olisivat vaan alunperin pitäneet cd:n näytteenottotaajuuden riittävän korkealla niin ei tarvitsisi näitä eri formaatteja niin paljon ja suurempoi määrä ihmisiä olisi tyytyväisiä
olisivat vaan alunperin pitäneet cd:n näytteenottotaajuuden riittävän korkealla niin ei tarvitsisi näitä eri formaatteja niin paljon ja suurempoi määrä ihmisiä olisi tyytyväisiä
Luonnollisestikin teoriassa: myös perttiksen esimerkki piirtelyineen oli teoreettinen ja perustui teoreettiseen väärinkäsitykseen. Signaalin rekonstruoimisessa on myös teorian tasolla kysymys jostain muusta kuin näytteiden yksinkertaisesta yhdistämisestä suoralla viivalla.Viestin alkuperäinen lähettäjä: 71 dB
Seuraavaksi voidaan sitten pohtia, mitä ongelmia liittyy matemaattisesti todistetun tosiasian käytännön sovelluksiin. Jos CD:n korkeiden äänien toisto on lähinnä "jonkinlaista vinkunaa", on parasta hankkia ehjä soitin. Mutta sehän näiden omatekoisten teorioiden ongelma on: kun äänessä uskoo kuulevansa portaita, aukkoja tai vinkunaa, niitä myös kuulee.
Viestiä muokkasi viimeksi Leporello; 08.01.2006 kello 12:11.
CD:n resoluution oli mahtava oman aikansa digitaalitekniikassa. 16-bitin DA-muunnin oli aika ihme tuohon aikaan ja moni varhainen soitin olikin varustettu 14-bittisillä muuntimilla (eli 2 vähiten merkitsevää bittiä heitettiin mäkeen). Se että Sony esitteli SACD formaatin ei johdu siitä että suurin osa ihmisistä olisi tyytymätön äänenlaatuun vaan siitä että SACD-levylle mahtuu paljon enemmän bittejä ja saadaan diskreetti monikanavainen ääni. Samoin Sony haluaa oman formaattinsa yleistyvän DVD-Audion sijaan jotta voidaan rahastaa lisenssimaksuilla. CD-levystä on liikkeellä täysin järjettömiä väitteitä ja näihin väitteisiin uskovilta voi rahastaa uudella formaatilla. CD-levy oli valtava menestys ja on sitä edelleen. Uudet formaatit saattavat kuolla pois, CD jää.
Uusien formaattien hyöty jää lähinnä monikanavaisuuteen. Tämä ei ole mitenkään "vähän". Tilantoistossa päästään CD:tä huomattavasti parempaan tulokseen jos homma hoidetaan oikein. Hybridi-SACD-levyt ovat mahtavia; soivat kaikissa CD-soittimissa ja lisäksi omassa kotiteatterissa monikanavaisesti.
Juu, asiaan perehtymättömillä on kaikenlaisia harhaluuloja asioista. Teoriassa digitaalisen signaalin rekonstruoiminen analogimaailmaan tapahtuu siten että jokainen näytteen kohdalle lyödään sinc-funktio (kts. kuva) kerrottuna kyseisen näytteen amplitudilla. Näiden sinc-fumktioiden summa vastaa (teoriassa) analogimaailman signaalia.
Tyypillisen CD-soittimen impulssivastetta kuvaava sinc-funktio
CD:n pahin ongelma on rekonstruktiosuotimen jyrkkyys. Taajuusalueella 20-22 kHz pitää saada aikaan valtava vaimennus. Tästä johtuu yllä olevan sinc-funktion huomattava esi- ja jälkivärähtely. Muutettaessa rekonstruktiosuotimen vaihekäyttäytymistä voidaan luoda "luonnollisemmalta" kuulostavia (esim. minimivaiheisia) rekonstruktiosuotimia joiden esivärähtely on pientä ja jälkivärähtely suurta. On myös käytössä vähemmän jyrkkiä suotimia ("legato link") joiden vahvuutena on erittäin pienet esi- ja jälkivärähtelyt mutta taajuusvaste taipuu hieman alaspäin 10 kHz yläpuolella ja ultraääniroskan suodatus on vajaata (tästä ei kummoisempaa haittaa yleensä ole).
omasta soittimesta löytyy tuo legato pro, olen pitänyt sen pois päältä, olin ymmärtänyt että se taas joku "ylimääräinen" ääntä muokaava filtteri signaaliketjussa.
itselle riittää 2-kanavatoisto musiikin kuuntelussa, kuuluuhan konsertissakin musiikki pääosin edestäpäin ja tarpeeksi laadukas kaiutinpari luo uskottavan kolmiulotteisen äänimaailman.
