Melankolisia elokuvia

[Staalo]

Itsekin pidän ehkä eniten surumielisistä ja lohduttoman synkistä elokuvista. Tai sellaisista, joissa on jotenkin sellainen näennäisesti onnellinen tunnelma, mutta koko ajan kuitenkin tiedostaa, että asiat tulee menemään päin helvettiä. Vaikea selittää... musiikillakin on todella suuri rooli tässä.

Babel
Knowing
Paha maa
Master and Commander
Corpse Bride
Apocalypto
Lucky Number S7evin
Romeo Must Die
Desperado
Kill Bill vol. 1 ja 2

Tuossapa muutama, joiden tunnelmasta muistan pitäneeni paljon, ja joita ei tainnut vielä olla mainittu. Tosiaan sellaset on kyllä aika vähissä, jotka on alusta lähtien vailla toivon pilkahdustakaan ja loppukin surullinen. Mut onneks sellasia tyylikkään haikeita löytyy, ja ne kyllä maistuu! Esim. Desperadon alku on sellainen, mikä saa kylmät väreet aikaan.

Kylmät väreet taikka kyyneleet, siinä hyvän leffan merkit.

[Maikku16]

Itsekin pidän ehkä eniten surumielisistä ja lohduttoman synkistä elokuvista. Tai sellaisista, joissa on jotenkin sellainen näennäisesti onnellinen tunnelma, mutta koko ajan kuitenkin tiedostaa, että asiat tulee menemään päin helvettiä. Vaikea selittää... musiikillakin on todella suuri rooli tässä.

Babel
Knowing
Paha maa
Master and Commander
Corpse Bride
Apocalypto
Lucky Number S7evin
Romeo Must Die
Desperado
Kill Bill vol. 1 ja 2

Tuossapa muutama, joiden tunnelmasta muistan pitäneeni paljon, ja joita ei tainnut vielä olla mainittu. Tosiaan sellaset on kyllä aika vähissä, jotka on alusta lähtien vailla toivon pilkahdustakaan ja loppukin surullinen. Mut onneks sellasia tyylikkään haikeita löytyy, ja ne kyllä maistuu! Esim. Desperadon alku on sellainen, mikä saa kylmät väreet aikaan.

Kylmät väreet taikka kyyneleet, siinä hyvän leffan merkit.

Kylmät väreet saan näyttelijän eleistä ja ilmeistä, varsinkin Bruce Willisin toimintakohtauksista. Kyyneeleet taasen kuuluvat melki jokaseen leffaan draaman sekä komediaan. Desperadoa en ole nähnyt niin laitoin sen listoille traileri näytti mielenkiintosalle. Muut olenkin jo nähnyt, eniten apocalypto kosketti ja knowingin loppu jäi pahasti hampaan koloon. Kiitos listastasi!

[Kari Häkkinen]

1956 Aarne Tarkas: "Jokin ihmisessä" *

Paatuneen pikkurikollisen pakkomielteenä on katkera onneton tyttö.

1957 Edvin Laine: "Musta rakkaus"

Hissukka tyttö ihastuu luonnevikaiseen opiskelijanuorukaiseen.

1992 Priit Pärn: "Hotel E"

Masentava harmaa yhteiskunta elää rinnan kulutusyhteiskunnan kanssa.

2007 Kauko Lindfors: "1-7=72=0"

Masentuneen perheellisen miehen mielen pirstoutuminen hoitojonossa. Dokumenttielokuva.

2007 Marja Pyykkö: "Tässä lepää Aino Koski"

Kolmikymppinen Aino on kadottanut elämänsä tarkoituksen, masentunut ja haluaa kuolla.

* Näin tämän ekan kerran TV:stä alle kymmenvuotiaana ja päätin etten koskaan enkä ikinä mene naimisiin tai avoliittoon tai mitä parisuhderekisterejä niitä on. Päätös on pitänyt.