"I'm not very concerned about the future" Sidney Lumet'n Pawnbroker (Panttilainaaja, 1964) oli aikanaan ensimmäisiä juutalaisvainojen jälkiseurauksista kertovia Hollywood-elokuvia. Elokuvan valmistumisen aikoihin toisen maailmansodan loppumisesta oli kulunut jo lähes 20 vuotta. Tästä huolimatta juutalaisvainot olivat aiheena vielä hyvin arka - sekä psykologisesti että poliittisesti. Elettiin vielä kylmänsodan aikaa ja Yhdysvallat olivat käynnistämässä konfliktiaan Vietnamissa.
Panttilainaaja perustuu Edward Lewis Wallantin romaaniin. Tarinan päähenkilö on Sol Nazerman (Rod Steiger), ikääntynyt ja muistoista katkeroitunut panttilainaaja. Nazerman on menettänyt 25 vuotta aikaisemmin vaimonsa ja kaksi lastaan natsien juutalaisvainoissa, onnistunut itse selviämään Auschwitzin keskitysleiriltä ja perustanut panttilainaamon Harlemin kaupunginosaan New Yorkiin. Elokuvan toinen päähenkilö Jesus Ortiz (Jaime Sanchez) työskentelee Solin apurina. Hänellä on unelma saada kokoon mahdollisimman paljon rahaa omaa panttilainaamoa varten. He molemmat ovat omalla tavallaan selviytyjiä - Sol keskitysleiriltä ja Jesus päästyään eroon rikollisesta toiminnasta. Elokuvan muutkin hahmot ovat, hieman stereotyyppisesti, joko selviytyjiä tai alistajia.
Panttilainaaja alkaa hyvin rauhallisissa merkeissä. Esitelyjaksossa esitellään päähenkilö ja hänen perheensä. Elämä vaikuttaa erittäin idylliseltä (vas. kuva yllä). Kaikki liike esitetään hidastettuna, kunnes liike yhtäkkiä pysähtyy ja musiikki vaihtuu rajumpaan. Nazerman surkastuu selvästi ja jakso loppuu, siirryttään nykytilaan 60-luvun alkuun. Esittelyjakson jälkeen perehdytään luomaan Nazermanin hahmoa, seuraa kohtauksia mm. panttilainaajasta työssään. Solin hahmo alkaa välittömästi kehittyä ja saada taustaa. Tarkempi katsoja ei voi olla huomaamatta jatkuvia viittauksia Solin elämän ja mielestä kumpuavan keskitysleirielämän välillä, näitä terästetään mainiosti nopeilla flashback -leikkausilla. Yhteys kuvilla on ilmeinen - koiran haukuntaa, junan ryminää ja orkesteri soittamassa kadulla näytetään korostetusti. Tuleva perheen menettämisen tai paremminkin elämänhalun menettämisen 25-vuotispäivä alkaa vähitellen vaivata Solin mielessä. Tuskaa ei vähennä leskinaisen (Geraldine Fitzgerald) ajoittaiset yritykset tehdä tuttavuutta, rikollisten (Brock Peters) toimet tai höperön vanhuksen muistot menneisyydestä. Sol menestyy rahallisesti varsin hyvin ottamalla köyhiltä ja rikollisilta vastaan arvotavaraa pientä panttia vastaan. Hän toimii jatkuvasti tunteettomasti sekä asiakkaita kuin muitakin ihmisiä kohtaan. Sol on menettänyt uskonsa kaikkeen, paitsi rahaan. Vain raha saa hänet pysymään hengissä. Tämä seikka kiinnostaa myös Jesusta, joka pitää Solia opettajanaan. "Money is the whole thing"
Ohjaaja Sidney Lumet on onnistunut tuomaan esille vihan, katkeruuden ja surullisuuden tunteiden kirjon. Flashbackit sekä lyhyet keskitysleirijaksot (vas. kuva yllä) toimivat. Ne eivät paljasta katsojalle liikaa, mutta pureutuvat tehokkaasti mieleen. Elokuvan kuvaajalla Boris Kaufmanilla on ollut myös suuri ansio Panttilainaajan onnistumisessa. Kuvakulmat ovat joko edestä tai hieman ylhäältä, joka antaa hieman objektiivistä näkökulmaa tarinalle. Ihmisiä näytetään paljon läheltä, jolloin kasvojen ilmeet ja eleet pääsevät oikeuksiinsa (kuvat alla). Kamera-ajot Harlemin kadulla on toteutettu hieman halvanoloisesti. Käsivaralla kuvattua. Panttilainaaja oli ensimmäinen amerikkalainen elokuva, joka sai moraalisia arvoja ylläpitävän Production Code -hyväksynnän jossa näytettiin alaston nainen vyötäröstä ylöspäin (oik. kuva yllä). Enempää paljastamatta, tämä kohtaus on elokuvan juonen kannalta tärkeä. Elokuvan nimessä on selvästi metaforan aineksia. Nazerman sekä panttilainaa tavaraa rahaa vastaan, mutta myös muistojaan aikaa vastaan. Menneisyyden piinan kasvettua myös raha menettää merkityksensä. Elokuvan vahva emotionaalinen kliimaksi tarjotaan aivan loppupuolella (kuvat alla). Rod Steiger tekee Panttilainaajassa yhden elämänsä rooleistaan, ansaiten vuoden 1965 Oscar ehdokkuuden parhaasta pääosanesittäjästä.
Ajan hammasta Panttilainaaja on kestänyt varsin heikosti - elokuvassa on juonellisia sekä kuvauksellisia elementtejä, jotka saavat sen tuntumaan kliseiseltä. Nämä elementit (mm. flashbackit ja stereotyyppiset hahmot) olivat kuitenkin vuonna 1964 varsin käyttökelpoisia ja osoittaa Sidney Lumet'n edistyksellisyyttä filmintekijänä. Elokuvassa näkyvä väkivalta on nykykatsojalle mietoa ja elokuva tarjoaakin enemmän vahvaa draamaa haastaen katsojan tunteita psykologisesti.
|