Ei ole kysymys mistään ylimääräisestä äänen muokkauksesta vaan tavallista "löysemmästä" alipäästösuotimesta.
Totta, laadukas 2-kanavainen laitteisto kykenee luomaan hyvän äänimaiseman mutta monikanavainen systeemi kykenee parempaan. Takakanavien ansiosta etusektori saa syvyyttä, äänikuva siis syvenee takaa tulevan tilainformaation ansiosta. Konsertissa kuulet huomattavan määrän takaa ja sivuilta tulevaa ääntä heijastusten muodossa. Ihmisen kuulo on vain kehittynyt niin että ääni kuullaan tulevan "vain" edestä. Tämä johtuu siitä että ääni kuullaan tulevan siitä suunnasta mistä se tulee ensimmäisenä (suora ääni). Kotonakin ääntä tulee heijastuksina takaa mutta hyvin hallitsemattomasti ja konserttisalin akustiikasta poikkeavalla tavalla. Monikanavatoisto pystyy siis paremmin "pakottamaan" äänitteen sisäisen tilainformaation oman olohuoneen akustiikan päälle.
kiitos tiedosta, tuo minun oletus syntyi siitä, koska asetuksessa on useampia valintoja, jotka viittaavat jonkinlaiseen äänen muokkaukseen (off/standard/efect1/efect2)
aika hyviä pointteja. kuitenkin aika usein näkee suhteellisen halpoja kaiuttimia käytettävän tuossa monikanavatoistossa ja pakosti tulee mieleen, että samalla rahalla päästäisiin parempaan tulokseen "tyytymään" 2-kanavavaiseen toistoon.
Mistään "efekteistä" ei tosiaan ole kysymys vaikka niin ovat suotimen variaatioita nimenneet. Kannattaa kokeilla miltä kuulostavat ja käyttää niistä eniten itseään miellyttävää. Standardisuodin optimoi taajuusvasteen, muut pyrkivät luonnollisempaan transienttitoistoon taajuusvasteen kustannuksella.
Totta, parempi ostaa kunnollinen 2-kanavainen laitteisto kuin "saippuarasioista" koottu monikanavasysteemi. Kaiuttimien on oltava aina kunnollisia määrästä riippumatta.
Musiikin kuunteluun 5.1:llä ei oo oikein hyvä. Itse kuuntelen mieluummin ihan stereona. Musiikille pitäisi olla ihan omat monikanavasysteemit ja hyvät skobet joka seinällä neliön muotoisessa tilassa (esim. 8 skobea eli joka seinällä 2) ja skobejen pitäs olla ehkä mieluummin jotain muuta kuin kotiteatterisatelliitteja. Muussa tapauksessa stereo (hyvillä skobeilla) kyllä pieksee helposti tällaisen systeemin. 5.1 toimii lähinnä leffoille efekteinä. Musiikille lisäarvoa ei oikein saa... ja suurin osa äänitteistä on miksattu kahteen kanavaan ja useimmat eivät ota hyötyä edes irti kahdesta kanavasta (= toimivat monona oikeestaan yhtä hyvin).
Tinkimätön 5.1-setti musiikinkuunteluun voisi muodostua viidestä identtisestä koko taajuusalueen toistavasta kaiuttimesta ja tarvittaessa subbarista. Sijoittelu olisi ympyrän kehällä, jolloin jokainen kaiutin sijaitsisi yhtä kaukana kuuntelupisteestä. Surround-kaiuttimet olisivat takaviistossa kuuntelijasta ja samalla korkeudella kuin muutkin kaiuttimet. Kuunteluhuoneen pitäisi olla riittävän tilava ja ei mielellään neliön muotoinen. Voi toteutua käytännössä ehkä vain studiossa, jos sielläkään.
