JPH
26.12.2007, 01:33
Otsikossa mainittu lääke on tarkoitettu koirien kipulääkkeeksi esim. nivelrikosta kärsiville koirille, mutta pieni varoituksen sana lääkkeestä lienee paikallaan etenkin vanhojen koirien omistajille.
Vanhempani käyttivät n. 13-vuotiasta Collie urostaan eläinlääkärillä lokakuun lopussa, jolloin koira todettiin terveeksi nivelrikkoa sekä vanhuuden aiheuttamaa yleistä heikkoutta lukuun ottamatta. Maksa- sekä veriarvot olivat normaalit, tosin AFOS oli koholla. Lääkäri pisti Cartophen pistoksen neljä kertaa viikon välein, minkä tarkoituksena on parantaa nivelien toimintaa sekä nivelnesteen koostumusta.
Kipuihin lääkäri määräsi Rimadyl-nimistä lääkettä, mutta jätti mainitsematta mahdolliset sivuvaikutukset. Kenties lääkäri ajatteli, että ko. sivuvaikutukset ja niiden oireet ovat niin harvinaisia, ettei niistä tarvitse mainintaa tai sitten hän ei ollut tietoinen niistä. Itse lääke tuli paperipussissa ilman ohjeita tai mainintaa sivuvaikutuksista tai sivuvaikutuksien aiheuttamista oireista. Ainoa ohje oli "annetaan tarvittaessa" eli kun koira kärsii nivelrikon aiheuttamista kivuista.
Aatonaattona koira romahti täysin: jalat eivät enää kantaneet lainkaan ja koiraa piti käyttää ulkona kietomalla lakana vatsan ali, jotta se pysyisi jaloillaan edes sen aikaa, että voisi tehdä tarpeensa. Koiraa juotettiin sekä nostamalla kämmenillä vettä juotavaksi, että pullosta: koira ei enää jaksanut kunnolla kannatella päätään eikä hahmottanut kunnolla ympäristöään, että olisi voinut juoda kupistaan.
Joulupäivänä (eilen) veimme koiran eläinlääkärille, joka totesi, että koiralla on pitkälle edennyt maksa- tai munuaisvaurio eikä sen veri enää kierrä kunnolla eikä pidä yllä sisäelinten toimintaa. Jonkin aikaa vanhempani miettivät vaihtoehtoja (esim. tiputus, veriarvojen mittaus yms.), mutta lopulta päätyivät lopetuksen kannalle. Roope olisi täyttänyt 13-vuotta 31.12 ja myöntää täytyy, että kovillehan se otti, kun kuitenkin on pennusta asti sen kehitystä seurannut ja koira ehti olla perheessä pitkään.
Kysyin lääkäriltä voisiko olla mahdollista, että koira olisi syönyt jotakin myrkyllistä, johon lääkäri totesi, että maksaan ja munuaisiin vaikuttavaa myrkkyä ei myydä vapaasti ja että rotanmyrkyn aiheuttamat oireet ovat erilaiset. Lääkärille näytettiin toisen eläinlääkärin tekemät hoitotoimenpiteet sekä määrätyt lääkkeet, eikä hän sanonut Rimadylista sanaakaan, mikä edelleen viittaisi siihen, etteivät lääkärit taida olla tietoisia Rimadylin mahdollisista haittavaikutuksista.
Eläinlääkäriltä palattuamme etsin Rimadylin tuotetiedot netistä ja löysin seuraavan:
"Signs of Rimadyl intolerance may include appetite loss, vomiting and diarrhea, which could indicate rare but serious side effects involving the digestive tract, liver or kidneys. If these signs occur, discontinue Rimadyl therapy and contact your veterinarian."
Koiralla oli jo jonkin aikaa ennen lääkityksen aloittamista esiintynyt ruokahaluttomuutta, joten vanhempani eivät voineet mitenkään aavistaa, että lääke edelleen pahensi sitä. He luulivat, että kyseessä oli koiran yleinen levottomuus: loppuaikoina Roope ei halunnut olla hetkeäkään yksin, edes syödessään. Periaatteessa siis vanhempani tietämättään lääkitsivät koiransa hengiltä ja lääkettä annettiin vielä jouluaattonakin kipujen lievittämiseksi...
Jenkeissä Rimadyliin liittyvät ongelmat tai pikemmin eläinlääkäreiden tiedotuksen puute lääkkeen haittavaikutuksista on huomattu ja on alettu vaatia kirjallisia ohjeita lääkkeen käyttöön sekä selostusta sivuvaikutuksista.
The Senior Dogs Project - Rimadyl: News, Views & Advisories (http://www.srdogs.com/Pages/rimadylfr.html)
Toivoisi tuon käytännön rantautuvan Suomeenkin. Tässäkään tapauksessa ei olisi tarvittu kuin maininta oireista, jolloin lääkkeen antamisen olisi ymmärtänyt lopettaa heti oireiden ilmaantuessa. Ja ehkä hieman tarkemmat ohjeet myös siitä, miten pitkään ko. lääkettä saa ylipäätään antaa. "Annetaan tarvittaessa" on kuitenkin aika epämääräinen ohje, etenkin kun ottaa huomioon lääkkeen harvinaiset, mutta sitäkin kohtalokkaammat sivuvaikutukset.
