View Full Version : Akustointiprojektini netissä
Aloitin tänään tekemään jonkinlaista tarinaa akustointiprojektistani kotisivuilleni. Tarkoituksena on keskittyä tässä vaiheessa basso- ja alakeskialueen ongelmataajuuksiin levyresonaattorien avulla.
Teen tarinan nettiin, jotta ensimmäistä kertaa jossain olisi mittaustuloksia ennen ja jälkeen akustoinnin. Nyttenpähän nähdään mitä yksittäisillä resonaattoreilla saa aikaiseksi. Ei tarvitse enää arvailla. :thumbsup:
Jos kiinnostaa, niin käykääpä katsomassa ja kommentoikaa, antakaa vinkkejä ja kyselkää.
http://kotiweb.kotiportti.fi/audiovideo/etusivu.html
Projekti saattaa kestää aika kauan, mutta yritän pitää kiirettä. Pelkästään nettisivujenkin tekemiseen menee muuten ikuisuus ... :confused:
Mielenkiintoista. Nuo sivusi taitavat olla eräät parhaimmista suomalaisista harrastajien sivuista mitä olen nähnyt. Vierailen niillä paremmalla ajalla uudestaan.
Nuo "Sivuston sisältö"-linkit kaipaavat minusta vähän fiksausta. Nimittäin minä ainakin liikuttelin hiirtä niiden tekstien päällä melkoisen hetken, ennen kuin tajusin siirtää hiiren valkoisen laatikon päälle. :hitme:
benighted
14.01.2004, 11:41
Mielenkiintoiset sivut, mutta Firebirdillä linkkien löytäminen oli vähän vaikeaa, esimerkkinä "akustiikka" sivulla alhalla oleva Diffuusorien mitoitustaulukko aukeaa tekstin yläpuolelta olevasta näkymättömästä linkistä, samoin myös sen kappaleen alapuolelta. Vastaavia bugea oli ympäri sivustoa..en ole kyllä ennen vastaavaa nähnyt :hitme:
Mielenkiintoiset sivut, mutta Firebirdillä linkkien löytäminen oli vähän vaikeaa, esimerkkinä "akustiikka" sivulla alhalla oleva Diffuusorien mitoitustaulukko aukeaa tekstin yläpuolelta olevasta näkymättömästä linkistä, samoin myös sen kappaleen alapuolelta. Vastaavia bugea oli ympäri sivustoa..en ole kyllä ennen vastaavaa nähnyt :hitme:
Hyvä että tulee kommentteja. Tuo "bugi" johtuu siitä, että linkkinappina toimii alla oleva valkoinen laatikko, eikä teksti. Jos kursori on tekstin päällä, niin se ei osu linkkiin. Täytyy korjailla noita juttuja sitä mukaa kun kommentteja tulee.
Sivuthan ovat pahasti kesken, mutta yritän keskittyä olennaiseen ensin.
Edit: Etusivulla näyttää olevan linkki, joka vie Hifi-lehden sivuille. Mistäköhän sekin on sinne tupsahtanut...
Sellaista piti sanomani, että tarkoituksena on tehdä lopuksi homman valmistuttua erittäin tiivis paketti projektista, joka on tarkoitettu laiskoille ja heille, jotka eivät ole järin kiinnostuneita asiasta. Mutta näkevätpähän parilla silmäyksellä mitä resonaattoreilla saadaan aikaan. Tuo projektin yhteydessä kirjoitettava teksti on lähinnä ajatuksen juoksu. Ei niinkään tarkkaan harkittua tehokasta tekstiä.
Ei niinkään nettisivuista, mutta graafeista: olisi erittäin paljastavaa, jopa liian paljastavaa normaalihemmon maailmankuvalle, jos panisit vasemman ja oikean kanavan mittaustulokset samaan graafiin. Ehkä jopa tekisit deltagraafin, eli kanavien välisen erotuskäyrän, sekä taajuusvasteelle että vaihevasteelle. Voin paljastaa radikaalin totuuden: kunnon studiossa mitattuna deltakuvassa näkyy kaksi vaakasuoraa viivaa (taso ja vaihe identtiset), eli kanavat ovat symmetriset. Taajuusvasteissa SAA olla pientä elämistä, jos se tapahtuu täsmälleen samanlaisena kaikissa kanavissa. Vesiputouksia ei voi panna päällekkäin, kuvasta tulee sillisalaattia. Mutta kaikkien viiden...seitsemän kanavan taajuusvasteet kyllä saa yhteen kuvaan mahtumaan, jos eri värejä viivoille käyttelee.
