David Fincherille ei löytynyt omaa ketjua, joten päätinpä sellaisen aloittaa.
Fincher kuuluu omalla kohdallani niihin harvoihin ohjaajiin, joiden jokainen uusi elokuva on tapaus. Jokainen Fincherin uusi elokuva on päästävä katsomaan teatteriin, maksoi mitä maksoi. Kaikki hänen aikaisemmat elokuvansa, Alien3:a lukuun ottamatta, olen käynyt teatterissa katsomassa ja samaa linjaa tulen jatkamaan niin kauan kuin Fincherin nimi ohjaajan paikalla näkyy. Fincher on niitä ohjaajia, joiden kädenjäljen tunnistaa heti. Asia joka tulee ensimmäisenä mieleen nimestä David Fincher on Tunnelma. Mies on visuaalinen nero ja uskomaton velho loihtimaan niin tiheää tunnelmaa, että sitä voi leikata veitsellä. Jokainen hänen elokuvistaan on onnistunut luomaan oman erikoisen maailmansa, johon katsoja uppoutuu täysin mukaan. Fincheriä on kutsuttu milloin Kubrickin ja milloin Hitchcockin manttelinperijäksi, mutta mielestäni Fincher on jo onnistunut näyttämään etteivät kyseiset manttelit häntä kiinnosta, vaan hän tekee omannäköisiään elokuvia. Itselleni Fincher on ollut maailmanmullistava ohjaaja, jonka ansiosta elokuvamakuni on hyvin pitkälti nykyään mitä on.
Omia mietteitäni Fincherin elokuvista:
Alien 3: Ensikertaa Alien 3:n nähdessäni, pidin sitä kohtalaisen onnistuneena työnä. Tarina ei leffassa ehkä yllä edellisten Alien-leffojen tasolle, mutta nihilistinen tunnelma välittyy hienosti ja elokuva ottaa hyvin eroa aikaisempiin osiin ja onnistuu olemaan itsenäinen jatko-osa. Alien 3 on kuitenkin surullisenkuuluisa tapaus studion pilaamasta visiosta, joka olisi ollut varmasti lähes mestariteos, jos ohjaajan olisi annettu toteuttaa näkemyksensä rauhassa. Vaikka DVD:llä saatava pidennetty versio ei ole Fincherin Director´s Cut, voi siitä nähdä selvästi, että alkuperäinen leffa olisi ollut parempi kuin teattereihin päätynyt muuteltu versio. Jo erilainen alkukohtaus antaa elokuvaan täysin erilaisen tunnelman ja näyttää että studio teki suuren vääryyden rajoittamalla Fincherin vapautta.
Seven (SE7EN): Itselleni the käänteentekevä elokuvaelämys, jonka ansiosta käsitykseni hyvästä elokuvasta muuttui täysin. Muistan lukeneeni ennen leffan näkemistä arvostelun, jossa sanottiin Sevenin olevan ”parempi kuin Uhrilampaat”. En uskonut arvostelua, mutta menin silti leffaa katsomaan. Se olikin sitten menoa. En muista ennen sitä tai sen jälkeen uppoutuneeni niin syvälle elokuvan maailmaan, kuin Sevenin kohdalla kävi. Leffan jälkeen kävelin jonkinlaisessa transsissa kotiin ja totesin että Uhrilampaat on ihan paska elokuva. Elokuva jysähti niin suoraan pään sisään, etteivät sen tunnelmat suostuneet lähtemään mielestä päiväkausiin. Elokuva on niin täydellinen sekoitus hienoa tarinaa, hienoa dialogia, hienoa näyttelemistä, hienoa kuvausta, hienoa musiikkia ja veret seisauttavaa tunnelmaa, ettei sen jälkeen vastaavanlaista fuusiota ole nähty. Myös elokuvahistorian paras ja masentavin loppukäänne saa ihon edelleenkin kananlihalle. Fincherin mielestä elokuvien pitäisi jättää katsojaan arpia ja tämä elokuva jätti niitä minuun roimasti.
