Mä kun luulin, että hifilaitteiden kuuntelun pitäisi yleensäkin olla hauskaa. Sinänsä kauniistii soiva, mutta dynaamiton, munaton kaiutin ei innosta, eikä minulle ole hifiä. Paras esimerkki on ehkä kaukaa 80-luvulta: Tuomela teki ensin aikoinaan loistavan 85/3:n (ja 85B:n). Sitten tuli huonevasteeltaan tasaisempi 60/4 (tai jotain sinnepäin), jossa basso lattianrajassa. Iskuäänet puuttui täysin, soinnissa ei yhtään meisseliä. Ei kiinnostanut yhtään. Itse siirryin Focaleihin, kun hifin sarjoista hävisi hauskanpito ja meisseli, eli HIFI.


Vastaa lainaamalla
.
