Orson Welles

[wesimursu]

Tämän otsikon alle keskustelua ehkä kaikkien aikojen ohjaajasta, Orson Wellesistä.

Ja mielellään paino sanalla "keskustelua", ei yhden lauseen tökkimistä tyyliin "en ole ikinä tykännyt koko miehestä".


Kai ihmiset ovat Wellesin elokuvia nähneet, ainakin Pahan kosketus ja Kansalainen Kane lienevät tuttuja.

Edellämainittujen lisäksi oma suuri suosikkini on Salainen raportti.

Welles on mielestäni yksi elokuvan suuria neroja, hänen elokuvilleen ominaista on nimenomaan visuaalisuus.

Esimerkiksi Pahan kosketuksen kuuluisa alun pitkä kamera-ajopätkä ilman leikkauksia on uskomattoman hieno. Samassa elokuvassa toinen aivan eri tavalla tehty kohtaus, tappokohtaus hotellihuoneessa, on myös aivan mahtava. Kun ekassa esimerkissä ei ole ollenkaan leikkausta, niin jälkimmäisessä koko kohtaus rakennetaan salamannopean leikkauksen varaan.

Juuri Pahan kosketuksessa kiteytyy mielestäni ekoista leffoista asti muhinut Wellesin tyyli parhaiten.

[Jarkko G.]

Citizen Kanea on tietysti pakko kehua. Elokuvana kiehtova ja kuvauksellisesti esimerkillinen. Kaikkien aikojen paras elokuva? Ei, mutta todella hyvä kuitenkin.

Toinen hyllyssä oleva Welles on studion pilalle leikkaama Nainen shanghaista, jonka umpikiero ilmapiiri on elokuvakokemuksena vähintäänkin mielenkiintoinen.

[Samppa]

Surullista ajatella mitä Welles olisi urallaan saavuttanut, jos olisi saanut elokuviinsa täyden taiteellisen vapauden. Tiettävästihän Citizen Kanen jälkeen studiot leikkelivät ja muokkasivat kaikkia miehen tärkeimpiä elokuvia.

Leikellyissäkin kyllä potentiaali selvästi kytee pinnan alla. Esimerkiksi Magnificent Ambersons ja Stranger (joka muuten on viimeaikoina kierrellyt alelaareissa sopuhintaisena) ovat vielä studion jäljiltäkin varsin hyviä elokuvia.

[Murnau]

Wellesillehän kävi kuin von Stroheimille hieman aiemmin, molemmat joutuivat studioiden mielivaltaisuuksien uhriksi ja kummaltakin julkaistiin ainoastaan yksi elokuva sellaisena, kuin ohjaaja oli sen tarkoittanut.

Läheskään kaikkia Wellesin elokuvia ei ole tullut nähtyä, Nainen Shanghaista pyöri pitkään hyppysissä, mutta ostamatta jäi. Ja nyt harmittaa.

Citizen Kane on aivan loistava elokuva, Mahtavat Ambersonit aivan sen veroinen. Muukalainen katosi on myös hyvä elokuva, vaikka ei aivan näiden kahden helmen tasolle nousekaan. Pahan kosketus ei sen sijaan iskenyt kuin hetkittäin, ehkäpä odotukset olivat liian korkealla.

Nyt voisi joku Welles-guru suositella lisää miehen elokuvia.

[Jumbu]

Nyt voisi joku Welles-guru suositella lisää miehen elokuvia.

Mikään guru en ole, mutta Oikeusjutusta pidin oikein paljon. Tästä löytyy edullisia dvd-versioita. Kannattaa mainita Wellesin ohjaajakykyjen lisäksi myös hänen näyttelijätaitonsa. Esimerkiksi Kolmannessa miehessä ja Pahan kosketuksessa hän on mielestäni ilmiömäinen.

Jos wesimursu on se wesimursu, joksi häntä luulen, niin terveiset täältä Karjalasta sinne Ouluun.

[Laika]

Mmmh.............

Kitisen Kane on kai parodia sen aikaisesta mediakeisari William Randolph Hearstista. Parasta elokuvassa on se kun Welles keksi käyttää sanaa "Rosebud". LMAO

Legendan mukaan Rosebud oli Hearstin antama lempinimi tyttöystävänsa pimpsukalle.

Muahahahah

[Jarpie]

Orson Wellesin elokuvista ei pidä myöskään unohtaa vähemmän tunnettuja teoksia jotka eivät häviä tunnetuimmille käytännössä ollenkaan. Itse pidän valtavasti Chimes at Midnightista (aka Falstaff, 1965) ja The Tragedy of Othello: The Moor of Venicestä (1952), vaikkakin olen Othellosta nähnyt vain Beatrice Wellesin "restauroidun version".

