pteittinen

Disney lähetti ihmelteltäväkseni kaksi tuoretta Blu-ray 3D -julkaisua: Leijonakuningas ja UP - Kohti korkeuksia. Suuret kiitokset jakelijalle. Olin toki jo ehtinyt hankkia nuo jenkeistä, mutta yhtä kaikki, on hienoa, että 3D-julkaisuja ilmestyy lisää Suomessakin.

Kyseessä on kaksi hyvin erilaista animaatioelokuvaa. Leijonakuningas edustaa perinteistä käsinpiirrettyä animaatiota, jossa hahmojen liikkeet piirretään vaihe vaiheelta läpinäkyvälle kalvolle. Animaatio syntyy asettamalla kalvo taustamaalauksen päälle ja valottamalla yksi filmiruutu, minkä jälkeen kalvo korvataan liikesarjan seuraavaa vaihetta esittävällä kalvolla. Pixarin tuotantona syntynyt UP on luotu tietokoneilla, mikä tarkoittaa kaiken elokuvassa näkyvän mallintamista ja animointia monimutkaisilla tietokoneohjelmistoilla.

Elokuvat eivät voisi juuri olla erilaisempia myöskään 3D:n näkökulmasta. UP on suunniteltu alusta saakka 3D-elokuvaksi. 3D:n mahdollisuudet on todennäköisesti huomioitu jo käsikirjoitusvaiheessa; siinä määrin oivaltavasti ja tehokkaasti Pixar on 3D:tä elokuvassaan hyödyntänyt. Sanotaan, että Scorsesen erinomainen Hugo oli ensimmäinen kaikin tavoin 3D:tä syleilevä elokuva. Voisin kuitenkin sopivasti innostuessani väittää kunnian kuuluvan Pixarille ja UPille.

Leijonakuningasta tehdessään tekijöillä ei varmasti ollut harmainta aavistustakaan siitä, että jonain päivänä elokuvasta väännetään väkisin isolla rahalla 3D-versio. Leijonakuninkaan käsikirjoituksessa, suunnittelussa, kuvasommittelussa tai ohjauksessa ei ole huomioitu 3D:tä mitenkään.

Mikä 3D-konversioissa mättää?

Tässä törmätään mielestäni 3D-konversioiden suurimpaan kompastuskiveen: hyvä 3D-leffa vaatii tekijältään erilaisen asenteen ja uudenlaisen tavan ajatella elokuvallisen ilmaisun mahdollisuuksia. 3D-elokuvan kieli eroaa perinteisen 2D-leffan kielestä. Vaikka nykyteknologialla on täysin mahdollista muuntaa 2D-elokuva 3D:ksi, konversio ei voi mitenkään muuttaa leikkauksen rytmitystä tai kuvasommittelua, saatika sitten elokuvan tekijöiden alkuperäistä ajattelua. Lopputulos on 2D-elokuva 3D-leffan valepuvussa.

Hollywoodissa tuntuu tätä nykyä olevan muotia kuvata leffa 2D:nä, mutta 3D-konversiota varten. Tämä tarkoittaa sitä, että kuvauksissa on paikalla stereokuvauksen ammattilainen, joka kertoo ohjaajalle ja kuvaajalle miten leffa pitäisi kuvata, jotta konversiosta tulee mahdollisimman laadukas.

En epäile, etteikö konversiosta tulisi tuolla tavoin parempi. Mutta ratkaisussa ei ole järjen häivää! Jos elokuva suunnitellaan, kuvataan ja leikataan 3D-leffaksi stereokuvaajan valvonnassa, miksi ihmeessä sitä ei voi sitten samalla vaivalla kuvata kahdella kameralla aitona 3D:nä?

Lisäksi ratkaisusta on koko projektille valtavasti hallaa. Konversioon täytyy varata ainakin muutama kuukausi aikaa ja useita miljoonia dollareita. Parhaat konversiopajat laskuttavat 100 000 dollaria per valmis minuutti. Kahden tunnin leffasta voi siis rapsahtaa studiolle 12 miljoonan dollarin lasku. Konversioon varattu aika täytyy myös ottaa huomioon kuvausaikatauluissa, jälkituotannossa ja ensi-iltapäivän valinnassa.

