----------------------
----------------------
Viestiä muokkasi viimeksi Albeckinho; 14.05.2011 kello 05:51.
Ensin epäasiallinen osuus; miksi leffoja pitäisi kehdata jenkeissä esitellä (tai miksi niitä ei nyt kehtaisi)? Näin pienen maan on ihan turha ajatella asiaa jenkkikeskeisesti, kun harva siellä katsoo muita kuin englannin- tai espanjankielisiä elokuvia.
Lähes yhtä epäasiallinen osuus; onhan meillä jo Aki Kaurismäki. Mielestäni yksi näin iso nimisuuruus on elokuvatuotannollisesti niinkin pieneen maahan kun Suomeen jo aikamoinen saavutus. Ja, ne vähät pitkät leffat joita täällä tuotetaan, eivät loppujen lopuksi edes menesty kovin huonosti. Useinhan saa lukea, miten suomielokuva on saanut festarinäytäntöjä ja pokannut palkintoja. Jos katsotaan pitkien leffojen tuotantoja per vuosi, sanoisin että aika hyvin pärjätään.
Asiallinen osuus; tarvitaan lisää innokkaita tekijöitä. Kameraa käteen pienestä pitäen ja tekemään. Nykyään ei enää tarvita mittavia panostuksia harrastelijatuotantoon, vaan varsin hyvätasoisen tuotannon saa aikaan innokkaalla asenteella ja viitseliäisyydellä.
En tiedä ajatellaanko Suomessa niin, että tarvitset koulutuksen voidaksesi menestyä jollain alalla. Filmikoulutushan on suomessa aika pientä, joten ehkäpä moni ajattelee, että jos ei taideteollisen leffapuolelle pääse, on turha haaveilla ohjaajan urasta. Teitä on kuitenkin muitakin.
En tiedä sensuroidaanko Suomessa omia ideoita ja ajatuksia liikaa? Persoonallinen tuotantohan syntyy siitä, että annetaan rohkeasti osa minuutta ensin paperille ja sitten filmille. Eikä ujostella idean esittämistä/myymistä muille.
En tiedä ujostellaanko Suomessa omia tekemisiä liikaa? Harrastajatuotantoahan syntyy jatkuvasti, mutta tyrkyttävätkö tekijät töitään mihinkään? Vai pysyvätkö ne vain tekijöillään?
Edit. Sitten on tietysti se rahapuoli...
Viestiä muokkasi viimeksi Raymond; 31.01.2007 kello 23:30.
Yksi sana: DIALOGI.
Siihen olisi tultava muutos. Harvassa ovat kotimaiset joita voi vaivaantumatta ja ilman myötähäpeän tunteita katsoa (kuunnella).
Suomalaisille tyypillisen jurottavan ja hitaan kerronta- ja näyttelytyylinkin voi hoitaa mallikkaasti kuten Shyamalanin elokuvissa...
Eli dialogiin luonnollisuutta ja keinotekoinen kirjakieli pois.
PS: paitsi tietenkin Kaurismäkien taide-elokuvissa se sallittakoon.
Olen aika pitkälti samaa mieltä Raymondin kanssa. Joku Kaurismäen "Mies vailla menneisyyttä" lienee yksi parhaita katsomiani uusia elokuvia viimeisten vuosien aikana, eikä meidän kannata tai ole mitään syytäkään lähteä vertaamaan omaa elokuvateollisuuttamme suoraan USA:han, Englantiin tai muihin isoihin maihin.
Ja mitä tulee varsinaiseen kysymykseen, niin rahoituspuoli täytyisi varmasti saada kuntoon, joko valtion toimesta tai muuten. Joku elokuva-alan vaikuttaja, olisiko sitten ollut Selin tai joku muu vastaava, taisi joskus valottaa asiaa City-lehdessä, ja totesi ettei esimerkiksi kauhu- tai muuta genre-elokuvaa oikeastaan kannata näin pienille markkinoille suunnata. Meillä kun vielä kielikin vaikuttaa asiaan, eikä esimerkiksi Pohjoismaisille markkina-alueille ole välttämättä samanlaista mahdollisuutta kuin vaikka ruotsalaisilla elokuvilla. Ja mikäli elokuvaa ajatellaan puhtaasti taloudellisesta näkökulmasta, niin tottahan voitto kannattaa maksimoida tekemällä Pekkoja, Matteja ja Vareksia, joita ns. "kansan suuret rivit" menevät katsomaan - samalla tavalla kuin vaikka Michael Bay tekee Hollywoodissa.
Omasta mielestäni paras avain menestykseen on katsojilla. Heidän pitäisi tehdä valintoja kotimaisen elokuvan suuntaan jenkkileffojen sijaan. Näin saataisiin tienestejä suomalaiselle elokuvateollisuudelle. Optimistisenkin ajattelijan mielessä vaikeudeksi kuitenkin muodostuu se, että 10-15 kotimaista pitkää elokuvaa per vuosi on aivan liian vähän tarjontaa. Harva viitsii keskivertoelokuvan käydä katsomassa useaan kertaan. Lisättäköön, että tuostakin määrästä noin puolenkymmentä on yleensä lasten elokuvia. Kävisikö yhdeksi ratkaisuksi sitten dokumenttielokuvien tai vanhojen kotimaisten klassikkojen näyttäminen teatterissa?
