View Full Version : Hyvat aanet?
legioona
17.10.2001, 01:07
Minulla on Sony DVD NS-400. Vahvistin on n.10 vuotta vanha Onkyo (ei mitaan surroundeja eika dolbyja). Kaiuttimia kaksi BW 330i.
Onko naista saatavissa minkaanlaista toimivaa jarjestelmaa? DVD:ssa on joku surround-mode, mutta en tunne sita sen enempaa. Haluaisin valttaa uuden vahvistimen oston, ja ostaa vain tarvittavan maaran kaiuttimia.
En kaipaa huippua, mutta sellaista kuitenkin etta sukulaiset on kateellisia kun katsellaan filmia. BW:t toistaa bassoa ihan kivasti.
Auttakaa miesta maessa. Kylla minakin opin viela....:confused:
Tuo Sonyn surround-mode on luultavasti joku virtual-surround -tyyppinen kehitelmä, jolla saadaan syöttämällä pääkaiuttimiin vaihevirheistettyä materiaalia aikaan tunne, että sivuillakin on kaiuttimia. Ei kovinkaan toimiva systeemi.
Parhaan äänen saat kyllä jos otat äänen dvd-soittimen analogisista äänilähdöistä (stereo RCA) suoraan vahvistimeen ilman mitään ylimääräistä prosessointia. Jos mahdollista, niin dvd-levyn asetuksista valitset Dolby Surround (DD2.0) koodatun ääniraidan, jotta LFE:kin tulee mukaan.
Tietääkö joku osaako nykypäivän dvd-soittimet jo downmixata LFE:n stereolähtöihin? Aikaisemmin tämmöistä ominaisuutta ei soittimista löytynyt. Jos Sony tämän osaa, niin voit valita myös DD5.1 -ääniraidan, joka löytyy kuitenkin 99% uusista leffoista.
Legioona:
Onko naista saatavissa minkaanlaista toimivaa jarjestelmaa? DVD:ssa on joku surround-mode, mutta en tunne sita sen enempaa. Haluaisin valttaa uuden vahvistimen oston, ja ostaa vain tarvittavan maaran kaiuttimia.
Tuo "Virtually Enchanged Surround" tjsp on aivan hyödytön. Kuten Mauri tuossa totesikin, siinä ääneen aiheutetaan keinotekoista vaihevirhettä, jolla ääni saadaan ikäänkuin kuulumaan muualta kuin edestä.
Kaiuttimien määrä taas kannattaa pitää tiukasti kahdessa kappaleessa, mikäli et aio päivittää vahvaria.
Mikäli haluat välttämättä kuunnella elokuvat stereona, kannattaa käyttää mahd. suoraa ja prosessoimatonta signaalia.
Tosin suosittelen silti harkitsemaan aitoa monikanavaisuutta. Itsekin aikoinaan katselin dvd:t stereona, mutta ilmeisesti elokuvan tekijöillä ei juurikaan ole kiinnostusta panostaa stereoraitaan, sen verran huonolaatuinen se monesti oli, vrt. DD/DTS ääniin.
Joskus kymmenen-viisitoista vuotta sitten pärjäsi mainiosti jopa tällaisella wanhalla keksinnöllä (ns. erotussignaali), tekniikka lienee Köykän ajoilta. Toiseen kaiutinlähtöön tai varsinaisten kaiuttimen rinnalle liitetään lähes mikä tahansa kaiutinpari seuraavasti:
Vasen kaiutinliitäntä plus -> lisäkaiutin plus. Lisäkaiutin miinus -> toisen lisäkaiuttimen miinus. Toisen lisäkaiuttimen plus -> Oikea kaiutinliitäntä plus.
Jos "surround"-kaiuttimen ääni kuulostaa liian voimakkaalta, voi lisäkaiutinlinjaan laittaa vastuksen. Oikea koko löytyy kokeilemalla.
Itsellä oli käytössä 3" kelloradio -malliset kaiutinelementit. Ero pelkkään stereoääneen oli tuolloin muka huomattava. Nämä viritykset olivat siis käytössä ennen Dolby Pro Logic laitteistojen hankkimista.
Kaupallinen nimike aikoinaan Saloralla lienee ollut Ortoperspekta.
Se oli silloin, nyt on DD/DTS :D .
Kannattaa aina muistaa verrattaessa ns. monikanavaisuuksia aitoon diskreettiin monikanavaisuuteen jo periaatteeliset erot.
Kyllähän kajarien määrää lisäämällä saadaan levitettyä mahdollisesti alunperin hyvä kaksikanavaääni laajemmalle, mutta silloin myös tuhotaan valitettavasti toisto siinä samalla.
Ottamatta kantaa sen kummemmin ortoperspektaan, sille on varmaan hyvä syy ettei se yleistynyt?
Mikäli haluaa hyvää kaksikanavaista ääntä, kannattaa käyttää hyvää kaiutinparia.
