rgp2 on allekirjoittaneen mielestä tässä kohtaa oikeilla jäljillä. Omiin silmiin karismaattiset miesnäyttelijät ovat hyvin monasti niitä, jotka eivät nuorina miehinä todellakaan ole mitään kauniita poikia. Kuten nyt tuo Gerard; pottunokka, piirteet veistetty piilukirveellä parin lipsahduksen kera, kropassa löytyy kaljamahaa ynnä muuta ei-niin-upeeta mutta en silti panisi pahakseni jos muistuttaisin itse Depardieu'ta hänen iässään. Siinä on sitä jotain. Toinen hyvä esimerkki on Jean Reno, vaikka äijä näyttää siltä että viikon ryyppyputki takana ja toinen menossa niin särmää löytyy.
Ranskalaisleffa "Turpa kiinni" jossa nämä molemmat ovat on mielenkiintoinen tapaus. Käsikirjoitus ja juoni on silkkaa huttua mutta kun nämä molemmat sankarit ovat ruudussa niin siinä on aika hullu olo, tuntuu että ruudun laidat venyy kun ranskan "kauniit" pojat ovat vauhdissa ja karisma sotkettuna pölhöyteen saa aikaan uskomattoman keitoksen (ja lisäpointtina leffassa mukana oleva Leonor Varela joka osuu meikäläisen libidoon kuin miljoona volttia).
Karisman pääsääntönä on tullut ajan kanssa sellainen lause mieleen että "Kauneus on katoavaista (useinhan kauniit pojat vain elähtävät, eikä enää mitään lumovoimaa ole jäljellä), rumuus sen kuin paranee (piirteet jotka nuorempana vain haittaavat sekä rumentavat, muuttuvat monasti iän myötä särmäksi, persoonallisuudeksi)".
Toinen hyvä esimerkki on parivaljakko Pacino-DeNiro, eipä nuokaan äijät nuorukaisina kovin hurmurin näköisiä olleet, mutta kun mittariin on tullut vuosia niin eikun paranee.



).
Vastaa lainaamalla