Minulla on tapana mitata yhtä tilannetta useaan kertaan ja piirtää kaikki käyrät samaan kuvaan. Tämä paljastaa havainnollisesti sen, että supermatalilla taajuuksilla mittaustulokset elävät, eli kohina tai muu häiriö hieman pilaa tuloksia. Muilla taajuuksilla näkyy vain "yksi" käyrä kun ne ovat tarkasti päällekkäin piirtyneet. Näistä kaikista viivoista kun ottaa keskiarvon niin se poistaa sitä bassokohinaa ja lopullinen käppyrä on melko luotettava.
IE ja Mozilla kiltisti tuntuvat sivuillasi toimivan. Kun vain jotenkin saisi "linkin" paljon havainnollisemmaksi, ei noin pahasti piiloon.
Tarkoitus on perehtyä myöhemmin taajuusvasteiden vertailuun ja sitä myötä stereokuvan analysointiin. Ikävä kyllä en pysty piirtämään L ja R kanavien erotuskäyrää. Yritin saada sellaista aikaan raakadatasta, mutta siitä ei tullut mitään. Sitten kun alan pälisemään enemmän vasteiden yhtäläisyyksistä, koitan yhtä toista ohjelmaa, jossa on myös stereokuvan analysointiin tarkoitettuja toimintoja.
Bassovasteet ovat melko luotettavia. Eri metodeilla hieman eri aikaan mitatut käyrät ovat hyvin tarkkaan samanlaisia. Ainoastaan tuossa 30 Hz piikissä oli +/-1 dB eroja.
Tällä hetkellä mittausten tarkkuuteen vaikuttaa paska kohinainen äänikortti, sillä en saa SB Audigy 2 korttia toimimaan. Creativellakaan eivät osanneet neuvoa. Ongelmana on se, että line in ääni menee suoraan line outtiin ja ääni alkaa kiertämään. Mittaukset ovat siis mahdottomia. Ellei homma selviä, joudun ostamaan ulkoisen äänikortin SB MP3+. Se ei ole kohinattomin kortti, mutta se kulkee mukavasti mukana jos käy kavereiden luona mittailemassa.
Kohinan vuoksi en näe järkeväksi näyttää tässä vaiheessa jälkikaiunta-aika mittauksia.
Edit: Täytyy laittaa tämä kuva nettisivuille. Siinä näkyy, miten ongelmallinen tila on taajuusvasteiden keskinäisen samalaisuuden tavoittelussa. Kaikkien kaiuttimien akustiikka on aivan täysin erilainen.
Edit2: Koitan sanasta puuttui ännä :rolleyes:
Kohinan vuoksi en näe järkeväksi näyttää tässä vaiheessa jälkikaiunta-aika mittauksia. Hehheh, muistan, miltä näyttivät SB16-mittaukseni muinoin, pohjakohina oli sähköisilläkin mittauksilla melkoisen lähellä...
Ja nyt kun äänikortti on -100 dB pohjakohinainen, niin mikrofoni-pahus tietysti onkin vain -60 dB luokkaa, eli siinä sitä on tekemistä saada mitattua -60 dB vaimenema jälkikaiunnassa...
Kiva, jos pukki toisi ammattikalustoa, niin kehtaisi esitellä käppyröitä laajemminkin. Nythän käyristä aina näkee, ettei ole mitattu millään nestetyppijäähdytteisellä suprajohde-labramittarilla, joka haistaa senkin, jos Arizonassa hyppyrotta aivastaa vasemmalla sieraimella kovempaa kuin oikealla.
No, onneksi nykyinen ahdas kämppäni ei sovellu lainkaan studiokäyttöön, eli ei edes tarvitse mitata huoneakustiikkaa. Sinulla taas riittää masentavaa taistelua pitkälle tulevaisuuteen.
