pteittinen

Teksti ja mittaukset: Petri Teittinen
Kuvat: Petri Teittinen ja Epson

Epsonin 3D-projektorimalliston lippulaiva EH-TW9000 tekee vaikutuksen valotehollaan, on/off-kontrastillaan ja yleisesti erinomaisella kuvanlaadullaan.

TW9000 tekee pesäeroa malliston kahteen (selvästi) edullisempaan malliin 200 lumenia suuremmalla valoteholla, laajalla linssinsiirrolla, paremmalla mustan tasolla ja on/off-kontrastilla sekä Super-Resolution-toiminnolla ja 2D-kuvan interpoloinnilla. Lisäksi paketissa tulee mukana kahdet 3D-lasit, kun TW6000:n mukana tulee vain yhdet; TW5900:n mukana ei tule laseja. Maahantuojan omilla sivuilla TW9000:n suositushinnaksi ilmoitetaan 2942,85 euroa, eivätkä kotimaiset jälleenmyyjät ole siitä hirvittävästi poikenneet; nopea haku löysi edullisimmaksi hinnaksi 2790 euroa.


TW9000 on saatavilla vain mustana. Valkoisena saa mallia TW9000W, joka on varustettu langattomalla HDMI:llä ja hieman korkeammalla hinnalla.

Asennus

Hieman alle 10 kilon painoinen ja yli 46 senttimetrin levyinen TW9000 on aikamoinen jötkäle. Leveä ja matala kotelo isoine etureunan ilma-aukkoineen miellyttää ainakin meikäläisen silmää, mutta makuasioitahan nämä. Asennuksen suhteen TW9000 on pikkuveljiään TW6000 ja TW5900 paljon joustavampi, kiitos laajaliikkeisen linssinsiirron, jolla kuva siirtyy keskiasennosta kumpaankin suuntaan pystysuunnassa 96 prosenttia ja vaakasuunnassa 47 prosenttia kuvakoosta. Manuaalinen zoom on kertoimeltaan varsin reipas 2.1 ja heittoetäisyyttä piisaa 1,34 - 2,87 kertaa kuvan leveys. Testitilassa hieman yli kolmen metrin etäisyydelle kankaasta asennettu TW9000 rykäisi rätille suurimmillaan 231 senttimetriä leveän kuvan, jota kelpasi katsella.

Zoomaus- ja kohdistusrengas löytyvät molemmat projektorin päältä, aivan linssin takaa.



Kohdistus- eli fokusointirenkaalla on ikävä tapa muljauttaa linssiä, joten kohdistuksen jälkeen saattaa joutua räpläämään linssinsiirtorullia uudemman kerran. Erilliset vaaka- ja pystysuunnan siirtorullat ovat nekin projektorin päällä, muutama sentti zoomrenkaan takana. Linssinsiirtoa ei voi kehua kovin täsmälliseksi, sillä vaikka kuvan asettelu kankaalle käy rullilla helposti, tahtoo raskas optiikka tipahtaa hieman asetettua alemmas kun rullasta päästää irti. Touhu menee tuon takia vähän arpapeliksi, sillä kuva pitää sijoittaa hieman haluttua ylemmäs, jotta se sitten putoaa oikeaan kohtaan.

Kurkistus projektorin taakse ei paljasta merkittäviä yllätyksiä:



Kaksi HDMI-liitäntää, VGA-, komponentti- ja komposiittitulot kuvalle, RS-232C automatisointiin sekä 12 voltin liipaisin esim. sähkömoottorilla toimivaa valkokangasta varten. Mikäli projektorin sisäänrakennettu IR-lähetin ei jostain syystä kelpaa, voi RJ45-liitäntään kytkeä (erikseen myytävän) ulkoisen IR-lähettimen. RJ45 tekee muiden kuin Epsonin kaupitteleman IR-lähettimen käytön mahdottomaksi ainakin tällä hetkellä.

Virrat päälle

TW9000 ilmoittaa heräämisestään aukaisemalla linssin edessä sijaitsevan moottoroidun linssinsuojuksen ilkeän rutinan kera. Se on silti pientä verrattuna siihen rääkäisyyn, jonka suojus pitää sulkeutuessaan. Suojuksen aiheuttama älämölö saattaa hyvinkin olla yksilökohtainen ilmiö.

