Rampart (2011) (Oren Moverman / Woody Harrelson, Ben Foster, Robin Wright, Sigourney Weaver, Steve Buscemi, Anne Heche)

[Mika]

Los Angeles, 1999 - Dave Brown (Woody Harrelson) on Vietnamin veteraani ja Rampartin piirissä työskentelevä poliisi. Hän noudattaa omaa oikeustajuaan ja on valmis tekemään toisten puolesta "likaiset työt".

Kun nauhalle tallentuneet todisteet osoittavat Daven pahoinpidelleen epäiltyä niin hän ajautuu henkiseen kaaokseen. Hänen kohtalonsa sinetöityy kun hänen kieltäytyy muuttamasta tapojaan saatuaan tietää hänen osastollaan riehuvasta korruptiosta.

Dave tekee pelosta, tuskasta ja vainoharhoista oman maailmansa jota täydentävät hänen kaksi ex-vaimoaan, kaksi tytärtään, vanheneva mentori. Mitä on jäljellä, kun ihmisestä on riisuttu kunnianhimo, machoilu, sovinismi, isänmaallisuus, röyhkeys, seksismi, homofobia, rasismi ja aggressio?

Katso elokuvan trailer

Ensi-ilta Suomessa - (USA:ssa 23.11.2011)

[Vole]

Tämä leffa meni yli hilseen. Dialogin puolesta tuntui että paljon jäi sanomatta ja en jotenkin vaan tajunnut asioita. DVD -kotelon kannessa oli litania neljän ja viiden tähden sarjoja, mutta en ihan ymmärrä miksi tälle pitäisi niin monta tähteä antaa. En oikein päässyt tarinaan sisälle, vaikka ymmärränkin mitä tapahtui. Harrelson on hyvä pääosassa.

Hämmentävä filmi enkä anna arvosanaa, koska tuntuu etten ihan ymmärtänyt jutun ideaa.

[Mastema]

Eräänlainen tutkielma Dave Brownin sisäisistä demoneistahan tämä oli, eli mitään sen kummempaa lineaarista juonta tässä ei varsinaisesti ollut. Oli kyllä melkoinen yllätys kun aluksi jotain Training Day / The Shield -tyyppistä rymistelyä itse tältä odotin, mutta yllätyksestä tuli loppujen lopuksi ihan positiivinen.

Harrelson on kyllä parhaimmillaan äärimmäisen vakuuttava tulkitsija, eikä kyllä tässäkään tapauksessa jättänyt kylmäksi. Hyvin oli tuo konstaapelin syöksykierre kuvattu, ja itseasiassa ainoa osa elokuvasta joka ei itselleni toiminut oli Ice Cube IA:n tutkijana. Jostain syystä tuo vain tökki, vaikka Cube on todistetusti hyviäkin roolisuorituksia urallaan tehnyt.

Mielenkiintoista oli myös elokuvan tapahtumat peilattuna tuon aikakauden oikeisiin LAPD:n ongelmiin (Rampartin jengiosaston härväämiset, Rodney King / mellakat joitakin vuosia aiemmin, jne.), jotka tahollaan antoivat myös lisäsyvyyttä tapahtumille.

Pakko sanoa että näin jälkeenpäin ajateltuna elokuva tuntuu vielä paremmalta mitä tuoreeltaan katsottuna, mutta pitää vielä väijyä toiseen kertaan kunhan kerkeää.

Arvosanaa sinne erittäin korkeaan kolmoseen, ellei jopa ihan kerralla neloseen asti.