Mikäli taas haluaa kunnollista monikanavaisuutta, on valitettavsti satsattava sekä vahvariin että kajareihin.
Eihän Legioonan ole pakko luopua kaksikanavaisestaan, vaan hän voisi hommata sille kaveriksi vaikka Yamahan (mikä-se-malli-olikaan) kolmikanavaisen DD/DTS vahvarin, jota käytetään esim. päätteen kanssa.
Originally posted by Mag
Eihän Legioonan ole pakko luopua kaksikanavaisestaan, vaan hän voisi hommata sille kaveriksi vaikka Yamahan (mikä-se-malli-olikaan) kolmikanavaisen DD/DTS vahvarin, jota käytetään esim. päätteen kanssa.
DSP-E800 oli mallinimi. Sitä ei enää valmisteta ja saatavuus on todella heikko vaikka se joidenkin hinnastojen listoilla vielä kelluukin. Itsekin yritin moista saada vajaa vuosi sitten, mutta ei onnistunut joten päädyin DSP-A5:een josta en käytä kuin takakanavien päätteet.
Kyllähän kajarien määrää lisäämällä saadaan levitettyä mahdollisesti alunperin hyvä kaksikanavaääni laajemmalle, mutta silloin myös tuhotaan valitettavasti toisto siinä samalla.
Ei ihan näin, erotusääniä toistavien sivukaittimien käyttö on ollut vuosikymmeniä tunnettu ja toimiva tapa avartaa normaalia stereoääntä. Tekniikkaan kutsutaan ambiofoniaksi ja ortoperspekta on eri asia vaikka siinäkin erotusäänien toistoa käytetään. Miksun kuvaama tapa toimii hyvin, sopivalle tasolle säädettynä ääneen tulee mukavasti lisää ilmavuutta ilman että mitään tuhotaan etusektorilla. Kaiuttimista kun ei kuulu sama ääni kuin edestä, vaan ainoastaan vasen-oikea ja oikea-vasen.
Ortoperspektaa kutsutaan myös kolmikanavastereoksi ja se on jo legendaarisen suomalaisen vahvistinsuunnittelijan Tapio Köykän keksintö. Alkuperäinen patentti on 60-luvulta, en tiedä sen tarkemmin, ainakin systeemi mainitaan jo ensimmäisessä suomalaisessa stereoiden osto-oppaassa jonka kirjoitti Seppo Heikinheimo 1968. Vahvistin Voima OP-3 muodostui käsitteeksi 60/70-lukujen taitteessa, tarkemmin vahvistinta on syynätty Hifi lehden numerossa 12/1990.
Ortoperspektassa on keskellä monokaiutin ja sivuilla erotussignaaleja toistavat kaiuttimet. Ideana oli sama kuin kotiteatterien keskikaiuttimella nykyään, saada esim. solisti pysymään oikealla paikallaan, sivukaiuttimilla sitten piti saada parempaa stereovaikutelmaa. Ongelma oli vain se että systeemi vaati toimiakseen erityistekniikalla tehtyjä äänityksiä ja tavallista stereota hyödyntävät äänitykset eivät kuulostaneet Voiman kautta hyviltä. Niinpä ortoperspekta hyvistä ajatuksistaan huolimatta jäi vain mielenkiintoiseksi kuriositeetiksi suomalaisen äänentoistosuunnittelun saralla kun niitä sopivia äänityksiä ei tehty tarpeeksi.
Ei ihan näin, erotusääniä toistavien sivukaittimien käyttö on ollut vuosikymmeniä tunnettu ja toimiva tapa avartaa normaalia stereoääntä
Avartaa kyllä mutta entä parantaa? Tarkoitin nimenomaan, että miksi sekoittaa hyvään stereotoistoon ja laitteistoon siihen kuulumatonta kamaa?
Mutta eihän erotusääni ole stereoon täysin kuulumatonta kamaa, kytkennällä vain saadaan uutta tavaraa siitä esille, kyse ei ole mistään stereon päälle tehdystä keinotekoisesta prosessoinnista. Homma toimii parhaimmillaan oikein hyvin, tuli sen kanssa pelattua jonkin verran ennen DPL-vahvarin hankintaa. Mikään yllätys ei tietenkään ole se että systeemin toimivuus on äänitekohtaista kuten stereon virittely aina. Aiheesta kiinnostuneiden kannattaa ehdottomasti kaivaa esiin Hifin numero 8/1999 jossa ambiofoniaa on kokeiltu dipolikajarilla joka taitaa olla paras toistin äänikenttänsä puolesta. Artikkelissa on käyty hommaa läpi muutenkin perusteellisemmin.
