Kolmannen maailmansodan jälkeinen maailma on huonolla tolalla lukuun ottamatta ainoaa varsinaista kaupunkiaan, jättimäistä utopianoloista Olymposta. Puolet maailman väestöstä muodostavat bioroidit, kloonauksen avulla alun perin luodut keinotekoiset tunteettomat ja lisääntymiskyvyttömät elämänmuodot. Bioroidit hallitsevat kaupunkia vanhempienneuvoston avulla, jotka ovat yhteydessä kaupungin toimia ohjaavaan keinoälyyn, Gaiaan. Ihmiset taasen vastaavat armeijan toiminnasta.

Nuori sissitaistelija Deunan Knute kaapataan rauniomaailmasta toimimaan bioroidien johtamissa erikoisjoukoissa. Niissä taistelee myös Deunanin entinen rakastettu, vakavasti loukkaannuttuaan hieman jänöjussimaiseen taisteluhaarniskaan pysyvästi pukeutuva Briareos. Bioroideija ylläpitävään kloonaustehtaaseen kohdistuu terroristien hyökkäys ja se saa parivaljakon syvempien juonittelujen jäljille, jotka tuntuvat uhkaavan koko bioroidi-väestön olemassaoloa.

Juoni kuulostaa pahimpien tieteiskliseiden kokoelmalta, ja sitä se valitettavasti onkin. Lukematta alkuperäistä mangaa ei suoraa vertailua pysty suorittamaan, mutta mutkia elokuvan kohdalla on selvästi jouduttu oikomaan. Tarina on varsin poukkoileva Deunanin motiivien jäädessä paikoitellen turhan hämäriksi. Eripurainen yhteiselo ihmisien ja keinotekoisen elämänmuodon välillä on sekin jo käytössä kulunut aihe ja tunteikkaiksi tarkoitetut kohtaukset on tehty niin yhdentekeviksi ja kliseisiksi että ainoa niiden nostattama tunne on lähinnä turhautuneisuus.

Visuaalisesti elokuva on toki hieno. LightWave- ja Maya-taiturit ovat saaneet laittaa parastaan luodessaan elokuvan todella vakuuttavia taustoja ja kulkuvälineitä. Itse hahmot sitä vastoin eivät oikein sovi kokonaisuuteen. Henkilöistä on tehty vahamaisen näköisiä ja huolimatta käytetystä huippuluokan ilmeidenkaappaustekniikasta, vaivaa hahmoja silmiinpistävä ilmeettömyys. Tuntuu oudolta että kasvonäyttelijöiksi olisi valikoitu pahimmat saatavilla olleet puunaamat, mutta siltä lopputulos valitettavasti vaikuttaa.

Kokonaisuutena toimivasta audiovisuaalisuudestaan huolimatta Appleseed jätti negatiivisen jälkimaun. Ulkokuori on kyllä pieniä kauneusvirheitä lukuun ottamatta paraatikunnossa, mutta sisällön ollessa tämän kaltaista huttua ei elokuvalla lopulta ole paljoakaan annettavaa katsojalleen.

Elokuvan taustamusiikeiksi on onnistuttu haalimaan varsin vakuuttava joukko artisteja. Boom Boom Satellitesilta, Paul Oakenfoldilta ja Ryuichi Sakamotolta löytyy jokaiselta musiikkia ensin mainitun vastatessa suurimmasta osasta elokuvan musiikillisesta annista. Suurin plussa kuitenkin alkujakson aikana soivasta Basement Jaxxin mainiosta "Good Luck"-renkutuksesta.

Julkaisu on teknisesti kunnossa, mutta lisämateriaaleja ei levyltä valitettavasti löydy. Edes animaatioprosessia valottava dokumentinpätkä olisi ollut paikallaan.