Ainoa toimiva halvahko keino, jonka sinuna tekisin, mutta jonka hellasärö 300% varmuudella kieltää, on se, että rakentaisit nykyiseen tilaan erillisen pienemmän ja kevyen "rumpuhäkin", joka OLISI symmetrinen, optimimuotoinen ja heijastaisi korvaan pääasiallisen äänikentän, jolloin vaimentunut päähuoneen epäsymmetrinen ääni ei niin pahasti haittaisi.
Tarkoittaa käytännössä, että otetaan korkeintaan yksi asunnon vakioseinistä hyötykäyttöön ja muut 3 seinää luodaan kuulijan suhteen symmetrisesti, vaikkapa siirrettävillä pleksiseinillä tai kuitulevyseinillä tai liimapuulevyseinillä. Mitään umpiota ei ole pakko tehdä, kunhan saa jotain ääniestettä ihmisen ja vakiohuoneen pintojen välille.
Minä olen menestyksellä käyttänyt vinoon asennettuja komeroita ja kuulijan päälle vinoon asennettua levyä, niillä jo syntyi symmetroiva lähiheijastuskenttä ja ne esineet vaimensivat päähuoneen virheitä. Kuulijan päällä oleva vino apukatto auttaa uskomattoman paljon, se kylläkin pitää akustoida alapinnaltaan pehmeäksi, kuolleeksi. Minä pidin siellä päällä lehtiä, mattoja, muuta roinaa ja hifilaitteita. Kaikki kama lisäsi tason massaa ja ääneneristyskykyä. Niiden hifilaitteiden äänet samalla vaimenivat ilmaiseksi, sinulla esim. tykki saisi mieluusti olla "välikaton" päällä meluamassa.
Mutta minulla onkin se perversio, että jos kosken tulitikkuun, sen tulee olla akustisesti perusteltu toimenpide. Jos kosken korvapuustiin, sama juttu. Korvapuusti pitää syödä akustisesti symmetrisellä tavalla. Se oli vitsi.
[QUOTE=DVB-G]Ehkä jopa tekisit deltagraafin, eli kanavien välisen erotuskäyrän, sekä taajuusvasteelle että vaihevasteelle. Voin paljastaa radikaalin totuuden: kunnon studiossa mitattuna deltakuvassa näkyy kaksi vaakasuoraa viivaa (taso ja vaihe identtiset), eli kanavat ovat symmetriset. Taajuusvasteissa SAA olla pientä elämistä, jos se tapahtuu täsmälleen samanlaisena kaikissa kanavissa. QUOTE]
Voisitko asiasta tietävänä selittää vaihevasteen sisällön, miten sitä pitäisi tulkita ja miten vertaillaan kahden kaiuttimen vaihevasteita ja mille taajuuksille eroja voi syntyä. Olettaisin, että vaihevasteiden erilaisuus aiheuttaa taajuuksien voimistumista ja vaimenemista vaihe-erosta riippuen? Itse en tiedä tästä asiast vielä mitään. Oppia ikä kaikki...
Voisitko asiasta tietävänä selittää vaihevasteen sisällön, miten sitä pitäisi tulkita ja miten vertaillaan kahden kaiuttimen vaihevasteita ja mille taajuuksille eroja voi syntyä. Olettaisin, että vaihevasteiden erilaisuus aiheuttaa taajuuksien voimistumista ja vaimenemista vaihe-erosta riippuen? Itse en tiedä tästä asiast vielä mitään. Oppia ikä kaikki...
Taajuus ja vaihe ovat toistensa kaksosia, yleensä ilmiö esiintyy molemmissa, eli vaihekäytös on laskettavissa jos tietää taajuuskäytöksen. Ellei sitten ole digitaalisesti tehty erikseen pelkkään vaiheeseen tai pelkkään taajuuteen kajoavia muutoksia toiseen kanavaan. Silloin riippuvuus katoaa.
