Teoriassahan leffojen LFE-raita yltää jopa 120 Hz:iin saakka, eli yläbassoihin saakka. Ja käytännössäkin mukana lienee varsin usein muutakin, kuin vain pelkkää alabassoa ja sitäkin alempia ultramatalia jyrähdyksiä. Usein muissakin kanavissa esiintyy em. määritelmän mukaisia alabassoja. Jotka sitten AV-vahvistimessa asetaan esim. 80 Hz: jaolla subbarille jaettavaksi.
Vertailun vuoksi:
Esimerkiksi standardivireessä olevan 6-kielisen kitaran paksuin kieli soi n. 82 Hz perustaajuudella (nuotti E2). Ja standardivireessä olevan 4-kielisen bassokitaran paksuin kieli tasan oktaavia alempaa, eli n. 41 Hz (nuotti E1). Toki osa instrumenteista viritetään käytännössä enemmän tai vähemmän alemmaksi ja on olemassa useampikielisiäkin instrumentteja. Vibrakammen äärimmilleen löystämällä vire laskee hetkellisesti usein ylikin oktaavin verran, tietynlaiset efektit tarvittaessa pysyvästikin (octaver, drop tuning/capo - pedaalit...), Kitarasyntikoilla pääsee teoriassa vaikka kuinka alas.
Standardivireisen ja täysimittaisen, eli 88-koskettimisen pianon, syntikan tms. ääniala on
tälläinen. Eli A0/27.5 Hz:stä aina C8/4186 Hz:iin saakka. Joissain (ani)harvoissa malleissa on bassopäässä vielä muutama kosketin lisää.
Kaikkein valtavimmilla perinteisillä (kirko)uruilla päästään jopa C0/16 Hz:iin saakka. Ja nykyään tietenkin syntikoilla yms. tarvittaessa vieläkin alemmaksi. Leffojen LFE-raitojen räjähdyksistä ja muista efekteistä puhumattakaan, jolloin mennään usein reilustikin alle 20 Hz taajuuksille.
Klassisen(kaan) musiikin soittimista en syvällistä tietoutta omaa, mutta niidenkin äänialoja on tullut uteliaisuudesta pohdittua. Standardivireisinä niiden kaikkein alimmat perusäänet, eli kun paksuin kieli soi vapaana:
Viulu: G3/196 Hz (em. määritelmän mukaan yläbassojenkin yläpuolella)
Alttoviulu (Viola): C3/131 Hz (yläbassojen yläpäässä)
Sello: C2/65 Hz (ollaan jo keskibassoilla)
Kontrabasso: E1/41 Hz (ollaan jo keskibassojen alajalla)
==> Bassotaajuuksien tuntuva leikkaaminen vaikkapa 120 Hz jaolla vaikuttaa siis paljon muuhunkin kuin vain muutamiin harvoihin bassojysähdyksiin. Eli miehen puheääni, monien yleisten instrumenttien nuotit, ei-action -elokuvienkin efektit jne. kuulostavat tällöin selvästi erilaisilta tai vajavaisilta. Tai ääritapauksessa jäävät vallan kuulumatta, jos esiintyvät pelkästään sillä puuttuvalla LFE-kanavalla. Tai kun ovat mukana, mutta paljon pienemmällä tasolla, kuin pitäisi.
Jos vaikkapa ainoastaan alle 40 Hz äänet puuttuisivat täysin, niin silloin vain/pääosin subbarin omistajat huomaisivat sen. Viimeistään 30 Hz:n rajalla. Toki monet lattiakaiuttimet ja kuulokkeetkin toistavat varsin alas, mutta yleensä kuitenkin reilusti vaimentuneena ja ilman sellaisia tuntemuksia, joihin hyvä subbari yltää.
Wikipedia >
Table of note frequencies.