Roopen kannalta tieto tuli liian myöhään, mutta jospa tästä olisi apua muille vanhojen koirien omistajille.
Vanhempani käyttivät n. 13-vuotiasta Collie urostaan eläinlääkärillä lokakuun lopussa, jolloin koira todettiin terveeksi nivelrikkoa sekä vanhuuden aiheuttamaa yleistä heikkoutta lukuun ottamatta. Maksa- sekä veriarvot olivat normaalit, tosin AFOS oli koholla. Lääkäri pisti Cartophen pistoksen neljä kertaa viikon välein, minkä tarkoituksena on parantaa nivelien toimintaa sekä nivelnesteen koostumusta.
Kipuihin lääkäri määräsi Rimadyl-nimistä lääkettä, mutta jätti mainitsematta mahdolliset sivuvaikutukset. Kenties lääkäri ajatteli, että ko. sivuvaikutukset ja niiden oireet ovat niin harvinaisia, ettei niistä tarvitse mainintaa tai sitten hän ei ollut tietoinen niistä. Itse lääke tuli paperipussissa ilman ohjeita tai mainintaa sivuvaikutuksista tai sivuvaikutuksien aiheuttamista oireista. Ainoa ohje oli "annetaan tarvittaessa" eli kun koira kärsii nivelrikon aiheuttamista kivuista.
Aatonaattona koira romahti täysin: jalat eivät enää kantaneet lainkaan ja koiraa piti käyttää ulkona kietomalla lakana vatsan ali, jotta se pysyisi jaloillaan edes sen aikaa, että voisi tehdä tarpeensa. Koiraa juotettiin sekä nostamalla kämmenillä vettä juotavaksi, että pullosta: koira ei enää jaksanut kunnolla kannatella päätään eikä hahmottanut kunnolla ympäristöään, että olisi voinut juoda kupistaan.
Joulupäivänä (eilen) veimme koiran eläinlääkärille, joka totesi, että koiralla on pitkälle edennyt maksa- tai munuaisvaurio eikä sen veri enää kierrä kunnolla eikä pidä yllä sisäelinten toimintaa. Jonkin aikaa vanhempani miettivät vaihtoehtoja (esim. tiputus, veriarvojen mittaus yms.), mutta lopulta päätyivät lopetuksen kannalle. Roope olisi täyttänyt 13-vuotta 31.12 ja myöntää täytyy, että kovillehan se otti, kun kuitenkin on pennusta asti sen kehitystä seurannut ja koira ehti olla perheessä pitkään.
Kysyin lääkäriltä voisiko olla mahdollista, että koira olisi syönyt jotakin myrkyllistä, johon lääkäri totesi, että maksaan ja munuaisiin vaikuttavaa myrkkyä ei myydä vapaasti ja että rotanmyrkyn aiheuttamat oireet ovat erilaiset. Lääkärille näytettiin toisen eläinlääkärin tekemät hoitotoimenpiteet sekä määrätyt lääkkeet, eikä hän sanonut Rimadylista sanaakaan, mikä edelleen viittaisi siihen, etteivät lääkärit taida olla tietoisia Rimadylin mahdollisista haittavaikutuksista.
Eläinlääkäriltä palattuamme etsin Rimadylin tuotetiedot netistä ja löysin seuraavan:
"Signs of Rimadyl intolerance may include appetite loss, vomiting and diarrhea, which could indicate rare but serious side effects involving the digestive tract, liver or kidneys. If these signs occur, discontinue Rimadyl therapy and contact your veterinarian."
Koiralla oli jo jonkin aikaa ennen lääkityksen aloittamista esiintynyt ruokahaluttomuutta, joten vanhempani eivät voineet mitenkään aavistaa, että lääke edelleen pahensi sitä. He luulivat, että kyseessä oli koiran yleinen levottomuus: loppuaikoina Roope ei halunnut olla hetkeäkään yksin, edes syödessään. Periaatteessa siis vanhempani tietämättään lääkitsivät koiransa hengiltä ja lääkettä annettiin vielä jouluaattonakin kipujen lievittämiseksi...
Jenkeissä Rimadyliin liittyvät ongelmat tai pikemmin eläinlääkäreiden tiedotuksen puute lääkkeen haittavaikutuksista on huomattu ja on alettu vaatia kirjallisia ohjeita lääkkeen käyttöön sekä selostusta sivuvaikutuksista.
The Senior Dogs Project - Rimadyl: News, Views & Advisories (http://www.srdogs.com/Pages/rimadylfr.html)
Toivoisi tuon käytännön rantautuvan Suomeenkin. Tässäkään tapauksessa ei olisi tarvittu kuin maininta oireista, jolloin lääkkeen antamisen olisi ymmärtänyt lopettaa heti oireiden ilmaantuessa. Ja ehkä hieman tarkemmat ohjeet myös siitä, miten pitkään ko. lääkettä saa ylipäätään antaa. "Annetaan tarvittaessa" on kuitenkin aika epämääräinen ohje, etenkin kun ottaa huomioon lääkkeen harvinaiset, mutta sitäkin kohtalokkaammat sivuvaikutukset.
Roopen kannalta tieto tuli liian myöhään, mutta jospa tästä olisi apua muille vanhojen koirien omistajille.