Menetettyään vaimonsa dramaattisissa olosuhteissa Frank Bannister (Michael J. Fox) huomaa kykenevänsä havaitsemaan kuolleiden ihmisten haamuja sekä kommunikoimaan näiden kanssa. Vuosien saatossa kyvystä urkenee pienoinen bisnes yhden miehen haamupartiona auttamassa kummittelusta kärsiviä pikkukaupungin asukkaita. Työtarjousten riittävyyskin on kätevästi ratkaistu sillä, että Frankilla on kolme aavetta palkollisinaan. Nämä hoitavat ensin säikyttelyn, jonka jälkeen Frankin on helppo kerätä rahat häätämällä taloa riivaavat pahat henget.

Fairwaterin kaupungissa tapahtuu kuitenkin samaan aikaan kummia. Ennestään terveitä ihmisiä alkaa kupsahdella tiiviiseen tahtiin selittämättömien sydänkohtausten johdosta. Frank tuntuisi jollain tavalla liittyvän tapauksiin kuten myös kukkulalla vanhassa talossa äitinsä tiukan kurin alaisuudessa asusteleva Patricia (Dee Wallace-Stone), joka teini-ikäisenä kytkettiin paikkakunnalla tapahtuneeseen joukkomurhaan.

Lähtökohdiltaan elokuva tuo vahvasti mieleen Ghostbustersin ja Beetlejuicen. Molempien vaikutus onkin selvästi havaittavissa ainesosien ollessa pitkälti samoja. Ripaus komediaa, kauhallinen kauhua, hippusellinen draamaa ja kummitukset vielä kaupanpäälle. Puitteet ovat kunnossa. Tietokonetehosteet ovat valmistumisvuosi ja WETAn sen aikaiset suppeahkot resurssit huomioiden onnistuneita ja varsinkin taitava pienoismallien käyttö ansaitsee kiitoksen. Ainoastaan kummitusten toteutus tuntuu osin epäonnistuneelta. Vaikka tehoste teknisesti on onnistunut, ei sinertävä läpinäkyvyys vain tunnu joka kohtauksessa aivan toimivalta ratkaisulta. Muutoin kuvaus on oivaltavaa ja mukana on runsaasti Jacksonin varhaisimmista töistä tuttuja äkkivääriä kamera-ajoja.

Foxin näyttely tuntuu koko elokuvan ajan vaisuhkolta. Roolihahmo toki on murheessaan rypevä mies, mutta jotenkin näyttelijä ei vain tunnu olevan täysillä mukana. Sääli sinänsä, koska Kummituskopla on jäänyt Foxin viimeiseksi elokuvapäärooliksi. Huumorista vastaa pitkälti haamupalkolliskolmikko Jim Fyfe, Chi McBride ja John "Seanin isä" Astin. Vaikka varsinkin Fyfe ja McBride olivat vahvasti mukana vitsien ideoinnissa, ei lopputulosta voi pitää erityisen onnistuneena. Parhaat hymähdykset joukosta tarjoaakin Astin, jonka vanhojen lännenelokuvien "oldtimer"-hahmon mieleentuova rooli tuo tarvittavaa piristystä elokuvalle. Mieleenpainuvimmasta roolisuorituksesta vastaa kuitenkin b-kauhun vakiokasvo Jeffrey Combs agentti Milton Dammersina. Hulluuden rajamailla häälyvä hahmo antaa näyttelijälle mahdollisuuden melkoiseen irrotteluun ja Combs ottaakin tästä kaiken ilon irti. Roolista tulee mieleen Jim Carreyn ja Jukka-Pekka Palon päänsä liian monta kertaa kolauttanut risteytys, mikä kertoneekin jo kaiken tarpeellisen. Maininnan arvoinen on myös R. Lee Ermey, joka käytännössä tekee aavemaailmaan sovelletun toisinnon Full Metal Jacketin kersantin roolistaan.

