Pileggin kanssa Mafiaveljien yhteydessä yhteistyötä tehnyt Martin Scorsese sai kuulla kirjailijan työn alla olevasta teoksesta ja innostui aiheesta välittömästi. Ilman valmista kirjaa käsikirjoituksesta puhumattakaan Scorsese sopi Universalin kanssa tekevänsä Pileggin kirjanraakileesta seuraavan elokuvansa. Tarina sopi Scorseselle mainiosti tarjoten oivan keinon täydentää Sudenpesästä alkanut ja Mafiaveljissä jatkunut gangsterifilmatisointien jatkumo täydeksi trilogiaksi. Sudenpesässä Scorsese oli kuvannut katujen pikkunilkkejä Mafiaveljien keskittyessä jo huomattavasti järjestäytyneempään rikollisuuteen. Casinossa ohjaaja pääsi kuvaamaan mafian käytännössä korkeinta tasoa, sen miljoonaluokan bisneksiä Las Vegasissa.

 

Sam 'Ace' Rothstein (Robert De Niro) on taitava mafian kanssa yhteistyötä tekevä uhkapeluri ja vedonvälittäjä. Kuljettajien ammattiliiton eläkerahaston kautta joukko mafiapomoja hankkii Las Vegasista kasinon omistukseensa ja he tarjoavat sitä Rothsteinille johdettavaksi. Aluksi hieman vastentahtoinen Rothstein lopulta suostuu tehtävään ja havaitseekin nopeasti työn olevan kuin luotu itseään varten. Kasinon on tarkoitus toimia näennäisesti lakien puitteissa, mutta rahavirrasta kuoritaan järjestelmällisesti osuus mafiapomoille jaettavaksi.

Pikkutarkan Acen liiketoiminta luistaa kuin rasvattu, kunnes hän rakastuu päätä pahkaa kasinollaan toimivaan prostituoituun, Gingeriin (Sharon Stone). Ginger antaa nopeasti ymmärtää ettei tunne ole molemminpuolinen, mutta Ace järkeilee tilanteen kuitenkin jossain vaiheessa muuttuvan ja saa runsailla varannoillaan naisen vaimokseen. Avioelo osoittautuu kaikkea muuta kuin auvoisaksi ja kuin pisteenä iin päälle Acen vanha ystävä, mafiaan kuuluva kuumakalle Nicky Santoro (Joe Pesci) muuttaa Vegasiin tarkoituksenaan kääriä paikasta omiin suorasukaisiin keinoihinsa turvautuen rahaa niin paljon kuin mahdollista.

 

Tarina on pohjimmiltaan perinteinen syntiinlankeemusjohdannainen - keskushahmot saavat jokainen unelmansa toteutettua, mutta ahneutensa ja turhamaisuutensa johdosta lopulta menettävät kaiken. Kolmea kertojaääntä, De Niron ollessa pääasiallisesti äänessä, käytetään lähes keskeytyksettä koko elokuvan ajan varsin samaan tapaan kuin Mafiaveljissäkin. Yleisesti kertojan käyttöä pidetään tarinan heikkouksien peittelynä, mutta Scorsesen tyyliin se sopii erinomaisesti. Kamera on lähes jatkuvasti liikkeessä ja taitavalla leikkauksella elokuvasta on saatu yllättävänkin nopeatempoinen, vaikkei se varsinaista toimintaa runsaasti sisälläkään. Dante Ferrettin lavastus puvustuksen avittamana on kaikessa räikeässä yliampuvuudessaan kuin kotonaan Vegasiin sijoittuvassa elokuvassa. Tähän kun vielä lisätään lähes jatkuvalla vyörytyksellä soiva aikakauden musiikki, saavuttaa Scorsese audiovisuaalisen tuen sille pröystäilyn ja yliampuvan yltäkylläisyyden tyylille jota elokuvaan alun perin lähti hakemaan. Ajankuva on toimivaa koko elokuvan kaaren 70-luvun alkuvuosista 80-luvulle. Väkivalta Casinossa on brutaalin julmaa ja kaukana perus-Hollywood-elokuvan viihteellisestä linjasta. Tekojen seuraukset näytetään kaikessa graafisuudessaan, tämän missään vaiheessa kuitenkaan tuntumatta turhalta mässäilyltä.