Epsonin kaukosäädin on aikamoinen möhkäle ja napit sen verran kaukana toisistaan, että meikäläisen kaltaiset lyhytsormiset joutuvat ajoittain vaihtamaan otetta kakesta haluttuun nappiin yltääkseen. Kaken käyttöliittymä ja käytettävyys eivät ole muuttunut merkittävästi Epsonin edellisen sukupolven projektorien kaukosäätimistä.



Plussaa valaistuista nappuloista ja etenkin siitä, että napin toiminto on printattu itse nappulaan, jolloin valaistuksesta on oikeasti iloa. Vasemman alakulman User-nappiin voi valita yhden muutamasta 3D:hen liittyvästä toiminnosta, mikä vähentää parhaassa tapauksessa näppäilyjen määrää huomattavasti. Olisi silti ollut vielä kivempaa, jos nappiin olisi voinut valita minkä tahansa valikkopuun lukemattomista valinnoista.

Miinuksia kaukosäätimen jatkuvasta kenkkuilusta - myös projektorin ollessa 2D-tilassa, jolloin sen oma IR-lähetin ei häirinnyt kaukosäätimen toimintaa. Arviolta kolmasosa näppäinkomennoista meni perille tuplana, mikä merkitsi lukemattomia virhevalintoja valikoissa ja tulikivenkatkuista ääneen sadattelua. Projektori tulkkasi myös luvattoman usein kaukosäätimen komennon täysin väärin, eli nappulan X painallus aktivoikin toiminnon Y. On vaikea uskoa, että moinen olisi jäänyt insinörteiltä huomaamatta, joten kyseessä lienee yksilövika.

TW6000:n tavoin TW9000 imee jäähdytysilmaa edestä katsoen oikeanpuoleisesta aukosta ja poistaa lämpimän, ajoittain jopa kuuman, ilman vasemmanpuoleisesta aukosta.



Projektorissa on kaukosäätimelle kaksi infrapunasilmää, toinen vasemmassa edessä alhaalla ja toinen taas projektorin takareunassa, kotelon päällä. 3D-lasien tahdistaminen tapahtuu edestä katsoen linssin oikealla puolella olevilla infrapunaledeillä. Lähettimessä on sen verran runsaasti tehoa, että kaukosäätimien toimintavarmuus samassa tilassa heikkenee hieman. Tahdistussignaalin heijastaminen valkokankaan kautta toimi testailun aikana täysin ongelmattomasti.

Sananen TW9000:n optiikasta ja konvergenssista. Ainakin testiyksilö tuotti erinomaisen terävää kuvaa. Tuo ei ollut vain positiivinen asia, sillä silmä tarttui moneen kertaan mm. elokuvan alkutekstien rosoisuuteen ja anti-aliasioinnin tarpeeseen. Konvergenssi oli aivan oikeaa alakulmaa lukuunottamatta kiitettävän hyvä. Valikoista ei löytynyt konvergenssin säätöä, eikä käyttöopaskaan moisesta mainitse. Googlettamalla löysi silti vihjeitä siitä, että jenkkimalleissa olisi jonkinlainen konvergenssisäätö.

2D-kuvatilat tehdasasetuksilla

TW9000:n neljä 2D-kuvatilaa ovat Cinema, Natural, Living Room ja Dynamic. Viimeinen on suunniteltu käytettäväksi valoisassa tilassa ja tuottaa ainakin teoriassa suurimman valotehon. Living Room on myös valoisille tiloille, mutta tuottaa hieman luonnollisemman kuvan kuin Dynamic-tila. Käyttöopas suosittelee Cinema- ja Natural-tiloja pimennettyyn tilaan ja mainitsee Natural-tilan sopivan parhaiten projektorin kalibroinnin pohjaksi.

Kuten arvata saattaa, Cinema ja Natural tuottavat luonnollisimmat värit ja parhaan väritasapainon. Living Room on myös varsin hyvä alusta kalibroinnille, sillä sen gamma on lähes täydellinen ja harmaiden väritasapainon virhe erittäin lineaarinen, ja siksi helppo korjata.

Kurkataanpa ensin Cinema-tilan harmaita:


Vaikka harmaissa on liikaa punaista ja liian vähän vihreää, on kokonaisvirhe siedettävä aina 50 prosentin harmaaseen saakka. Sen jälkeen liian kirkkaaksi lipsahtava gamma nostaa deltaE-virhearvot tasolle, joka kielii kalibroinnin tarpeesta.