Harmillisesti Othellosta ei ole dvd:llä julkaistu originaalia versiota vaan vain tuo restauroitu versio. Restauroituun versioon on musiikit soitettu kokonaan uusiksi, tosin alkuperäisistä nuoteista mutta tulkinta on Wellesnetin foorumien mukaan "barbaarimaisempi" originaalissa versiossa.

Ainakin Hong Kong-julkaisu Othellon DVD:stä on ihan ok, kuva on tarpeeksi tarkka ja selvä, mukana on myös englanninkielinen tekstitys joka helpottaa elokuvan seuraamista huomattavasti Shakespeare-dialogin takia.

Erittäin suuri harmi on että Chimes at Midnightista ei ole kunnon dvd:tä julkaistu vaan kaikki kolme (japani, espanja ja brasilia) julkaisua ovat käsittääkseni kehnoja, itse omistan espanjalaisen dvd:n jossa dialogi toistuu vähän kehnosti vaikkakin kehnon tekstityksen avulla elokuvaa pystyi seurata, huolimatta siitä että jokusessa kohtauksessa tekstitys oli aivan erilailla kirjoitettu mitä dialogi oli ääniraidalla.

Ilmeisesti Chimes at Midnightiin liittyvät lakisotkut ovat selviämässä ja BFI tai joku muu vastaava klassikoja julkaiseva lafka aikoo julkaista (enemmän ja vähemmän) restauroidun version Chimes at Midnightista Iso-britanniassa.

Jostain syystä Beatrice Welles on yrittänyt estää kaikin keinoin isänsä elokuvien julkaisun, hänen takiaan Touch of Evilin R2-julkaisusta jouduttiin poistamaan dokkari ja Charles Hestonin kommenttiraita sekä julkaisu viivästyi ainakin vuodella.

Myöskin The Other Side of the Windin loppuun saattaminenkin on estynyt ties kuinka monta kertaa sen takia että Beatrice Welles on yrittänyt estää julkaisun tai vähintäänkin ja rahastaa isänsä viimeisellä keskeneräisellä teoksella. Viimeisten uutisten mukaan mitä olen kuullut asia on ilmeisesti selviämässä ja Peter Bogdanovich olisi leikkaamassa OSOTWia loppuun Wellesin tarkkojen ohjeiden avulla...ehkäpä saamme tämänkin elokuvan joskus nähtäville.

Niille tiedoksi jotka eivät OSOTWin tapausta tunne että elokuvasta on puolet leikattu valmiiksi, siihen pitäisi miksata musiikit kuntoon ja lopusta puolesta Welles jätti hyvin tarkat ohjeet että elokuvan saisi leikattua loppuun asti ilman häntä.

Olen nähnyt vain noin puolet Wellesin leffoista mutta olen ollut jokaisen jälkeen yhä vakuuttunempi että Welles on/oli elokuvamaailman suurimpia neroja ja loistava näyttelijä. On todella suuri harmi että Welles ei saanut ansaitsemaansa arvostusta kuin vasta monta vuosikymmentä Citizen Kanen jälkeen.

Hyllyssä on ollut katsomatta Confidential Report (aka Mr. Arkadin) jo jotain puolitoistavuotta, olisi kai aika katsoa sekin.


edit: Kyse on tietysti Othellon Korealaisesta DVD-julkaisusta eikä Hong Kongilaisesta.

[wesimursu]

Nyt voisi joku Welles-guru suositella lisää miehen elokuvia.

En tunnustaudu guruksi, mutta koitan suositella joitain:

Se Pahan kosketus kannattaa kyllä toisenkin kerran katsoa, sen välillä elegantti ja välillä brutaali visuaalisuus aukeaa paremmin kun tietää jo tapahtumien kulun. Silloin voi keskittyä nauttimaan kuvauksen ja ohjauksen virtuoosimaisuudesta.


Muita näkemisen arvoisia ovat mm. jo mainitsemani Salainen raportti (eli Mr. Arkadin) ja Macbeth. Tosin kyllä kannattaa lukea Macbeth-näytelmä ennen kuin leffan katsoo, muuten voi olla juonen seuraaminen vaikeaa varsinkin jos ei ole suomenkielisiä tekstejä.

Karjalaisystäväni Jumbun mainitsema Oikeusjuttu on myös ehdottomasti katsomisen arvoinen, vaikka jotkut auktoriteetit sitä hieman moittivatkin.

Nainen Shanghaista on myös hieno, vaikka onkin Strangerin ohella Wellesin konventionaalisin elokuva. Siitäkin on tosin studio leikannut n. 40 prosenttia pois...

Niin tosiaan: Varsin mielenkiintoinen oli myös Matka kauhuun (Journey into Fear), jonka YLE Teema tässä taannoin näytti. Siinä Welles on käsikirjoittajana, näyttelijänä sekä toisena ohjaajana.