Vaihevasteen tuijottamisella deltana on se etu, että se paljastaa armotta sen kanavan, jonka korva aistii ensimmäisenä, hallitsevana. Eli jos taajuusvasteet ovat niin pahasti himalajaa, että taajuus-deltavastekin on haulikolla ammutun näköinen, niin silmä ei siitä näe yhtään mitään. Mutta vaihevasteesta voi aina katsoa, että se kanava, joka on esim. "ylimpänä" eli esiintyy muita kanavia varhaisempana ajallisesti, korva kuulee sen äänen hallitsevana, vaikka muissa kanavissa olisi tasot jopa SUUREMPIA!
Korvallahan on taajuuden mukaan riippuva priorisointi, jossa vaihe dominoi tiettyjä taajuuksia ja toisilla taas pelkkä volumetaso dominoi. En muista niitä taajuusrajoja ulkoa. Taisi olla niin, että keskiäänillä vaihe dominoi, bassoilla vaihe-erojen merkitys katoaa, ja ääridiskantissa samoin vaihe-erottelukyky katoaa. Mutta pääosin siis vaihe määrää sen kanavan, joka aistitaan "äänilähteeksi", vaikka toinen kanava olisikin tasoltaan sama tai hieman voimakkaampikin.
Tästä syystä autossa joudutaan DSP-laitteilla panoroimaan äänikentät uuteen uskoon, koska pelkkä äänen tasoon kajoaminen (=balanssisäädin) ei auta, kuljettajahan istuu epäsymmetrisesti äänilähteisiin verrattuna. Joudutaan ajallisesti viivästämään lähempää kaiutinta tai muuten se dominoi jatkuvasti, tasoista riippumatta.
Perhanan hyvät sivustot! :thumbsup:
Itse projektia en osaa 'vielä' kommentoida koska olen aika noobie näissä akustointiasioissa. Mut lujaa tullaan perässä! :cool:
Lisäsin tämän päivän lyhyen selostuksen ja muokkailin linkkien rakennetta toivomusten mukaisesti. Kiitos siis kommenteista :thumbsup:
Hienot sivut olet kyllä väsännyt. Tuli selailtua noita aika pitkäänkin ja löyty paljon yleishyödyllistä ja uutta tietoa (ja uusia rahareikiä).
Täällä kun on tästä akustiikasta puhuttu niin haluaisko joku kääntää tämän mulle maalaisjärjellä ymmärrettävään muotoon?
Neljännesaallonpituutta vastaava taajuus
fc = c / 4dx
missä:
fc on vaimentuvien taajuuksien keskipiste
c on äänen nopeus ilmassa 20°C lämpötilassa, meren pinnan tasolla = 344m/s
dx on monitorin etuseinän ja sen takana sijaitsevan seinän välinen etäisyys
Tarkotus olisi siis laskea kaiuttimien optimaalinen etäisyys takaseinästä.
Hienot sivut olet kyllä väsännyt. Tuli selailtua noita aika pitkäänkin ja löyty paljon yleishyödyllistä ja uutta tietoa (ja uusia rahareikiä).
Täällä kun on tästä akustiikasta puhuttu niin haluaisko joku kääntää tämän mulle maalaisjärjellä ymmärrettävään muotoon?
Neljännesaallonpituutta vastaava taajuus
fc = c / 4dx
missä:
fc on vaimentuvien taajuuksien keskipiste
c on äänen nopeus ilmassa 20°C lämpötilassa, meren pinnan tasolla = 344m/s
dx on monitorin etuseinän ja sen takana sijaitsevan seinän välinen etäisyys
Tarkotus olisi siis laskea kaiuttimien optimaalinen etäisyys takaseinästä.
Juu, tuossahan on kyse boundaty efektistä. Tuo ääni osuu ensin seinään ja heijastuu siitä kuuntelupaikalle. Se kulkee siis matkan:
kaiutin-etuseinä-kaiutin-kuuntelupaikka tai
kaiutin-kuuntelupaikka-takaseinä-kuuntelupaikka
Kun kaiuttimen ja etuseinän tai kuuntelupaikan ja takaseinän etäisyys on 1/4 aallon pituutta, ääni kulkee itse asiassa edestakaisen matkan eli 2*1/4 aallon pituutta. Eli matkan pituus on 0,5 kertaa tietyn aallon pituus. Kun ääni saapuu kuuntelupaikalle puoli aallonpituutta jäljessä, se on vastakkaisvaiheinen suoraan ääneen verrattuna ja vaimentaa siksi alkuperäistä ääntä.