Natural-tilan harmaat näyttävät tältä:


Väritasapaino ei eroa merkittävästi Cinema-tilasta, mutta gamma seuraa paremmin kohteeksi asetettua 2.2:ta. Vain 10 prosentin harmaassa on ikävä notkahdus, mikä tarkoittaa tumman pään toistumista hieman toivottua kirkkaampana. Kuten käyttöopas vihjailikin, Natural on hyvä valinta kalibrointia varten.

Vilkaistaanpa seuraavaksi Cinema-kuvatilan väriavaruutta:


Huh huh, millaista ylikylläistä karkkiväriä Cinema-tilan gamut tarjoileekaan. Punainen on niin pielessä, että se ei mahtunut koko värikolmioon. Vihreä ja keltainen tarpovat ihan omia polkujaan kaukana Rec.709-avaruuden ulkopuolella. Jos tästä pitää jotain positiivista löytää, niin magenta ei ole aivan metsässä... paitsi kylläisyydeltään. Magentan sävy ja kirkkaus ovat kuitenkin kohdallaan.

Natural-tilan väriavaruus on paremmalla mallilla:


Korjattavaa täältäkin löytyy, mutta värit ovat huomattavasti lähempänä tavoitetta kuin Cinema-tilassa. Natural-tilan oletusarvoksi on valittu HDTV-väriavaruus, joka hakee selvästi Rec.709:n gamuttia. Vaikka muutama väri onkin kokonaisvirheeltään hieman kohollaan, on Natural-tilan väriavaruus on sen verran hyvä, että kalibrointia kaihtavat voivat hyvillä mielin valita sen ja nauttia varsin hyvästä väritoistosta.

2D-kuvan kalibrointi

Aivan ensimmäiseksi tuikkasin BD-soittimeen Spears & Munsil -testilevyn, joka on oiva työkalu projektorin kontrastin ja kirkkauden säätämiseen. Päädyin nostamaan kirkkauden +2:een ja pudottamaan kontrastin -12:een.

Aloitin Natural-tilan kalibroinnin vaihteeksi vitivalkoisesta. Kankaalle ammuttiin koko kuvan kokoinen valkoinen ruutu, jonka arvot mitattiin parin sekunnin välein. Tulosten perusteella säädin RGB-asetusvalikon alta löytyvää Gain-säätöä ja yritin saada valkoisen värilämpötilan mahdollisimman lähelle 6500 Kelviniä. Joissain projektoreissa valkoisen korjaaminen laittaa myös harmaiden väritasapainon kuntoon kertalaakista, mutta niin ei käynyt TW9000:n tapauksessa.

Seuraavaksi oli vuorossa tuttu jumppa 30 ja 70 prosentin harmaiden välillä Gainia ja Offsettiä vuoronperään säätäen. Säädöt vaikuttivat toisiinsa jonkin verran, mutta ei niin pahasti että turaamiseen olisi leipääntynyt samantien. 10 minuutissa syntyi tällaista jälkeä:


10 prosentin harmaa jäi sinertämään, mutta se ei näyttänyt silmään pahalta. Kalibrointiohjelman mielestä virhe ei ollut huolestuttava, mistä kertoo deltaE-graafin matala virhearvo 10 prosentin kohdalla. Gamma ei ole aivan täydellinen, mutta minulle kelpaa, etenkin alhaisten deltaE-virhearvojen valossa. Alle kolmen virhettä on lukemani mukaan lähes mahdoton havaita ihmissilmin, joten lisäsäätäminen ei tuntunut palkitsevalta ajankäytöltä.

Harmaiden säätämisestä seurasi kiva bonus, sillä Natural-tilan väriavaruus asettui puhtaamman valkoisen myötä parempaan tällinkiiin. Tältä gamut näytti Gain/Offset-jumpan jälkeen, ennen kuin RGBCMY-säätöihin oli koskettu lainkaan:


Tämä gamut on jo sitä luokkaa, että tavallisesti tipauttaisin tässä vaiheessa hanskat lattiaan ja siirtyisin nauttimaan leffoista, mutta tätä testiä varten piti tietysti kokeilla saisiko gamutin vielä paremmaksi. Tunnin touhuamisen jälkeen päädyttiin tällaiseen tulokseen:


Vihreää (jonka taputtelu vei suurimman ajan tuunausajasta) ei saanut tätä paremmaksi, kiitos projektorin HDTV-väriavaruuden asettaman rajoituksen. Parempaa vihreää varten olisi pitänyt valita jokin laajemman väriavaruuden vaihtoehto (Natural-tilassa voi valita HDTV:n lisäksi EBU:n tai SMPTE-C:n) ja lähteä sitten kuromaan vihreää värikolmion ulkopuolelta sisäänpäin. HDTV-väriavaruudessa vihreä on oletuksena liiaksi värikolmion sisäpuolella ja sinne se myöskin jää, vaikka kuinka tunkkaa.