The Game: Tarina on kevyempi kuin Sevenissä ja juonessa on älyttömiä aukkoja, mutta Fincher vetää taas pisteet kotiin luomalla vahvan tunnelman ja vetämällä katsojan niin syvälle peliin, että mukana on oltava loppuun asti. Jos edellinen leffa antoi Fincherille Kubrick-leiman, The Game antoi hänelle Hitchcock-leiman. The Game on malliesimerkki Fincherin mahtavista kyvyistä kameran takana; hän luo pahvisesta tarinasta kiehtovan ja hienon elokuvan, jonka ongelmat antaa anteeksi olankohautuksella. Huonomman ohjaajan käsissä tästäkin olisi voinut tulla täysi kalkkuna. On myös eräs harvoista ”tyhmän” loppukäänteen sisältävistä elokuvista, joita jaksaa katsoa uudestaan ja uudestaan.
Fight Club: Fincherin toinen täydellinen elokuva Sevenin ohella. Elokuva iski minuun kuin miljoona volttia ja jäi pyörimään päähän pitkäksi aikaa leffan loppumisen jälkeen. Hienosta kirjasta tehty elokuvasovitus on täyttä mestarillisuutta joka ainoalla elokuvan osa-alueella. Fincher käyttää kaikkia elokuvakerronnan perinteisiä ja ei-perinteisiä keinoja luodakseen naamalle hyppäävän tunnelman heti alkuteksteistä lähtien. Tarina ja siitä rakennettu elokuva ovat jotain aivan ennennäkemätöntä, silmät ja korvat pudottavaa anarkia-spektaakkelia. Elokuvan vaikutuksesta itseeni kertoo paljon se, että leffan katsomista seuraavana päivänä olin taas teatterissa istumassa Fight Clubin näytöksessä vieläkin innostuneempana, kuin ensimmäisellä kerralla.
Panic Room: Suotta parjattu Fincher-helmi. Köykäisestä tarinasta ja simppelistä asetelmasta mestari Fincher rakentaa erään kaikkien aikojen parhaista trillereistä. Elokuva sisältää monia pulssia nostattavia kohtauksia ja osoittaa ettei Hitchcock-leima ole aivan tuulesta temmattu idea. Elokuva on kuitenkin täyttä Fincheriä alusta loppuun ja siinä missä Hitchcockilla olisivat paukut loppuneet jännityksen nostattamiseen, Fincher painaa lisää kaasua.
DVD-formaatti on myös eräs asia missä Fincher on ollut edelläkävijänä. Fincheriä tuntuu kiinnostavan tavanomaista enemmän elokuviensa teatterinjälkeinen elämä, ja Sevenin ja Fight Clubin tuplapläjäykset ovat edelleenkin esimerkkimääritelmiä termille Special Edition.
Ja kohta tulee vihdoinkin teatteriin Zodiac, jonka en odota olevan vähempää kuin mestariteos.
Joo, vaikka toi paniikkihuone ei iskeny oikein ollenkaan eikä zodiakkikaan kauheesti mielenkiintoa herätä, niin täytyy sanoa että Fincherin aikasempi tuotanto on kaikenkaikkiaan loistavaa.
Alien 3
Vaikka omasta hyllystä quadrilogy löytyykin, niin Scottin tekeleen lisäksi siitä ei juurikaan tule katsottua kuin kolmosleffaa joka on mielestäni tämän sarjan ainoa oikeasti onnistunut jatko-osa (tuleekohan tästä taas sanomista )
Seven
Uhrilampaat oli pitkään se ainoa oikea sarjamurhaajatrilleri, ja oli vaikea kuvitella että siitä aiheesta saataisiin enää mitään parempaa aikaiseksi. Sitten tuli seiska ja putsas kyllä pöydän aika hienosti.
The Game
No eihän tää enää ekan katselukerran jälkeen niin hyvin toimi, mutta huikea käsikirjoitus (oli sitten kuinka älytön tahansa) sai haukkomaan henkeään. Yllätykset ja juonenkäänteethän ne rokkaa.
Fight Club
Pikkasen tässä rasittaa se itsetietoinen modernisuus ja yhteiskuntakritiikin tuputtaminen, mutta kyllä kokonaisuus on niin kaikilta osin niin hienoa elokuvaa että kelpaa katsella. Lopputwistin varaan ei pelata liikaa, vaan leffassa on muutakin mielenkiintoista ja mielekästä. En kyllä tajua miten tyhmää jengiä ne kriitikot olivat aikoinaan jotka ajattelivat tämän kannustavan ihmisiä väkivaltaan
Vastaa lainaamalla
)