Ei Suomessa kaikki aiheet suinkaan ole umpikansallisia. Esim. Pohjanmaata voi olla vaikea ulkopuolisen katsoa, mutta luulisi Vareksen kaltaisten dekkareiden pärjäävän maailmalla. Onko vikana sitten, että suomalaiset elokuvat eivät vaan pääse kiertoon yhtä helposti, kuin vaikkapa ranskalaisten huonotkin tekeleet. Vika voikin olla siinä, että Suomen pitäisi enemmän profiloitua myös elokuvamaana.
On kai tilanne parempi kuin 15 vuotta sitten?
Sillon ei ollut kotimaankaan markkinoille juuri mitään mikä olisi saanut yleisöä, pl. Uunot...
Nythän vasta vuodenvaihteessa kehuttiin ihan kympin uutisissa, että suomielokuvalla pyyhkiin erittäin lujaa. Matti on ollut suurimpana kassamagneettina.Viestin alkuperäinen lähettäjä: sakali
On kai tilanne parempi kuin 15 vuotta sitten?
Sillon ei ollut kotimaankaan markkinoille juuri mitään mikä olisi saanut yleisöä, pl. Uunot...
Ihan kuriositeettinä; tuo Vares löytyy täällä Saksassa ruhrin alueella lähes jokaisesta vuokraamosta ja kaupasta, joten voinee sanoa senkin menestyneen ihan kiitettävästi. Sen lisäksi löytyy Kaurismäkeä ja saksalaisten FC Venus re-make, jonka voi melkein laskea Suomalaiseksi elokuvaksi.
Hieman olen yllättynyt, että Mattia ei ole missään näkynyt. Täällä kuitenkin porukka vielä muistaa Jens Weissflogin verivihollisen yllättävän hyvin.
Jos kansaivälinen kiinnostus on suomalaisen elokuvan "hyvyyden" määritelmä, niin mielestäni pitäisi pitäisi keskittyä tekemään Suomea ja "suomalaisuutta" kuvaavia elokuvia. Suomalaisuus on eksotiikkaa ja kyllä se kerää huomiota ulkomailla.
Kaurismäki, suomalaiset lastenelokuvat, star wreckit jne. Kyllä suomalaisella elokuvalla menee mielestäni ihan hyvin. Keskitytään siihen omaan omaperäiseen tekemiseen, eikä vilkuilla koko ajan mitä Hollywoodissa tehdään.
Mulla tuli semmoinen olo, että tämä taisikin olla trollaus. Kirjoittajan ensimmäinen ja ainoa viesti ennen tätä oli 11/2005.
----------------------
Viestiä muokkasi viimeksi Albeckinho; 14.05.2011 kello 05:51.
Mä en ole leffaguru, mutta nostaisin ehkä ykköseksi : näyttelijöiden kierrätys pois. Vaikka sitten enemmän amatöörejä kuin samoja naamoja jotka eivät osaa hymyillä kuin yhdellä tavalla jne. You know...
Olen täysin samaa mieltä aloituspostauksen kanssa. Kaikki suomielokuvat tuntuvat olevan samalla juntilla muotilla tehtyjä. Jokaisessa on läsnä sama junttihuumori. Näistä elokuvista tuntuu puuttuvan täysin genret. Missä ovat kauhu, seikkailu, jännitys ym?
Mielestäni suomi elokuviin,pitäisi saada enemmän draama ja jättää turha junttihuumori pois. Jos tehdään kunnon toimintaa niin tehdään sitä kunnolla saisi verikin roiskua enemmän
----------------------
Viestiä muokkasi viimeksi Albeckinho; 14.05.2011 kello 05:54.
Tämän hetkinen suomalainen kaupallinen elokuva on tosiaan melkoisen kaavamaista ja minimaalisilla riskeillä pelaavaa. Syitä tähän on jo asioituneesti aiemmissa viesteissä heitelty.
Fakta on se, että julkinen rahoitus kotimaiselle leffalle on aivan liian pieni Suomessa. Täällä pystytään tuottamaan tolla rahalla kymmenkunta pienen budjetin pitkää leffaa, mutta siihen se jää. Riskit on minimoitava ja pelattava varman päälle. Leffasta on löydyttävä ainakin yksi seksikohtaus, jolla leffaa promotoidaan ja vilautellaan trailerissa yms. Katsojia on saatava teattereihin, sillä täällä yksikin taloudellinen täysfloppi voi helposti olla tekijöidensä viimeinen elokuva, sillä rahoitusta ei enää tipu.