No ehkä tähän aikaan yöstä ei irtoa kovin selviä juttuja, joten parempi suositella linkkiä:
http://www.genelec.fi/faq/faq23.php
Ilmiö koskee ympärisäteileviä kaiuttimia, dipoleilla on ihan muut periaatteet.
Tarkoittaa käytännössä sitä, että kaikki normaalit kaiuttimet joudutaan sijoittamaan lähelle seinää (tai upottamaan seinään), kuten kuulijakin (ei upoteta), koska ei kenelläkään työssäkäyvällä ole mahdollisuutta jättää selän taakse 3 metriä vapaata ja kaiuttimien taakse noin kahta metriä vapaata.
Eli on helpompi korjata liian lähellä seinää olevan kaiuttimen bassokorostus, kuin yrittää mahdotonta kuoppakompensaatiokorjailua, jos kaiutin on sillä "laittomalla" parin metrin vaaravyöhykkeellä ja bassot ovat kateissa.
Käytännössä elämää helpottaa eniten jos käyttää pieniä kaiuttimia, joista ei bassoja edes lähde, ne voidaan sijoittaa helpommin ja niiden sijoituksen määrää keskiäänialueen toisto, eli keskiäänitaajuiset heijastukset muista pinnoista. Nehän tulee järjestää niin, että ei ole useita yhtä pitkiä heijastematkoja, eli kaiuttimen etäisyys läheisiin pintoihin on kaikkiin pintoihin erilainen, eikä mitta saa olla jaollinen lukema huoneen mittojen kanssa tai muun pinnan mitan monikerta. Näihin kertyy ajan kanssa selkäydin-näppituntuma, eli oppii mitan kanssa sijoittamaan kaiuttimen oikein, ilman kuuntelemistakin.
Bassot sitten hoidetaan yhdellä tai useammalla subbarilla, ja ne tietenkin sijoitetaan niin lähelle seinää kuin mahdollista, kartio osoittamaan seinää kohti (matalien taajuuksien subit) tai kartio kuulijaa kohti osoittamaan ja kaiutin muuten lähes kiinni seinään (jos pitää toistaa 200 hertsiin asti eli pääkaiuittimet ovat todella pikkuisia).
Minulla on subikartiosta seinään 20 senttiä, kun lähemmäksi en saa (lämpöpattereita tiellä, ikkunaseinä) ja väliin täytyy luonnollisesti mahtua aina studioprofiililevy imemään korkeataajuiset säröt itseensä.
Eli minä en kuuntele sekuntiakaan mitään cancelled-bassoja, koska efektillä on myöskin ajallinen vaikutus, josta Genelecin sivuilla ei puhuttu mitään. Asian huomaa päivänselvästi mittaamalla ja sen myös kuulee. Eli kun toistetaan paskasti sijoitellussa tilassa matalataajuisia siniaaltojaksoja, esim. 1...5 jaksoa, niin aluksi ääni tulee korvaan voimakkaana, sitten kun etuseinästä se heijastuskin saapuu korvaan, äänitaso kummasti alenee sen kumoamisen takia. Sitten lopuksi kun äänen syöttö lakkaa, tulee vielä se loppuheijastuskin jälkijunassa ja nostaa volumetasoa hetkeksi kovemmaksi. Äänen taso tekee tavallaan M-kirjaimen tai u-kirjaimen, kun pitäisi olla kaunis neliskanttinen palikka П eli alkaa terävästi, pysyä vakaana ja loppua terävästi.