Heinäkuussa ensi-iltaan saapuva Spider-Man todisti, että aidon 3D-elokuvan tekeminen ei ole yhtään sen hitaampaa tai kalliimpaa kuin 2D-leffan -- kunhan tuotannon valmistelu tehdään kunnolla. Joidenkin huhujen mukaan Spider-Manin budjetti ja aikataulu suunniteltiin 2D-elokuvaa varten, mutta kuvaukset saatiin silti purkkiin etuajassa ja alle budjetin. Myös Ridley Scott on Prometheus-kokemuksensa jälkeen todennut, että 3D-leffan tekeminen ei ole sen vaikeampaa kuin 2D:n. Joten miksi konversiot? Kyse on uskoakseni vain ohjaajien ennakkoluuloista, peloista ja ennen kaikkea tiedon puutteesta.

Mitenkäs ne Blu-rayt?

Palatkaamme Disneyn kahteen julkaisuun, näin pitkän kiertotien kautta. UP on kerrassaan huikea elokuva 3D:nä ja kuuluu ehdottomasti jokaisen 3D-harrastajan kirjastoon. UP oli jo 2D:näkin mielestäni Pixarin parhaita elokuvia ja mokoma on 3D:nä vielä parempi. Hyvin tehtynä ja älykkäästi käytettynä 3D:llä on kyky imeä katsoja syvemmälle elokuvan maailmaan ja voimistaa elokuvan aiheuttamia tuntemuksia. UP on tästä hyvä esimerkki.

Leijonakuningas sen sijaan... En voi mitään sille fiilikselle, että Leijonakuninkaan 3D-versio on silkkaa rahastusta ja Avatarin jälkeisellä 3D-aallolla ratsastamista. Studio on esitellyt 3D-version lipputuloja ylpeänä, kuin jonkinlaisena jälkijättöisenä oikeutuksena. Minä taas uskon, että aniharva maksoi lipustaan vain 3D:n takia. Leijonakuningas on ehta klassikko ja etenkin jenkeissä äärimmäisen rakastettu koko perheen elokuva, jota ei ole voinut vuosikausiin nähdä isolla kankaalla. Vaikka se olisi nyt tuotu teattereihin vain tavallisena 2D-versiona, olisi kassamenestys ollut taattu -- kiitos perheiden, joiden lapset eivät ole koskaan nähneet Leijonakuningasta isolla kuvalla ja äänellä.

3D-konversioon meni lukemani mukaan vuoden päivät. Tuohon suhteuttaen lopputulos ei ole minusta kovinkaan kummoinen. On toki otettava huomioon, että täysin kaksiulotteisista animaatiokalvoista koostuva elokuva on varmasti vaikein mahdollinen 3D-konversion lähde. Nostan hattua sille, että hahmoihin oli yritetty luoda aitoa pyöreyttä ja syvyyttä, vaikka se jäikin pääosin vain hyväksi yritykseksi. Joissain lähikuvissa kasvojen elementit ovat väärissä syvyyksissä, mikä näyttää vallan eriskummalliselta. Silmään pistivät myös kohtaukset, joissa leijonan kroppa ei vaikuttanut yhtenäiseltä, vaan muutamaan eri syvyystasoon pilkotulta kuperalta laatalta. 3D-versiossa on toki paljon erinomaisen onnistuneitakin otoksia, esimerkkinä mainittakoon vaikka Zazu-linnun liihottelu savannin yllä. Isonokkainen lintu vaikutti leijuvan jossain katsojan ja valkokankaan välisessä ilmatilassa, totta tosiaan.

Leijonakuningas 3D
sis. 3D- ja 2D-versiot kahdella Blu-ray-levyllä
1080p / 1.78:1
DTS-HD Master Audio 7.1 (englanti)
Dolby Digital 5.1 (suomi, ruotsi, tanska, norja, islanti)

UP - Kohti korkeuksia 3D
sis. 3D- ja 2D-versiot kahdella Blu-ray-levyllä
1080p / 1.78:1
DTS-HD Master Audio 5.1 (englanti)
2D: Dolby Digital 5.1 (suomi, ruotsi, tanska, norja, islanti, puola)
3D: Dolby Digital EX 5.1 (suomi, ruotsi, tanska, norja)