Suurin ongelma on ettei elokuva oikein loista kummallakaan osa-alueellaan. Vitsit eivät aina ole erityisen hauskoja eikä fyysinenkään komiikka ole täysin onnistunutta. Tämä syö samalla tehoa myös jännitys- ja kauhumomenteilta. Jos meno lähestyy aidosti jännittävää, mukaan ruikittu huumori latistaa tunnelman tehokkaasti. Lisämateriaaleissa tekijät moittivat julkaisun aikoihin juuri kyseisestä asiasta saamaansa kritiikkiä arvioijien kapeakatseisuudeksi, mutta jättävät tärkeän pointin huomioimatta. Vaikka genrerajojen yli pitäisikin pystyä kurkottamaan ei asiaa paljoa auta, jos tulos on puolivillainen. Nyt muutama vakava kohtaus erottuu liikaa kokonaisuudesta. Yksi pitkä täysin vakavana ja samalla myös elokuvan väkivaltaisimpana tehty jakso näyttää häivähdyksen siitä, millainen elokuva olisi hieman huumoria vähentämällä voinut olla. Nyt tämä kaikesta muusta erottuva entisessä sairaalassa tapahtuva kohtaus on intensiivisin ja samalla myös koko elokuvan onnistunein osio.

Kokonaisuus jää siis valitettavan epätasaiseksi. Tarinan kuljetus ei jatkuvasti ole aivan sulavaa. Kommenttiraidalla ja dokumentissa tuleekin moneen otteeseen selväksi Jacksonin inho pitkiä juonta kuljettavia, mutta toimintaa hidastavia dialogikohtauksia kohtaan. Osan syystä voi toki vierittää pidennetyn version syyksi. Vaikka pakettia "ohjaajan versiona" markkinoidaankin, korostaa Jackson aidon ohjaajan version olevan teattereissa nähty lyhyempi leikkaus. Nyt julkaistuun versioon on lisätty moni aikoinaan aivan syystä rytmityksen vuoksi poisleikattu kohtaus. Toisena syynä voinee pitää elokuvan ikärajojen kanssa kohtaamia vaikeuksia. Jackson olisi tehnyt erilaisen elokuvan, jos olisi alusta alkaen tiennyt lopulliseen elokuvaan päätyneen ikärajan. Nyt elokuvaa tehtiin turhaan jarrutellen, ja se käy selvästi ilmi lopputuloksesta.

Musiikin elokuvaan on tehnyt kyseisen genren spesialisti, Danny Elfman. Tyyli muistuttaa suuresti miehen töitä Tim Burtonin elokuvien parissa, mutta se sopii tähän täydellisesti.

Levy 1:

Kommenttiraita on Jacksonin ensimmäinen laatuaan, alkujaan laserdisc-julkaisua varten nauhoitettu. Mies on hyvä puhumaan tekemisistään ja turinointia onkin rattoisa kuunnella. Raidalla tuodaan myös esille sopivasti eri seikkoja kuin dokumentilla, joten nämä tukevat hyvin toisiaan eivätkä tunnu vain toistensa kertaukselta.

Introduction by Director Peter Jackson(1:58)-pätkässä nykyinen laiheliini-Jackson kertoo syistä aikoinaan ennen DVD-levyjä harvinaisen runsaan oheismateriaalin tuottamiseen. Mahtuupa esipuheeseen mukaan jokunen sana elokuvastakin.

LEVY 2:

Ghost Stories (6:15) osiossa muutama tuotantoon osallistunut henkilö kertoo itselleen tapahtuneista aavekokemuksista ja suhtautumisestaan tuonpuoleiseen. Jim Fyfellä ja Peter Jacksonilla on varsin mielenkiintoiset itse koetut kummitustarinansa. Jacksonin tarinan ottaminen todesta vaatiikin tosin jo uskoa kummituksiin, kovin vilpittömän oloisesti mies kyllä juttunsa kertoo.

Script Development (6:16) kertoo käsikirjoituksen syntyvaiheista, siitä kuinka tarina sai alkunsa ennen Heavenly Creaturesin aloittamista yhteisellä kauppareissulla käsikirjoitus-, tuotanto- ja elämänkumppani Fran Walshin kanssa. Juoni muuttui moneen otteeseen matkan varrella, mutta yliluonnolliseen yhteyteen kykenevä huijari ja Heavenly Creaturesista periytynyt idea teinitappajista säilyivät lopulliseen versioon saakka.