[Jarpie]

Nyt kun Criterion Collection sai vihdoin 287 julkaisun jälkeen julkaistuksi Orson Wellesin viimeiseksi jääneen elokuvan eli F For Faken niin pitäähän sitä tänne kommentoida.

F For Fakea on kuvailtu varsin sopivasti "documentary essayksi", Wellesnetillä joku vertailikin vähän Michael Mooren Bowling for Columbine ja Fahrenheit 911 sekä Super Size Me-dokumentteihin joka ei ole sinänsä hirveän kaukaa haettu.

F For Fake keskittyy paljon taideväärentäjä Emyl De Horyyn, Clifford Irvingiin ja väärentämiseen/väärennöksiin, huijaukseen, petokseen. F For Fakea on vaikea kuvailla ylipäänsä, se on hyvin pitkälti omanlaisensa elokuva eikä sitä voi verrata helposti muihin elokuviin.

Clifforg Irving nousi kuuluisuuteen kun hän kirjoitti Howard Hughesin "elämänkerran" jonka myöhemmin myönsi väärennökseksi. Irving myös kirjoitti De Horyn elämänkerran.

Alkuperäisellä kuvasuhteella ja anamorfisena tallennettu kuva tarkka ja upeasti restauroitu. Ääni on restauroitu alkuperäiseksi monoksi.

Ekstrojen osalta julkaisu onkin yksi parhaista:
- Toisen käsikirjoittajan ja Fakessa näytelleen Oja Kodarin ja kuvaaja Gary Graverin kommenttiraita.
- 9 minuuttinen Orson Wellesin itse tekemä traileri.
- One Man Band - 88-minuuttinen dokumentti Orson Wellesin keskenjääneistä projekteista.
- Almost True: The Noble art of Forgery - Norjalainen 52 minuuttinen dokumentti Emyl De Horystä.
- Clifforg Irvingin haastattelu 60 Minutes ohjelmassa.
- Jonathan Rosenbaumin kirjoittama essee/kirjoitelma F For Fakesta.

[Jarpie]

Nostetaas threadi ylös, tuli viimein katsottua The Lady from Shanghai joka on luultavasti heikoin Wellesin elokuvista. Oli todella selvää, että varsinkin loppua oli lyhennetty rankalla kädellä.

Shanghaissa on toki hienoja kohtauksia, varsinkin visualisesti kuten oikeudenkäynti ja ihan lopun peilitalo. Kamala musiikki pilasi täysin tunnelman, varsinkin loppu olisi toiminut paljon paremmin ilman typerää musiikkia. Puutteistaan huolimatta ihan hyvä leffa, näin fiilispohjalta arvosanaksi 3,5/5.


Viime viestin jälkeen on tullut katsottua myös The Trial ja Confidential Report, joista jälkimmäinen kärsi myös paljon leikkauksista. Onhan sekin ihan hyvä mutta paljon hukattua potentiaalia. Wellesille ominaiseen tapaan se on visualisesti tyylikäs mutta harmillisesti se on leikattu perinteiseksi jännäriksi. Haastatteluiden perusteella Welles olisi leikannut Confidential Reportin aivan eri tavalla, hän olisi käyttänyt päällekkäisiä flashbackeja. Wellesnetissä joku kirjoittikin nähneensä aivan erilaisen leikkauksen Iso-britanniassa koenäytöksessä ja oli todella pettynyt kun myöhemmin levitykseen tulikin n. 20-30 minuuttia lyhempi, huomattavasti perinteisemmin leikattu versio. 3,5/5


Viimeiseksi jätänkin kolmikon parhaan eli The Trialin. Jo ensimmäisellä katsomisella pidin sitä yhtenä parhaista elokuvista, kiitos kerrassaan upean painajaismaisen ja surrealistisen tunnelman. Trial on myös Citizen Kanen ja Touch of Evilin ohella visualisesti todella tyylikäs.

Pääosaa näyttelevä Perkins vetää tosi hyvän roolisuorituksen, mieleen jää myös todella hyvä Akim Tamiroff Blochina, sekä tietysti itse Welles asianajaja Hastlerina. En ole koskaan lukenut Kafkan alkuperäistarinaa mutta käsittääkseni se eroaa paikoin varsin paljonkin Wellesin elokuvasta. 5/5

[Vargas]

Orson Wellesin ohjaustöistä on tullut katsottua Citizen Kane (katsomisesta jo puolenkymmentä vuotta), The Lady from Shanghai, The Stranger ja Touch of Evil. Lisäksi Campanadas a medianoche (Chimes at Midnight) ja Le Procès (The Trial) ovat olleet jo pitemmän aikaa hollilla, mutta jääneet aina vaan katsomatta.