Jostain syystä myös syaani osoittautui hieman hankalaksi tapaukseksi. Sen säätämisessä piti valita joko liiallinen värikylläisyys (deltaC) tai kirkkaus (deltaL). Koska jälkimmäisestä rankaistaan deltaE-virheellä hanakammin (eli virheellinen kirkkaus tarttuu silmään enemmän kuin virheellinen saturaatio), oli valinta helppo. Vihreän ja syaanin muita värejä korkeammista deltaE-virheistä huolimatta kokonaisuus näytti silmään oikein hyvältä.

3D-kuvatilat tehdasasetuksilla

Kun TW9000:een ajetaan 3D-kuvaa, on valittavana vain kaksi tehtaalla asetettua kuvatilaa: 3D Cinema ja 3D Dynamic. Molempia voi säätää mielin määrin ja tallettaa asetukset yhteen kymmenestä muistipaikasta. Muistipaikka nimeytyy oletuksena kuvatilan nimellä, mutta muistipaikkojen nimiä voi halutessaan muokataa.

Harmi kyllä TW9000 kytkee 3D-tilaan siirtyessään väkisin pois päältä liudan ominaisuuksia. Super-resoluution tai dynaamisen iiriksen menetystä en itke, mutta interpoloinnin katoamisesta rapsahtaa iso miinus. 3D-tilassa projektori kytkee lampun kirkkaampaan toimintatilaan, mikä on ihan ymmärrettävää.

Kaikki 3D-mittaukset ja 3D-kuvan kalibrointi tehtiin Epsonin 3D-lasien läpi. Hoidetaan ensin 3D Dynamic -tila alta pois:


Sininen ja vihreä ovat rajusti korostuneita, eikä punainen mahdu edes graafiin. Vaalea pää toistuu liian kirkkaana ja deltaE-virhearvot huitelevat sfääreissä. Toisaalta, Dynamic-tila on tehty tuottamaan maksimivaloteho kaiken muun kustannuksella.

3D Cineman harmaat näyttävät (vain vähän) paremmilta:


Sininen ja vihreä keulivat edelleen pahan kerran, mutta punainen ei ole aivan yhtä kadoksissa. Gamma notkahtaa 90 prosentin kohdalla ikävästi, eikä deltaE-arvoissakaan ole juuri kehumista.

Molempien 3D-kuvatilojen väriavaruudet ovat oletuksena pahasti pielessä. 3D Cinema on kahdesta pahasta se pienempi paha, joten vilkaistaan sitä:


Virhearvoja kuvaavien palkkien pituuksista näkee heti, että korjattavaa piisaa ja paljon.

3D-kuvan kalibrointi

Aloitin 3D Cinema -kuvatilan kalibroinnin taas vitivalkoisesta, minkä jälkeen kävin Gain- ja Offset-säätöjen avulla harmaasävyjen tumman ja vaalean pään kimppuun. 3D-lasien värjäävä vaikutus hankaloitti urakkaa jonnin verran ja lopulta oli tyytyminen siedettävään kompromissiin:


Aivan vitivalkoista lukuunottamatta harmaat ovat hyvässä väritasapainossa. Valkoiseen jäi ripaus liikaa punaista, jonka vähentäminen joko punaista karsimalla tai muita värejä lisäämällä teki pahaa jälkeä muissa harmaasävyissä, joten lievä punerrus piti vain hyväksyä.

Väriavaruuden kalibroinnissa 3D-laseista olikin hyötyä:


Standardia laajempi gamut oli helppo taltuttaa lasien aiheuttamien sävymuutosten ansiosta. Ilman laseja RGBCMY-säätöjen laajuus ei olisi todennäköisesti riittänyt.