Näyttelijäsuoritukset ovat kautta linjan vahvoja. Robert De Niro keskushahmona tekee paria tunteenpurkausta lukuun ottamatta tarkoituksellisen hillityn ja kuivakan roolin. Vahvan analyyttinen Rothstein hoitaa niin liiketoimensa kuin yksityiselämänsäkin matemaattisella tarkkuudella, jolloin De Nirolle jääkin tehtäväksi toimia varsin hillityin nyanssein. Joe Pesci tekee käytännössä Mafiaveljistä tutun roolinsa toisinnon pienillä vivahde-eroilla maustettuna. Pieni mies pystyy tekemään räjähdysherkästä kriminaalistaan uhkaavan ilmestyksen. Gingerin roolissa Sharon Stone onnistuu tekemään elämänsä suorituksen eivätkä roolista saadut palkinnot ja ehdokkuudet tulleet laisinkaan tyhjästä. Näyttelijätär pääsee läpikäymään voimalla koko tunneskaalan äärilaidat ja jälkikäteen annettujen haastattelujen perusteella upposikin rooliinsa todella syvälle. Muu roolitus on osaavasti valittua. Pienemmissä rooleissa näkyy esimerkiksi vanhoja koomikkoja sekä runsaasti ihmisiä ilman aiempaa kokemusta näyttelemisestä. Pitääkseen autenttisuutta yllä Scorsese valitsi mm. kasinotyöntekijöiksi aitoja alan ammattilaisia ja tekeepä Scorsesen rakas äitimuorikin jälleen mieleenpainuvan pikkuroolin.

 

Ilmestymisensä aikoihin elokuva sai ristiriitaisen vastaanoton. Kriittisimmät pitivät sitä liiankin uskollisena toisintona Goodfellasille ja syytökset eivät olleet täysin vailla pohjaa. Casinosta löytyy runsaasti yhtymäkohtia Scorsesen edelliseen gansterieepokseen sekä tekijöidensä, tyylinsä että sisältönsä puolesta. Kokonaisuus seisoo kuitenkin niin vahvasti omillaan, että ohjaajaa kohtaan osoitetut itsensäplagioimissyytteet ovat Casinon aliarvioimista. Elokuvan ainoa heikkous on sen roolihahmojen jääminen hieman turhan etäisiksi. Toteutustyylistä johtuen katsoja tuntee olevansa enemmänkin kärpäsenä katossa sen sijaan, että pystyisi täysin samaistumaan yhteenkään Casinon päähahmoista.

Casino on jäänyt testamentiksi kahdelle eri aikakaudelle. Sen jälkeen Scorsese on tuntunut menettäneen osan siitä vimmasta ja energiasta, joilla hän puhalsi hengen pääteoksiinsa. Oli kyse sitten viime aikaisista aihevalinnoista tai ikääntymisen mukanaan tuomasta seestymisestä, niin ohjaajan viimeiset elokuvat ovat olleet "pelkästään" hyviä, eivät sitä mihin mies vielä Casinon parissa pystyi. Teon alla on seuraavaksi paluu sille omimmalle aihealueelle, eli gangsterielokuvan pariin. Toivoa ei siis ole vielä täysin menetetty.

Paljon on myös Las Vegas elokuvan kuvaamista ajoista muuttunut ja nykyisin kaupunki on rikollisten pyörittämän synninpesän sijasta enemmänkin keskellä ei mitään sijaitseva eläkeläisten ja lapsiperheiden suosittu vaelluskohde - hieman kuin paisunut Tuurin kyläkauppa siis. Reliikkinä menneestä on kaupungin pormestari Oscar Goodman. Aikoinaan hän sattumoisin toimi asianajajana eräällekin kaksikolle, josta toinen halusi vain pyörittää kasinoaan säntilliseen tapaansa ja saada vaimonsa rakastamaan itseään toisen havitellessa itselleen väkivaltaan turvautuen lopulta aivan kaikkea.

Scorsesen yhdessä Robbie Robertsonin kanssa koostama runsas musiikkiraita edustaa aikalaismusiikin käyttöä elokuvissa parhaimmillaan. Kymmenien eri esittäjien ja bändien joukkoon mahtuu nimiä Dinah Washingtonista The Rolling Stonesiin.