Elokuvista tulee ensiksi mieleen jo aiemmin ketjussa mainittu visuaalinen kauneus. Parhaiten on mielessä pariin kertaan katsottu Touch of Evil, ja alun kamera-ajo rajan yli. Kirjallisuutta en ole hepusta lukenut, mutta elämäkertaelokuvasta RKO 281 tulee mieleen, kuinka hän halusi väkisin kameran lähelle lattianpintaa Citizen Kanen loppukohtauksessa. The Strangerissa on muistaakseni kohtaus, jossa ohjaaja itse (päähenkilönä) istuu sisätiloissa, ja ikkunan kautta näkyy pitkässä kohtauksessa, mitä kirkontornin ympärillä tapahtuu. Taiteellista kunnianhimoa ohjaajalta ei siis puuttunut.

Korkeimmalle nähdyistä elokuvista arvostan ehkä Pahuuden kosketuksen, onhan siitä vahvimmat muistikuvat. Nimimerkkikin vahvistaa lukijoille sen asian, että todellakin pidän tästä elokuvasta. Yksi vahvimmista tunnelmista on siinä vaiheessa, kun Leigh on yksin motellihuoneessa ja musiikki soi kovalla. Odotus ja pelko ovat siinä vaiheessa päällimmäisenä katsojan mielessä. Loppukohtaus sillalla on myös mainio.

[NIB]

Elokuvista tulee ensiksi mieleen jo aiemmin ketjussa mainittu visuaalinen kauneus.

Eloon herättelyn makua tässä tuumailussani:

Mielenkiintoista että Wellesin elokuvat ovat niin visuaalisesti vahvoja, kun otetaan huomioon, että hän aloitti radiokuunnelmilla. Voisi kuvitella että audion parissa työskennelleen ihmisen työt elokuvan parissa olisivat dialogiin painottuvia. Mutta tämäkin kai kertoo, että Welles oli todella se aikalaistensa hehkuttama ihmelapsi.

Citizen Kanesta vielä,
Voin vain kuvitella mitä aikalaiset olivat mieltä elokuvasta sen katsottuaan. Aikoinaan kun näin leffan ensimmäistä kertaa, tuntui rainan tahti suorastaan hengästyttävältä (ja ne tekniset harppaukset). Ja sitä se on edelleen. Onkos Citizen Kanesta julkaistu mitään muuta R-2 (tietoa muidenkin alueiden julkaisuista otan vastaan) painosta, kuin Future Filmin julkaisu oranssilla kansilehdykällä?

[Samppa]

Onkos Citizen Kanesta julkaistu mitään muuta R-2 (tietoa muidenkin alueiden julkaisuista otan vastaan) painosta, kuin Future Filmin julkaisu oranssilla kansilehdykällä?

Juttua tuolla -> http://www.dvdplaza.fi/forums/showthread.php?t=14598.

[NIB]

Juttua tuolla -> http://www.dvdplaza.fi/forums/showthread.php?t=14598.

Jep, laiska kysyy ensin foorumilla ja kokeilee searchia vasta sitten... Anteeksi, ei vain pistänyt tuo threadi silmään vaikka hakua alkuun käytinkin. Nyt nolottaa.

[Pazze]

Omiin kokoelmiin on Orsonin leffoista jääneet Citizen Kane ja The Touch of Evil. Erittäin hyviä leffoja molemmat, tai sitten mulla ei ole ollut parempaa tekemistä niinä 10 kertana, kun olen nuo pyörittänyt läpi.

[Samppa]

Myöskin The Other Side of the Windin loppuun saattaminenkin on estynyt ties kuinka monta kertaa sen takia että Beatrice Welles on yrittänyt estää julkaisun tai vähintäänkin ja rahastaa isänsä viimeisellä keskeneräisellä teoksella. Viimeisten uutisten mukaan mitä olen kuullut asia on ilmeisesti selviämässä ja Peter Bogdanovich olisi leikkaamassa OSOTWia loppuun Wellesin tarkkojen ohjeiden avulla...ehkäpä saamme tämänkin elokuvan joskus nähtäville.

Bogdanovich ilmoitti perjantaina Floridan elokuvafestivaaleilla saaneensa vihdoin aikaiseksi sopimuksen elokuvan viimeistelemisestä ja että ensi-ilta olisi mahdollinen ensi vuodelle.

[The Wolf]

Welles on loistava ja aikanaan väärinymmärretty ohjaaja. Magnificent Ambersons -pätkän kohdalla studio teki helvetinmoista vääryyttä ja raiskasi koko elokuvan muotoon, joka ei hyvältä näyttänyt. Mielenkiintoista olisi nähdä millainen oli Wellesin oma näkemys aiheesta. Sen sijaan Touch of Evil ja Citizen Kane ovat selkeitä viiden tähden elokuvia, joista on paha valittamista keksiä. Touch of Evil on oma tämän hetkinen Welles-suosikkini.