Tässä yksi lainaus jutusta: "Minimalistiset akustiset äänitteet saivat paljon lisää mehua äänimaailmaan. Esimerkiksi vanhempia klassisen musiikin ja jazz-levytyksiä kuunnellessa lisäinformaatio kuulosti oikealta, äänitteeseen kuuluvalta." - Samu Saurama
Koska kaiuttimet ovat kytkennässä vastakkaisessa vaiheessa toisiinsa nähden, voi nykyaikasilla studioäänitteillä sitten toisaalta tulla ongelmia, niissä kun tuota vaihevirhekikkailuakin tuppaa olemaan esim. popin puolella. Tämä oli itsellänikin välillä ongelma, joten lisäkaiuttimien voimakkuuden kanssa sai olla tarkkana, mutta helppoahan sitä oli vastuksella säätää kun sen oli virittänyt kuuntelupaikalle. Ja kun kajarit kytki b-kaiutinliitäntään vahvariin niin päältä pois laittaminenkin oli erittäin vaivatonta.
Summa summarum: jos nurkkiiin on jäänyt pari ylimääräisiä kaiuttimia ja tila sen sallii kannattaa stereolaitteison omistajan ambiofoniaa kokeilla jos vain innostusta riittää. Kustannukset jäävät pieniksi, ylimääräiset piuhat ja säätövastus eivät montaa kymppiä maksa.
Tuo on varmaankin osittain makuasia, jotkut tykkää laajemmasta stereokuvasta, toiset taas kapeammasta. Toistovälineet eivät kuitenkaan saisi muuttaa nauhoituksen tilainformaatiota.
Puhumattakaan siitä että harvoin edes kahta kaiutinta saadaan sijoitettua optimaalisesti, saati sitten useampia.
Onhan tietysti mahdollista, että kaiken sattuessa kohdalleen, eli kaiuttimet, kuunteluhuoneen akustiikka ja nauhoitus, voidaan saada jotain lisää ja jopa yllättävän laadukkaasti, mutta tilanteessa on liian monta muuttujaa, jotta sitä voisi varauksetta suositella.
Alkuperäisestä kysymyksestä ei oikein käynyt ilmi, miksi Legioona ei halua päivittää vahvistintaan, mutta tuo "riittävä määrä kaiuttimia" tarkoittanee ettei varsinaisesti rahallisesta esteestä ole kyse?
Tuon Sonyn "virtuaalisurround" kannattaa varmasti unohtaa heti kättelyssä, koska se perustuu alkuperäisen signaalin muokkaamiseen.
Mikäli Legioona hommaa joka tapauksessa lisää kajareita, niin voihan sitä ensin kokeilla erotussignaalia, ja mikäli ei ole tyytyväinen niin onpahan kajarit valmiina varsinaista monikanavaisuutta varten.
Kytkennässä kannattaa kuitenkin olla tarkkana, ettei käräytä vahvaria kokeilun takia.
Aihetta hieman sivuten, oletteko törmännyt QSound-äänitteisiin?
Ainakin Stingin Soul Cages, Roger Watersin Amused to Death ja Richard Wrightin Broken China -cd:iltä löytyy eräänlaista avarrettua kaksikanavaista äänimaailmaa.
En tiedä, onko kyseinen tavaramerkki jo historiaa, kyseiset äänitteethän ovat jo jokusen vuoden ikäisiä...
Kuuntelupaikan on tietysti oltava optimaalinen, mutta silti vaikutelma on todella sama, kuin useampia kaiuttimia olisi käytössä.
Vaihevirheitähän musiikkipuolella on käytetty paljonkin efektinä, mutta QSound on ollut eniten monikanavatoistoa muistuttava kaksikanavainen äänitemuoto, johon olen törmännyt. Ilmeisestikään yhdellekään dvd-ääniraidalle QSound ei ole päätynyt, mutta jos tiedätte muita cd-levyjä, niin kertokaa ihmeessä.
-Petri-
Stingin Soul Cagesin olen kuullut. Varsinkin se kitarabiisi, en muista nimeä, on todella hienon kuuloinen. Aikoinaan tuota QSoundia yritti myös Creative Labs pönkittää pistämäällä äänikorttiensa mukaan kaikenlaisia demosoftia. Ihan vaikuttavilta ne kyllä silloin tuntuivat kun helikopterit kiertelivät ympäriinsä.
edit: Tuo Stingin biisi taisi olla raita numero #6 "Saint Agnes And The Burning Train"
Osoitteesta www.qsound.com saa esimerkkejä qsoundin kyvyistä.
Originally posted by rotsten
lmeisestikään yhdellekään dvd-ääniraidalle QSound ei ole päätynyt, mutta jos tiedätte muita cd-levyjä, niin kertokaa ihmeessä.
http://www.qsound.com/qusers/recording-ag.asp
Tuoltahan löytyi Madonnan Immaculate Collection - cd, tonkos takia La Isla Bonita kuulostaa niin hyvältä :)
Täytyypä kuunnella levyä hiukan tarkemmin jotta onko siinä avarampi/parempi ääni kuin normaalisti.
Kiitos Mauri linkistä, tuoltahan löytyi monta hankittavaa levyä.
-Petri-
Powered by vBulletin® Version 4.2.0 Copyright © 2013 vBulletin Solutions, Inc. All rights reserved.