Ennemminkin vaikka 6.0 ja ambisonic. Tai 2nd order ambisonic vaikka 12:lla kaiuttimella. 5.1 ei ole kovin tinkimätön ratkaisu musiikille.
Onpas! Jos äänite on tehty OIKEIN monikanavaiseksi pieksee se stereon mennen tullen syystä aikaisemmin mainitsemani parempi kontrolli takaa tulevista äänistä. Idioottimaisesti miksatut SACD ja DVD-A levyt pilaavat monikanavaisen äänentoiston maineen mutta eihän se sitä tarkoita että monikanavaisuus on huono.
Eiköhän suurin problematiikka monikanavatoistossa kotioloissa liity kaiuttimiin ja niiden sijoittelun ja toiston kuntoon saamiseen.Viiden kaiuttimen sijoittaminen äänentoiston kannalta ihanteellisesti huoneeseen ei ole ihan helppo homma kaikissa huusholleissa.
Kun em. asiat ovat kunnossa, varmasti kuulostaa monikanava hyvällä äänitteellä paremmalta kuin stereo.
Tottahan tämä. Jos niiden kaiuttimien sijoittelu kunnolla on mahdotonta niin silloin pitää tyytyä stereoon.
Kyllä näinkin, mutta 5.1 järjestelmät on suunniteltu elokuvia silmällä pitäen eivätkä minusta sovi yhtä hyvin järjestelmänä musiikinkuunteluun, kuten tuossa ylläkin on mainittu (esim. 6.0 jne. järjestelmät palvelisivat musiikkia paremmin). Ja mitä ihmeen oikein tehtyjä 5.1 levyjä? Kuten sanoin, niin musiikkia harvoin jaksetaan miksata moneen kanavaan. Eihän konsertissakaan kukaan soita takanasi eikä siitä olisi hirveesti iloakaan.
Mitä iloa siitä monikanavasta on kun edelleen ja tulevaisuudessakin äänitteet tulevat hädin tuskin musiikin saralla käyttämään edes kahta erillistä kanavaa. No ehkä sillä saa jonkin verran tilatuntua samalla vääristäen varmaan hieman stereokuvaa. Ok... ehkä sinulla on paljon loistavasti miksattuja monikanava musiikkilevyjä. Minulla ei ole. Kuuntelen stereoäänitteitä huomattavasti mieluummin stereona kahdella kaiuttimella kuin esim. jotenkin hajautettuna 5.1 järjestelmään.
Äänittäminen on taitolaji, ja lisäkanavia pitää osata käyttää oikein!Kaikkeen musiikkiin monikanavaisuus ei varmaankaan tuo lisäarvoa, esim. rutikuivaan studiopoppiin (paitsi keskikanavan käyttö voisi piristää sitäkin).
Eniten monikanavaisuudesta hyötynevät aidossa tilassa (esim. kirkossa) livenä äänitetty musiikki.
Takakanavien pääasiallinen tehtävä musiikkitallenteissa on tilan ambienssista vihjaavien äänten, kuten kaiun ja esitystilasta tulevien heijastusten välittäminen.
Keskikanavan päätehtävä on lukita etusektorin äänikuva luonnollisemmin ja tarkemmin paikalleen kuin stereoparilla on mahdollista (monoväritys poistuu, eli kun kaksi kaiutinta toistaa samaa signaalia).
Stereoäänitteen muuttaminen esim. Pro Logic IIx:llä 5 kanavaan on eri asia, kuin aidosti 5 kanavainen, SACD:llä tai DVD-Audio -levyille tallennettu monikanavaäänite.
Stereoäänitteet kannattaakin pääasiallisesti kuunnella kahdesta kanavasta.
5.1 sopii musiikille ihan niinkuin elokuvillekin, ei ne kaiuttimet tiedä onko se ääni musiikkia vai elokuvan ääniraita.