Kommenttiraidalla löytyy koottuna kommentteja Martin Scorseselta, Nicholas Pileggiltä, tuottaja Barbara De Finalta, leikkaaja Thelma Schoonmakerilta, Sharon Stonelta, näyttelijä Frank Vincentiltä sekä puvustaja Rita Ryackilta. Mukana on siis melkoinen rypäs jutustelijoita eikä kukaan pääse varsinaisesti vauhtiin kommentointivuorojen vaihtuessa tiheään. Suurin ongelma kommenttiraidalla on kuitenkin se, että iso osa kommenteista on kerätty juuri samoista haastatteluista joita toisen levyn dokumenteissa näytetään. Täten kommenttiraita tuntuu tässä tapauksessa lähes turhalta lisukkeelta.

Tuotantomuistiinpanoihin sisältyy useampi sivullinen tekstiä koskien yleisluontoista tietoa Casinon teosta.

Levy2:

Casino: The Storyssa (8:17) Scorsese, Pileggi ja De Fina kertovat tarinan synnystä ja sen tekoprosessista. Kiinnostavaa on kuulla mm. miten Pileggin lähteiden suhtautuminen tietojensa jakamiseen muuttui välittömästi, kun he kuulivat Scorsesen ja De Niron olevan kiinnostuneita tarinasta.

Casino: The Cast and Characters (20:03) luo silmäyksen elokuvan näyttelijöihin. Scorsese ja De Fina kertovat näyttelijöiden valinnasta, Pileggi roolihahmoista ja näyttelijöistä tuntojaan vuodattavat Robert De Niro, Joe Pesci, Sharon Stone ja Frank Vincent. Stone antaa syvällisimmät, mutta samalla myös hieman teennäisimmiltä tuntuvat lausunnot näyttelytyöskentelystään elokuvassa. Anekdootti Stonen koekuvausjupakasta on varsin hauska.

Casino: The Look (16:37) kertoo elokuvan tyylin luomisesta äänessä Scorsese, hovileikkaaja Schoonmaker, De Fina, Ryack ja tuotantosuunnittelija Dante Ferretti.

Casino: After the Filming luo ensin silmäyksen jälkituotantoon Thelma Schoonmakerin kertomana ja lopulta päätyy valottamaan tunnelmia elokuvan ilmestymisen jälkeen. Mukana jälleen Scorsese, Pileggi, De Fina ja Stone.

Deleted scenes (3:01) sisältää neljä poistettua kohtausta, joista tosin pari on lähinnä blooper-hupailuiksi laskettavia. Kohtauksien poistoa ei erikseen selitellä, mutta selvästikin kyse on vain muutamasta kerronnan kannalta toisarvoisesta pätkästä.

Vegas and the Mob (13:43) on NBC Newsin vajaan vartin mittainen reportaasi, jossa käydään läpi Las Vegasin historiaa mafian pelinappulana. Haastateltavana on mm. kiintoisaksi persoonaksi osoittautuva Vegasin pormestari Oscar Goodman. Historiallinen arkistomateriaali jo itsessään tekee reportaasista katsomisen arvoisen.

History Channelin tuottama History Alive: True Crime Authors: Nicholas Pileggi (43:39) on kiinnostava dokumentti aidoista henkilöistä ja tapahtumista elokuvan takana. Alkuvaiheessa kiinnostuksen kohteena on itse Nicholas Pileggi, mutta pikaisesti siirrytään tarinan henkilöihin. Frank Rosenthal, johon De Niron roolihahmo vahvasti perustuu, piipahtaa pariin otteeseen haastateltavana ja tarjoaa omaa näkemystään tapahtumiin. Hieman kömpelöt uudelleendramatisoinnit latistavat tunnelmaa, mutta tämän korvaa runsaasti käytetty arkistomateriaali sekä videopätkien että valokuvien muodossa.

Kaikki lisämateriaalit kommenttiraita mukaan lukien on tekstitetty suomeksi.

Julkaisu on kokonaisuudessaan laadukas. Loppuarvosanoja laski se, että kuvanlaadusta ja ääniraidasta tuntui uupuvan aivan viimeinen loppusilaus. Lisämateriaalit ovat laadukkaita, lukuun ottamatta täysin samojen haastattelujen käyttöä sekä kommenttiraidan että lyhytdokumenttien pohjana.

Huhuja mahdollisista leikkauksista on hieman liikkunut, mutta missään niitä ei ole varsinaisesti todennettu. Loppupuolella yhdessä väkivaltaisessa kohtauksessa on nähtävissä selvästi hätäinen leikkaus, mutta kyseessä on mahdollisesti poisto, joka on suoritettu jo ennen elokuvan alkuperäistä julkaisua MPAAn vaatimuksesta.