Mustan taso, kontrastit ja käyntiääni

TW9000:n pohjamusta on vallan eri tasoa kuin pikkuveli-6000:n. Pimeässä tilassa pikimusta ruutu näkyy toki edelleen harmaana laatikkona kankaalla. Myös leveän kuvasuhteen elokuvaa katsellessa kuvan ylä- ja alapuolella olevat mustat palkit erottuvat jossain määrin. Silmämääräisesti ja ulkomuistiin sokeasti luottaen TW9000:n musta on hyvin lähellä Sony HW30:n mustaa.

Dynaamisen iiriksen unohtaen paras on/off-kontrasti 2D-tilassa saavutetaan Natural-kuvatilassa himmeämmällä lampulla: 6769:1. Naturalin ANSI-kontrastiksi mittautui 369:1 eli jotakuinkin sitä mitä LCD-projektorilta voi odottaa. Kun valotehoksi mittautui 627 lumenia, voidaan Lobotomyn "lumenit jaettuna on/off-kontrastilla" -kaavaa soveltaen laskea Natural-kuvatilan mustan tasolle vertailuluku: 627 / 6769 = ~0,093.

Otetaan vertailukohdaksi Sony HW30:n Cinema 3 -kuvatila kirkkaalla lampulla, jonka on/off-kontrastiksi saatiin 4874:1. Valotehoksi mittautui samassa kuvatilassa 920 lumenia, joten HW30:n vertailuluvuksi tulee 920/4874 = ~0,189. Näiden numeroiden valossa TW9000:n mustan taso on hieman HW30:tä alhaisempi.

Asia ei kuitenkaan ole ihan näin yksinkertainen. Yllä verrataan kahta varsin erilaista kuvatilaa, joista yksi on mitattu lampun kirkkaammalla asetuksella, toinen taas himmeämmällä asetuksella. Teoriassa tuolla ei pitäisi olla suurta merkitystä, koska kirkkaampi lamppu tuottaa hailakamman mustan vastapainoksi enemmän valotehoa. Mutta mutta...

Verrataan esimerkin vuoksi kahta kuvatilaa, joiden lähtökohdat ovat lähempänä toisiaan. TW9000:n Natural-kuvatilan mustan lukema oli ~0,68 cd/m2. HW30:n raakadatasta löytyi yksi vertailukelpoinen kuvatila: User2 kirkkaalla lampulla, mutta iiris kuristettuna manuaalisesti 50/100-asentoon. Mustan lukema noilla asetuksilla oli sama ~0,68 cd/m2. On/off-kontrastiksi ynnäytyi kiitettävä 7219:1 ja valotehoksi mittautui 639 lumenia.

(Raakadatan candelaa neliömetrillä -lukema ei ole täysin käyttökelpoinen mustan tason vertailuun, koska siihen vaikuttavat mm. kuvakoko ja mittalaitteen etäisyys projektorin linssistä. Lukemaa voi käyttää suuntaa antavana.)

Lobotomyn kaavaa käyttäen saadaan mustan vertailuluvuksi 639 / 7219 = ~0,089. Tuon mukaan HW30:n musta on ripauksen TW9000:ää mustempaa, kun verrataan Epsonin Natural-kuvatilaa ja HW30:n iiris-kuristettua User2-kuvatilaa. Loputtoman pilkunniistämisen sijaan voitaneen todeta, että TW9000 ja HW30 ovat mustan tasoltaan lähellä toisiaan.

Sama pätee myös käyntiäänen voimakkuuteen, ainakin lampun himmeämmässä toimintatilassa. Epson puhalsi tauluun lukeman 29,2 dB(A). Samassa tilassa, samalla mittarilla ja samalla metodiikalla mitatun Sonyn tulos oli 29,3 dB(A). Kirkkaammalla lampulla ero on selvä, sillä Epson intoutuu 33,8 desibelin arvoiseen jäähdytykseen Sonyn jäädessä 31,3 desibeliin. Vielä suuremmat lukemat syntyvät, kun Epson kytketään kirkkaalla lamppuasetuksella Dynamic-kuvatilaan: 35,1 dB(A).

Mainitaan nyt vielä Epsonin dynaaminen iiris, jolle en näe minkäänmoista tarvetta. Normal-tilassa se käyttäytyy turhan laiskasti, High Speed -tilassa liian äkkinäisesti ja pitää vielä bonuksena aikamoista rutinaa. Eräässä testailun vaiheessa iiriksen rapinasta tuli vahvasti mieleen kauhuleffoista tuttu hitaasti naristen aukeava ovi.