Storyboarding (45:38) kertoo ensin kuinka kuvakäsikirjoitusprosessi eteni Jacksonin ja piirtäjänä toimineen Christian Riversin yhteistyönä, jonka jälkeen nähdään koko alkuperäinen kuvakäsikirjoitus noin sekunti per kuva -vauhdilla Jacksonin kommenteilla varustettuna. Ohjaaja kommentoi pitkälti eroavaisuuksista lopullisen elokuvaversion kanssa.

Michael J. Fox & Trini Alvarado (6:46) valaisee kuinka pääparin kohdalla päädyttiin juuri kyseisiin näyttelijöihin ja mitä he itse olivat mieltä roolihahmoistaan.

Jim Fyfe, Chi McBride & John Astin(8:04) on edellistä vastaava pätkä, mutta kolmen pääkummituksen osalta. Lopussa tutustutaan myös Astinin esittämän Tuomarin maskiin ja sen luontiin.

Rehearsing (6:39) kuvaa harjoitteluprosessia. Ennen kuvausten aloittamista näyttelijät pitivät harjoituksia Jacksonin asunnolla. He pääsivät itse pitkälti vaikuttamaan repliikkeihinsä ja muutenkin harjoitusten edetessä tuli monia tuoreita ideoita.

Lyttelton as Fairwater(3:20) on pienen uusiseelantilaisen Lytteltonin kaupungin muuttamisesta kuvauksia varten amerikkalaiseksi kaupungiksi.

Introduction to WETA (4:38) esittelee huomattavasti nykyistä pienemmän WETAn, joka tosin jo tuolloin koostui kahdesta eri osastosta. Toisessa tehtiin varsinainen käsityö ja toinen paja keskittyi digitaalisiin tehosteisiin. Lopussa tutustutaan vielä sen aikaiseen tekniikkaan digitaalisten tehosteiden liittämiseksi filmille.

Scene 28 (4:17). Universalilla oli pieniä epäluuloja erikoistehosteiden jättämisestä pienen uusiseelantilaisen pajan kontolle, joten Zemeckiksen ollessa tulossa vierailemaan kuvauspaikalla oli yksi kohtaus työstetty valmiiksi. Reaktio kohtaukseen olikin odotusten mukainen, ja työt saivat jatkua ilman enempiä epäilyksiä.

Ghost Effects <9:57) on kummitusten esittämistyylin luonnista. Hahmot haluttiin vastaamaan pitkälti yleistä käsitystä siitä millaisia kummitusten oletetaan "oikeasti" olevan.

Motion Control & Bluescreen (8:00) sisältää lisää tietoa tekniikasta. Aaveet jouduttiin kuvaamaan sinitaustaa vasten kun taasen muut näyttelijät työskentelivät normaalisti lavasteissa, joten kameran liikeohjauksesta oli suuri apu sen säilyttäessä liikeradat identtisinä eri otosten välillä.

The Jackson Boys (5:03). Jacksonilla on ollut tapana tehdä pienet cameo-roolit elokuvissaan ja Kummituskoplakaan ei muodosta tästä poikkeusta. Sopivasti juuri cameo-päiväksi sattui ainoa päivä, jolloin tv-ryhmät olivat tekemässä juttuja kuvauksista, joten Jackson pääsi myös erinäisiin uutiskatsauksiin työskennellessään täysissä punkkarivetimissään. Elokuvassa esiintyy myös toinen Jackson. Peterin ja Fran Walshin kolmekuinen poika esittää yhtä Frankin kummitusten kepposen uhriksi joutuvaa vauvaa.

Stunts (4:56) valottaa stunttien kuvaamista. FoX teki itse suurimman osan omista stunteistaan ja loukkaantuikin lievästi.

On The Set (26:00) on pidempi pätkä parin kohtauksen kuvauksista ilman sen kummempia taustaselostuksia.

The Reaper (12:59) kertoo viikatemieshahmon luonnista. Alun erilaisista pukuratkaisuista päädyttiin lopulta täysin CGI:nä toteutettuun hahmoon.

