpiin teoksiin ollen sekä sisällöllisesti että teknisesti vahva kokonaisuus. Elokuvan voimallinen lopetus jää varmasti pyörimään mieleen vielä pitkäksi aikaa.

Varsinaisen lisämateriaalilevyn aloittaa pitkä dokumentti Viha - Kymmenen vuotta (1:23:27). Elokuvan tekijät ja näyttelijät käyvät haastatteluissa koko tekoprosessin läpi. Lähes täysin puhuvista päistä koostuva dokumentti on hieman kuivakka, mutta asiapitoisen kiinnostava kuitenkin.

Kulissien takaa (5:54) ei niinkään ole materiaalia varsinaisten kuvausten ajalta, vaan lähinnä esitellyksi tulee vaatimaton asunto, jossa ohjaaja päätähtien kanssa asui kuvausten ajan.

Poistetut kohtaukset (17:24) on kooste poistettuja, pilalle menneitä ja lopullisessa elokuvassa hieman eri muodossa olevia kohtauksia. Juonen kannalta mitään oleellista ei tunnu elokuvasta jääneen. Nämä kohtaukset ovat levyllä värillisinä, joten ero lopulliseen mustavalkokuvaan on hyvin nähtävissä.

Näin tehtiin (6:38) on jo aiemmista osioista tuttujen elokuvan taustojen kertausta ja sen lisäksi syvennytään tarkemmin yhden erikoistehostekohtauksen tekoon.

Näyttelijävalinnat ja harjoitukset (18:40) koostuu sivuosanäyttelijöiden koekuvauksista ja harjoituksista.

Käsikirjoitus ja kuvakäsikirjoitus (1:58) esittelee kaksi kohtausta kuvakäsikirjoituksen ja valmiin tuotoksen edetessä rinnan.

Julisteet ja projektit (0:31) esittelee peräkkäin animoituina elokuvan julisteen eri versiot. Mitä sitten otsikon projekteilla tarkoitetaankaan, jää hämärän peittoon.

Kuvagalleria (3:32) käy läpi elokuvan teon aikana otettuja kuvia musiikin soidessa taustalla.

Lisämateriaaleihin kommenttiraitaa myöten saa englanninkielisen tekstityksen.

Julkaisu on teknisesti laadukas ja lisämateriaalejakin on saatu kiitettävästi mukaan.