Kontrastit 3D-lasien läpi

3D-lasien kirkkausasetus vaikuttaa myös on/off- ja ANSI-kontrastiin. 3D Dynamic -tilassa Low-asetus tuotti on/offiksi 1910:1 ja ANSI-kontrastiksi 333:1. High-asetuksella tulokset olivat 2673:1 ja 353:1. 3D Cinema -kuvatilassa Low-asetus antoi 1470:1 ja 307:1, High-asetus puolestaan 2020:1 ja 331:1. Medium-asetukselle kalibroitu 3D Cinema -kuvatila nakutti tauluun 1153:1 ja 301:1.

3D-lasien valonläpäisy vaihteli hieman valitun kuvatilan valotehon mukaan. Kirkkaammalla 3D Dynamic -kuvatilalla valonläpäisyprosentit olivat 9,4 (low), 13,9 (medium) ja 18,3 (high). Himmeämmällä 3D Cinema -kuvatilalla prosentit olivat 10,8 (low), 15,7 (medium) ja 21,2 (high).

Valoteho

Kuten edellä tuli mainittua, Natural-kuvatilasta irtosi Eco-lampulla 627 lumenia. Tuo jää kauas TW9000:n maksimilumeneista, jotka ovat omiaan tekemään kilpakumppaneista kateellisia. 2D-kuvalla Dynamic-tilassa kirkkaalla lampulla ja ilman dynaamista iiristä TW9000 paukuttaa kankaalle hurjat 2372 lumenia. 3D-kuvalla ei päästä aivan samanlaisiin lukuihin, mutta 3D Dynamic -tilan 1942 lumenia jättävät muut kuluttajatason 3D-projektorit nielemään pölyä.

Ovatko nuo lumenit sitten käyttökelpoisia? No, eivät oikeastaan. Kaikissa projektoreissa on näemmä pakosti oltava se yksi kuvatila, joka tuottaa edes lähelle markkinoinnissa luvatun valotehon. Kuva on toki väreiltään pahasti pielessä, mutta eihän sitä tarvitse mainostaa. Tulee väkisin mieleen, että PR-osasto vetää hihasta jonkin lumen-lukeman ja kertoo sen sitten insinööreille, jotka iskevät ensin nuppineuloja PR-henkilöitä esittäviin voodoonukkeihin ja tekevät sitten kaikkensa puristaakseen projektorista viimeisetkin lumenien jämät kuvanlaadun kustannuksella. Ja tämä koskee siis kaikkia projektorivalmistajia, ei suinkaan yksinomaan Epsonia.

Käyttökelpoisten kuvatilojen lumen-lukemat ovat selvästi alhaisempia. 2D-kuvalla Eco-lampulla Natural ja Cinema antavat molemmat 627 lumenia, kirkkaalla lampulla 800 lumenia. Kalibroitu Natural-kuvatila antaa Eco-lampulla 531 lumenia. 3D-kuvalla 3D Cinemasta heruu 1249 lumenia ja kalibroituna 922 lumenia.

Crosstalk ja 3D-lasit

Todetaan heti kättelyssä, että TW9000:n 3D-kuvan suhteellinen haamuttomuus tuli hyvin positiivisena yllätyksenä. Toki Sony HW30 oli jo todistanut, että nestekideteknologiaan perustuva projektori voi selättää pahimman crosstalkin, mutta ennakko-odotukset eivät olleet hirveän korkealla TW6000:n jälkeen.

Aloitetaan pahimmasta päästä, eli crosstalk-stressitestistä:


(klikkaamalla isompi kuva)

Mitä enemmän vaakapalkeissa erottuu neliöitä, sitä suurempaa kuvavuoto väärälle silmälle on. Pikkuveljensä tapaan TW9000:ssä on kolmeasentoinen 3D-lasien kirkkausasetus; vasemmanpuoleisin kuva on Low-asetuksesta, joka päästää lasien läpi vähiten valoa ja tuottaa alhaisimman kuvavuodon. Keskimmäinen kuva on otettu Medium-asetuksella ja oikeanpuoleisin High-asetuksella, joka tuottaa kirkkaimman kuvan suurimman kuvavuodon kustannuksella.