Rustler (3:10). Aavekoira Rustlerin tapauksessa kävi samoin kuin viikatemiehenkin kohdalla. Alun nukkehahmo oli hieman kömpelö, joten koirakin toteutettiin tietokoneilla.

The Gatekeeper (1:52) on lopullisesta elokuvasta poisjäänyt hahmo, mutta sitä varten valmistettiin ylilihavan kerubin puku. Säilyneissä pätkissä hahmo vaikuttaa varsin huvittavalta, tuskin tämä itse elokuvaan olisi kuitenkaan sopinut, joten poisjättö oli oikea ratkaisu.

Jeffrey Combs (7:25) oli näyttelijä, jonka Jackson suurena Re-Animator-elokuvasarjan fanina halusi elokuvaansa. Combs kertoo hahmonsa kehittelystä.

Miniatures (2:53) luo silmäyksen elokuvan taidokkaisiin miniatyyreihin. Osa Kummituskoplan kaupunki- ja hautausmaakohtauksista tehtiin miniatyyrien avulla. Pätkässä tutustutaan niiden käyttöön.

LEVY 3:

Dee Wallace Stone & Jake Busey (6:55), eli elokuvan "teinitappajapari" kertoilevat hahmoistaan ja Jackson kertoo miten valinnoissa päädyttiin juuri kyseisiin näyttelijöihin.

Trini's Bruises (2:07) on katsaus Trini Alvardon antaumukselliseen rooliinsa eläytymiseen, jonka johdosta uusia mustelmia ilmaantui päivittäin. Lopulta jopa maskeeraajat halusivat kuvata Trinin mustelmia käyttääkseen niitä malleina tulevissa töissään.

Slimeface & Blobman (7:16) eli "limanaama" ja "pisaramies" olivat elokuvan hankalimpia tehosteita, jotka vaativat uudenlaisten tekniikoiden kehittämästä ollakseen ylipäätään mahdollisia toteuttaa.

Wallpaperman & Portraitman (4:14) eli "tapettimies" ja "muotokuvamies" olivat myös elokuvan maininnanarvoisia ja toteutukseltaan työläitä erikoistehostehahmoja.

Acceleration (3:34) kertoo siitä, kun elokuvan ilmestymistä aikaistettiin peräti neljällä kuukaudella, joten varsinkin tehosteiden valmiiksisaattamisella tuli kova kiire.

The Worm (3:40). Jacksonin ja Walshin suurin kiistanaihe elokuvan suhteen oli helvetinmato-hahmon luonti. Jackson sai lopulta tahtonsa läpi, ja pätkässä tietoa madon tekemisestä.

The Gatekeeper, The Judge and Other Deleted Scenes (17:11) sisältää elokuvan poistetut kohtaukset Jacksonin kattavilla perusteluilla varustettuina. Mukana mm. täysin elokuvasta pois jääneet Portinvartijan kohtaukset sekä useampi Tuomarin sisältänyt kohtaus.

Music (24:15)-pätkässä sekä Jackson, että Amerikan Heikki Silvennoinen, Danny Elfman, kertoilevat elokuvan musiikeista. Mukana myös pohdintaa äänitehosteiden ja musiikin yhteenliittämisen problematiikasta esimerkeillä varustettuna.

Bloobers (16:18) on kunnon satsi pilalle menneitä kohtauksia. Välillä tekijät myös kertovat tarkemmin, mikä meni pilalle ja miksi.

Ratings and Final Thoughts (9:17) sisältää Jacksonin lopullisia tuntoja elokuvan onnistumisen tiimoilta sekä tietoa sitä kohdanneesta ikärajaselkkauksesta. Elokuva tehtiin alun perin PG-13-ikärajaa silmälläpitäen, mutta MPAA vaatii liikaa muutoksia, joten ikärajaksi päätyi R.

Theatrical Trailer (2:04) on, yllätys yllätys, elokuvan traileri.

Lopuksi The Credits (1:35) listaa tekijätiedot lisämateriaaliryppäästä.

Julkaisu on kaikin puolin ensiluokkainen. Lisämateriaalien parissa vierähtää tovi jos toinenkin ja kuvan- ja äänenlaadusta ei löydy moitteen sijaa.