Oikein tehdyillä monikanaäänitteillä tarkoitan äänitteitä jotka osaavat ihmiset ovat järjellä tehneet niin että siitä monikanavaisuudesta on hyötyä eikä haittaa. Minulla ainakin on SACD-levyjä joissa on jaksettu homma hoitaa pirun hyvin. Kuinka monta vuotta pitää vääntää rautalangasta että niiden soittajien miksaaminen selän taakse on idiotismia! Kunnon äänitteissä sieltä takaa tulee TILAINFORMAATIOTA. Tämä tuottaa ääneen sen stereota voimakkaamman syvyyden ja realismin.
Et ole selvästikään koskaan kuullut kunnollista monikanavaista musiikkiesitystä vaan perustat mielipiteesi ennakkoluuloihin. Ei se stereo ole mikään ainoa oikea menetelmä. Ei semmoista ole edes olemassa.
Tarkoitinkin, millainen 5.1-setti olisi mahdollisimman hyvä, en sitä, onko 5.1 sinänsä riittävän hyvä. Kehitys ei varmasti pysähdy siihen, ja muitakin eksoottisempia mutta harvinaisia vaihtoehtoja on kehitetty, kuten Ambisonic.
Elokuvien äänentoistossa kotona kehittynein standardi on 7.1 (aidosti 6.1), ja Dolbyn uudet hd-versiot tukevat teoriassa 12.1:ta kanavaa, vaikka niistä käytetään vain kahdeksaa kanavaa hd-levyformaattien takia. Kanavamäärän kasvaessa kaiuttimien koosta ja laadusta on kuitenkin yleensä tingittävä, ja seinätkin tulevat joskus vastaan kuuntelutilan ja kustannusten suhteen. Tietysti high end –harrastajien mielestä kaksi kanavaa riittää.
Sitten kun sitä kunnolla äänitettyä monikanaista musiikkia pääsee kunnon systeemistä kuulemaan oivaltaa mitä iloa siitä on. En tiedä millä vuosisadalla sinä elät, ainakin minun CD-kokoelmastani 99,9 % on stereofonisia, taidan omistaa vain yhden monofonisen CD:n, äänitys vuodelta 1932 (Elgar johtaa oman viulukonserttonsa). Viimeiset 50 vuotta äänitteet on tehty vähintään stereofonisesti, nykyään monet klassisen musiikin äänityksistä tehdään monikanavaäänityksinä. En minä halua mitään "stereokuvaa" vaan aidon tilavaikutelman. Stereokuva on aidon tilavaikutelman approksimaatio kahdella kanavalla ja joskus jopa erinomainen. Ei minulla kovin montaa SACD-levyä vielä ole mutta pirun hyviä ne ovat. Niin, sinulla ei ole ja silti esität voimakkaita mielipiteitä. Monasti kannattaa ottaa selvää asioista ennenkuin avaa suunsa. Minäkin kuuntelen suurinta osaa CD-levyistäni stereona, varsinkin ei-akustisia levyjäni. Kuitenkin esim. kirkkomusiikki kuulostaa yllättävän hyvälle käytettäessä monikanatiloja. Muutama päivä sitten huomasin että Beethovenin Jousikvartetot kuulostavat taivaallisilta DTS Neo:6 tilassa, paljon paremmalle kuin stereona.
Kanavien lisääminen ei yleensä auta muuta kuin kauppiaita ja laitevalmistajia. On harmi ettei ambisonic ole saanut jalansijaa, koska se olisi jo teoriatasolla hyvä formaatti. Täydellisen tilaäänen (myös korkeussuunta) tallentamiseen tarvittaisiin vain neljä kanavaa ja ääni voitaisiin skaalata DSP:llä kuuntelijan kaiutinmäärästä riippuen. Äänitystä ei olisi pakko tehdä Soundfield-mikrofonilla, koska ääni voidaan enkoodata myös DSP:llä.
EDIT: Ja ettei mene liikaa OT:ksi, niin DVD-Audio tukee Ambisonicia. MLP:ssä on mahdollista käyttää lippua, joka ilmoittaa dekooderille, että kyseessä on G-formaatin Ambisonic, jolloin sitä voidaan käsitellä edelleen prosessorissa.
Viestiä muokkasi viimeksi Jyrki; 11.01.2006 kello 00:38.
Posting Permissions
Vastaa lainaamalla