K-pax

[Agrado]

Päätinpä pyhittää vapaapäiväni yllättäen elokuville. Ensimmäisenä listalla oli K-PAX, Kevin Spaceyn ja Jeff Bridgesin tähdittämä draama. Vaikka en niin hirveästi tältä pätkältä odottanutkaan, niin pettymys se silti oli.

Juoni on yksinkertainen: Spaceyn esittämä "Prot" väittää tulevansa ulkoavaruudesta, planeetalta nimeltään K-PAX. Luonnollisesti mies päätyy mielisairaalaan, jossa Bridgesin psykiatri yrittää ottaa hänestä selkoa. Prot saa kaikenlaista pientä hässäkkää aikaiseksi muiden potilaiden keskuudessa, mutta käytännässä leffa keskittyy yhteen peruskysymykseen: onko Prot oikeasti avaruusolio vai vain tavallinen hourupää.

Siinäpä se. Spacey vetää rutiinilla läpi sen saman kiltin sarkastisia "viisauksia" heittelevän flegmaatikon roolin, joka on nähty jo hieman turhan monta kertaa ja Bridges säestää mitäänsanomattomasti. Mitään erityisen omaperäistä ei käsikirjoituksessa ole, itse asiassa minulla oli jatkuvasti päällä epämääräinen tuttuuden tunne. Ja miksikäs ei, onhan näitä "viisas hullu jolta meidän kaikkien tulisi oppia jotain"-juttuja nähty ennenkin.

Tyhjänpäiväisyys ja tylsyys ovat K-PAXin pahimmat painolastit, mutta todella kiukkuiseksi minut teki sen naiivi ja järkyttävän yksinkertaistava asenne mielisairauksia kohtaan. Mihin mielisairaaloita ja niiden typerää henkilökuntaa oikeastaan edes tarvitaan, kun kerran kuka tahansa kadulta poimittu "avaruusmies" pystyy näköjään parantamaan parilla sanalla kokonaisen kroonikko-osaston? Samasta syystä "Yksi lensi yli käenpesän" ei ole koskaan kuulunut suosikkeihini, mutta K-PAX on vielä pahempi, sillä siitä puuttuu se yhteiskuntaa ja vallankäyttöä kritisoiva taso, joka sentään tuo Formanin elokuvaan syvyyttä.

K-PAXin herätyskokousmaailmassa mielenterveyden ongelmat ovat vain jonkinlaisia emotionaalisia tukoksia, jotka ylimaallista viisautta pursuava (ja ehdottomasti kouluttamaton) karismaatikko pystyy noin vain poistamaan jollain henkisellä Heimlich-manööverillä. Käykääpä kertomassa tämä hyvä uutinen alipalkatuille ja ylityöllistetyille mielisairaanhoitajille ja psykiatreille...

Joku varmaankin taas ihmettelee, miten voin ottaa leffat niin tosissani. Mutta kun vakavasta aiheesta lähdetään ajatuksia herättäväksi tarkoitettua elokuvaa tekemään, niin kyllä sitä odottaisi jonkinlaista tolkkua kankaalla näkevänsä. Onneksi sentään menin seuraavaksi katsomaan "Kauniin mielen", jossa tätä tärkeää aihetta on käsitelty äärettömän paljon paremmin. Ei K-PAX yksinkäänkään vakuuttanut, mutta Ron Howardin hienon elokuvan rinnalla se on todella mitätön tekele.

[simo]

Itselleni leffa oli ihan ok-kokemus josta eniten jäi mieleen musiikki - aineksia olisi kuitenkin ollut parempaankiin kokonaisuuteen, hyllyyn voisin ottaa jos edullisesti saisin.

[bura]

Odotukset oli korkealla K-PAXin suhteen (en tiedä miksi) joten pettymys oli sitäkin suurempi... siis todella pitkäveteinen elokuva. Siitä olisi saatu edes yhden tähden arvoinen jos olisi viimeiset puoli tuntia jätetty kokonaan pois :sick:

-bura

[Laffer]

On ollut tarkoitus katsoa tämä leffa jo paljon aiemmin mutta vasta nyt sain käsiini K-pax dvd:n. Kokonaisuutena kyseessä oli ihan ok leffa ja itse en edes ajatellut tätä yhtä syvällisesti kuin agrado. Lopussa meno oli vaan vähän turhan löysää. Positiivinen kuva jäi kuitenkin sillä musiikki, kuvaus ja tunnelma oli kohdallaan.

[mankeli]

Taidan olla melko yksin mielipiteeni kanssa, mutta itse pidin K-PAXista todella paljon, eikä kolmen katselukerran jälkeen kyllästyminen ole vielä iskenyt. Erityisesti pidin siitä, että loppuratkaisu antaa katsojalle tilaa jälkeenpäin pureskella kohtauksia, ja miettiä niiden perusteella oliko Prot ihminen vai avaruusolento . Edward Shearmurin leppoisa pianon ja konemusiikin yhdistelmä oli todellakin hienoa kuunneltavaa.

[Jarkko G.]

Taidan olla melko yksin mielipiteeni kanssa, mutta itse pidin K-PAXista todella paljon, eikä kolmen katselukerran jälkeen kyllästyminen ei ole vielä iskenyt. Erityisesti pidin siitä, että loppuratkaisu antaa katsojalle tilaa jälkeenpäin pureskella kohtauksia, ja miettiä niiden perusteella oliko Prot ihminen vai avaruusolento . Edward Shearmurin leppoisa pianon ja konemusiikin yhdistelmä oli todellakin hienoa kuunneltavaa.

Kyllä K-Pax uppoaa minullekin. Todella mukava elokuva, jossa ei pidetä kiirettä, eikä liikaa selitellä.