Jo Suomen elokuvakouluissa (ainakin TaiK) opiskelijoihin käsittääkseni iskostetaan tiettyä ajattelutapaa leffan tekoon: budjetit ovat pieniä, suuria visioita ei ole varaa toteuttaa, leffasta on löydyttävä ne tietyt elementit jne.
Ooppera saa Suomessa kolminkertaisen tuen verrattuna elokuvateollisuuteen. Tuet saadaan Veikkauksen varoista, eikä niitä kerätä veronmaksajilta. Esimerkiksi supistamalla oopperan nykyisiä tukia ja siirtämällä ne suomi-leffalle, on mahdollista kasvattaa budjetteja vaikkapa 30%/leffa ja tehdä vielä muutama lisäelokuva vuosittain. Tuen kasvaessa tuotantoyhtiöiden riskit pienenevät ja kokeilujakin uskalletaan tehdä enemmän. Myös elokuvien taso nousee budjettien seurauksena, koska esimerkiksi materiaalia voidan kuvata enemmän. Tällä hetkellähän kotimaisissa leffoissa on keskimäärin 25% vähemmän kuvia kuin muiden pohjoismaiden tuotoksissa.
Syntyy Suomessa välillä hyviä ja korkeatasoisiakin elokuvia. Esimerkiksi toissavuonna valmistuneet Äideistä parhain, Paha maa ja Tyttö sinä olet tähti edustavat meikäläisen mielestä hyvää kotimaista leffaa. Myös Kaurismäki on oma lukunsa. Jadesoturi oli kohtalainen avaus genre-leffan suuntaan, mutta sen vaisu menestys ei välttämättä aikaansaa mitään muutosta tollekaan saralle.
Toivotaan et Elokuvasäätiön toimitusjohtaja Irina Krohn tosiaan saa kautensa aikana kovia muutoksia aikaan. Pahalta näyttää.
Viestiä muokkasi viimeksi vitelli; 04.02.2007 kello 13:13.
En tiedä johtuuko se sitten tuosta taloudellisesta satsauksesta, vai klassisen musiikin vahvemmasta osaamisesta, mutta kyllä ooppera Suomessa on ihan kansainvälisestikin mitattuna huipputasoa. Voin viedä vaikka italialaisen tai ranskalaisen oopperan ystävän Suomessa katsomaan täkäläistä esitystä, eikä tarvitse yhtään hävetä teoksien puolesta.
Toisin on kotimaisten elokuvien kanssa.
(Kaurismäen elokuvat poisluettuna, koska ne ovat kansainvälisestikin suhteutettuna eksoottisia niin sisällöltään kuin muodoltaan...)
Mallia ruotsista vakaviin toimintaelokuviin. Esim. suomiversio jostain mets?st?jist? (siis samaan tyyliin) olisi aika kova. Meill? on my?s helvetisti hyvi? dekkarikirjailijoita, niin ei muutaku sovittamaan kirjat k?sikirjoituksiksi.
________
Paxil lawyer
Viestiä muokkasi viimeksi LabRat; 04.05.2011 kello 03:22.
Onpas vitelli valistunut!
Kävin kuuntelemassa täällä Joensuussa syksypuolella yhtä paneelia, jossa pohdittiin Suomielokuvan sekä pohjoiskarjalaisen elokuvan nykytilaa. Paikalla oli nimenomaan Irina Krohn sekä muutamia paikallisesti alaan kiinteästi liittyviä henkilöitä mm. Markku Pölönen. Mielenkiintoista puhetta ja kuuntelijoiden vakuuttelua tuli SES:n suunnalta. Kovasti luvataan kehittää, katsotaan mitä tapahtuu.
Krohn otti esille nimenomaan myös oopperan. Kannattaa nyt muistaa sekin, että ooppera taidemuotona esittää yleensä edesmenneen taiteilijan teoksia, jotka ovat vielä lähes poikkeuksetta tuotu ulkomailta. Mitäs hienoa sitten on sellaisessa taiteessa? Ooppera on kallista tuottaa, kuten elokuvatkin. Voisin kuitenkin väittää näin suoraan, että elokuvat tavoittavat taatusti laajemmat kansarivit verrattuna oopperaan. Mieti vaikkapa omalta kohdaltasi monestiko olet käynyt oopperassa. Entä elokuvissa? Elokuvien puolesta puhuu myös niiden tallennettavuus ja mahdollisuus siirrettävyyteen.
Vaikka ainaisia lupauksia kehittämisestä esitettiin, ei kertaakaan puhuttu sanallakaan vanhoista kotimaisista (ennen 90-lukua) elokuvista. Joensuussahan pyörii SEA:n näytökset. Esillä oli tietenkin esimerkkinä Pölösen elokuvat, ennen kaikkea Koirankynnenleikkaaja. SES:n Krohnin suurin vika taitaa olla siinä, että on poliittisesti vihreä: tuttu ja turvallinen hännystelylinja jatkuu, ja radikaalit teot jäävät todennäköisesti tekemättä.
Posting Permissions
Vastaa lainaamalla