Testikuva on suunniteltu vartavasten mahdollisen crosstalkin esiin kaivamiseksi. Tavallinen 3D-sisältö ei ole yhtä taipuvaista kuvavuotoon, kuten tästä Bolt-animaation näytteestä voi havaita:


(klikkaamalla isompi kuva)

Lievä haamu erottuu mustan kengän vasemmalla puolella sinivihreänä juovana. Mustan kypärän vasemmalla puolella ei haamua erotu, koska se hukkuu taustan taivaan väriin.

3D-lasien kirkkausasetuksen vaikutus erottuu selvästi tässä kuvavertailussa:


(klikkaamalla isompi kuva)

Sitten sananen yksilöeroista. Minkään projektorivalmistajan liukuhihnalta ei tule ulos 100% tasalaatuista tavaraa, vaan yksilöiden välillä on eroja, joskus pieniä, joskus isompia. Tämän ansiosta omaa projektoria ei voi kalibroida vain kopioimalla siihen jonkun nettiin postaamat asetukset. Ulkomaisten foorumien perusteella näyttää siltä, että yksilöerot yltävät myös 3D-projektorien crosstalk-suorituskykyyn. Alla kuvapari, joka esittää miltä testiin saapuneen TW9000:n kuva näyttää kaksien eri 3D-lasien läpi napattuna:


(klikkaamalla isompi kuva)

Puun vasemmalla puolella erottuu selvästi sinertävä haamu. Ulkomaisilta foorumeilta löytää kuitenkin samasta kohtauksesta 3D-lasien läpi napattuja kuvia, joissa haamua ei joko näy lainkaan tai sen erottaa vain hädintuskin. Tuosta voi vetää sen johtopäätöksen, että TW9000 pystyy vähäisempään crosstalkkiin kuin testiyksilö antaa ymmärtää.

Vielä asiaa 3D-laseista. Kuten TW6000:n arvostelussa totesin, Epsonin lasit ovat uuden M-3Di-standardin mukaiset. Panasonicin toisen ja kolmannen sukupolven (ja todennäköisesti myös ensimmäisen) lasit toimivat Epsonin 3D-projektorien kanssa; etenkin uudet 3. sukupolven lasit ovat 26 gramman painonsa ansiosta ehdottomasti tutustumisen arvoiset. Myös Xpandin uudet X104-universaalilasit ovat M-3Di-yhteensopivia, kuten edellisestä kuvasta näkyy.

3D-konversio

Ah, lempi-inhokkini. Kaaliini ei mahdu miksi kukaan kuvittelisi kuluttajatason laitteen kykenevän tosiajassa edes välttävään 3D-konversioon; se kun ei nyt vaan ole nykyteknologialla mahdollista. Epson lupaili julkistustilaisuudessaan kuuta taivaalta kertomalla kuvassa näkyvien esineiden analysoinnista, mallintamisesta ja piirtämisestä 3D-avaruudessa. Testailun perusteella TW9000:n 3D-konvertteri ei tee mitään tuon suuntaistakaan.

TW9000:n konvertteri toimii samalla tavalla kuin muillakin valmistajilla, eli se tuplaa sisääntulevan ruudun ja näyttää yhden ruudun vasemmalle silmälle, toisen oikealle. Ruutuja siirretään sivusuunnassa eri suuntiin muutaman pikselin verran niin, että saadaan aikaiseksi 3D-kuvalle tyypillinen kuvaparin erotus. Tuo riittää siihen, että kuva näyttää piirtyvän valkokankaan "sisään", mikä huijaa monet luulemaan näkemäänsä 3D-kuvaksi. Todellisuudessa kyseessä on 2D-kuva 3D-ikkunan sisällä.

Epson on vienyt 3D-konversionsa (hyvin lyhyen) askeleen pidemmälle. Kuvaparin toista kuvaa vääristetään niin, että sen alareunassa erotusta kuvaparin ensimmäiseen kuvaan ei ole lainkaan. Tämän ansiosta 3D-laseilla katsotun kuvan alareuna näyttää olevan lähempänä katsojaa kuin kuvan muu osa. 3D-tehosteen vaikutusta voi muuttaa kolmiasentoisella säädöllä, joka vaikuttaa kuvaparin erotuksen ja alareunan vääristämisen määrään. Käytännössä tuo näyttää kuin valkokangas olisi kallellaan niin, että sen yläreuna nojaa katsojasta poispäin. Kun moinen tehoste runtataan tarpeeksi vahvaksi, eivät aivot enää sulata näkemäänsä. Heikoimmillaan tehoste on vielä jotenkuten katsottavissa, mutta Medium ja Strong vääntävät katsojan näköaistin korkkiruuviksi.

Sanotaan nyt vielä kerran: unohtakaa 2D/3D-konversiot. Kyllä, myös elokuvateatterissa.

Interpolointi

Väliruutujen interpolointi on toinen ominaisuus, josta en yleensä innostu. Liian monilla implementaatioilla on paha tapa muuttaa visuaalisesti upea elokuva halvaksi saippuaoopperaksi. Epson on onnistunut TW9000:n kohdalla hyvin, sillä interpoloinnin Low-asetus läpäisee meikäläisen tarkan seulan kunnialla. Low-asetus pehmentää kuvan liikettä aivan aavistuksen ja hävittää 24p-kuvasta sen kaikkein näkyvimmän mikronykimisen. Jälki on rehellisesti sanoen oikein kivan näköistä, eikä minulle aiheuttaisi mitään tuskia katsella leffoja Low-interpoloinnilla.

Medium-asetus on makuuni jo liian sulavaa ja kuvassa alkaa näkyä lieviä ylinopeudella liikkumisen merkkejä. High-asetus vie sulavuuden liian pitkälle ja vaikuttaa myös pehmentävän kuvaa siinä määrin, että yksityiskohdat tuntuvat katoavan. High-asetuksella kuva on aivan liian keinotekoisen, digitaalisen ja prosessoidun näköinen.

TW9000 on Epsonin uuden 3D-malliston lippulaiva, mutta silti siitä puuttuu 3D-kuvan interpolointi. Vaikka sen 3D-kuvan liiketarkkuus ilman interpolointia onkin näkemieni 3D-projujen parhaimmistoa, olisi interpoloinnille ollut silti selkeä tilaus. Sääli.

Melkein unohtui

TW9000:ssa on Super-Resolution-toiminto, jonka säätö lähtee nollasta ja yltää viiteen. Säädön vaikutus näkyy Spears & Munsil -levyn testikuvissa terävöityksen kaltaisina ilmiöinä, mutta Blu-ray-leffoissa sen vaikutusta on vaikea nähdä. Täysille väännettäessä se tekee kuvaan inhottavaa yliterävöitystä. Dynaamisen iiriksen, Eco-lampputilan ja interpoloinnin tavoin myös Super-Resolution kytkeytyy pois päältä, kun projektori siirtyy 3D-tilaan.

Muistin myös tällä kertaa testata 3D-pelailua PlayStation 3:n Motorstorm Apocalypse -hurjastelulla. CRT-monitorin puutteen takia projektorin viivettä ei tullut mitattua, mutta lägi ei ollut niin paha, että olisi haitannut Motorstormin pelaamista. 720p-resoluutioisen kuvan sahalaidat ja grafiikan inhottava "nuljaaminen" (ilmeisesti skaalauksen takia) sen sijaan kipeyttivät silmät 10 minuutissa. Kauempana istuminen olisi ollut fiksu veto.

Summa Summarum

Hintansa, ominaisuuksiensa ja suorituskykynsä perusteella TW9000 on suunniteltu vakavasti kotiteatteriharrastukseensa suhtautuville. Sen pahin kilpailija n. 3000 euron hintaluokassa on Sony HW30, jonka TW9000 voittaa paperilla valotehossa ja on/off-kontrastissa. Sonyn ase on 3D-kuvan interpolointi, jota vastaan Epsonilla on asettaa toimiva CMS. 3D-kuvan haamuttomuudessa Sony vetää pidemmän korren, joskin on mahdollista, että testiin saapunut yksilö ei edustanut TW9000-mallin parasta suorituskykyä. Tuon todentamiseksi maahantuojan olisi toimitettava testiin toinen yksilö; kahtotaan ilmaantuuko sellainen.

Plussina ja miinuksina

+ Valoteho
+ Kalibroinnin mahdollistava CMS
+ Hyvä mustan taso
+ Mukana kahdet hyvät 3D-lasit
+ Hyvä on/off-natiivikontrasti
+ 2D-kuvan interpolointi Low-asetuksella
+ Natural-kuvatilan harmaat ja gamut tehdasasetuksilla

- Ei interpolointia 3D:lle
- Kenkkuileva kaukosäädin (mahd. yksilövika)
- Konvergenssisäädön puute
- Turha 2D/3D-konversio
- 3D-kuvatilojen harmaat ja gamutit tehdasasetuksilla