Aivan hirveältä se kuulostaa, kaikki impulssitoisto menee pilalle, minä kutsunkin ilmiötä impulssisäröksi. Sitä ei kuule tasaisesti voimistuvalla/hiljenevällä äänellä, mutta kaikki äkilliset muutokset äänenvoimakkuudessa pilaantuvat epämääräiseksi räplätykseksi. Kun pitäisi kuulua tasainen aseen laukaus, kuuluukin kolmiportainen räpsähtävä plörähdys. Niitä en ole vuosikymmeniin itse kuullut, koska en suostu asentamaan kaiuttimia älyttömällä tavalla. Okei, kokeilumielessä olen ilmiötä kyllä tutkinut ja mitannut lyhyitä sessioita, että muistuisi mieleen se karmea saundi. Mutta normaalikäytössä en kyseistä impulssisäröä siedä pätkääkään.
Pääkaiuttimet ovat 155 cm päässä siitä etuseinästä, korvasta pääkaiuttimeen noin 110 cm, eli olen pyrkinyt maksimoimaan äänenlaatua lähikenttäkuuntelumetodilla, huone kun on niin surkea ja täynnä roinaa, ettei muuten saisi mitään tolkkua ääneen.
Tarkoitus on perehtyä myöhemmin taajuusvasteiden vertailuun ja sitä myötä stereokuvan analysointiin. Ikävä kyllä en pysty piirtämään L ja R kanavien erotuskäyrää. Yritin saada sellaista aikaan raakadatasta, mutta siitä ei tullut mitään. Sitten kun alan pälisemään enemmän vasteiden yhtäläisyyksistä, koitan yhtä toista ohjelmaa, jossa on myös stereokuvan analysointiin tarkoitettuja toimintoja.
Missäs muodossa raakadata oikein on? Voisi nimittäin sopivien käyrien piirtäminen onnistua Matlabilla. Jos x-, sekä y-vektori ovat dataan tallennettu (ja pakkohan niiden kai on olla?!?), niin homman pitäisi olla todella helppo. Vesiputouskäyrästä en osaa sanoa, miten siitä piirtäisi, kun hiukan vaikeampi käsittää, miten siinä menísi tiedoston rakenne. Kyllähän sen todennäköisesti tajuaisikin, jos kyseistä dataa näkisi. Samoin myös deltakäyrän piirto olisi helppoa matlabilla. Ainakin, mikäli kahdessa vertailtavassa tiedostossa olevat käyrät ovat samalla askelvälillä ja samalla mittausvälillä (identtiset pituudeltaan), niin ei luulisi ongelmaksi tuon koituvan.
Pukki, voin pistää raakadataa tulemaan illalla vaikka meililla :thumbsup:
Tässä ohjelmassa on ilmeisesti hyvät kanavatasapainotyökalut:
http://www.soundtechnology.com/download-center.htm
Mutta onkohan siinä evaluation perioodia...
Osaakos joku muuten arvioida mitä tapahtuu jos levyresonaattorin kotelon kokoa pienennetään ja levyn massaa kasvatetaan. Käykö samalla tavalla kuin Helmholtz-resonaattorin kanssa kun kotelo laitetaan pieneksi ja putki pitkäksi ja ohueksi. Q-arvo kasvaa suureksi ja vaimennusalue kaventuu todella paljon. Hitto kun näistä ei ole mitään juttua missään... :OI (uus kätsä smaili)
Pukki, voin pistää raakadataa tulemaan illalla vaikka meililla :thumbsup:
Pistin privaa
Osaakos joku muuten arvioida mitä tapahtuu jos levyresonaattorin kotelon kokoa pienennetään ja levyn massaa kasvatetaan. Käykö samalla tavalla kuin Helmholtz-resonaattorin kanssa kun kotelo laitetaan pieneksi ja putki pitkäksi ja ohueksi. Q-arvo kasvaa suureksi ja vaimennusalue kaventuu todella paljon. Hitto kun näistä ei ole mitään juttua missään... :OI (uus kätsä smaili)
Meinaat siis pitää resonanssitaajuuden vakiona puolittamalla levyn ja seinän etäisyyden ja tuplaamalla levyn massan? Kaavassahan etäisyys ja massa kerrotaan keskenään.
Normaalistihan ilmatilan jättäminen tyhjäksi tuottaa suurimman Q:n eli kapeimman resonanssitaajuusalueen, lähinnä sitten huonelämpötila ja kosteus muuttaa sitä taajuutta. Ja tilan täyttäminen absorbentilla madaltaa piikin tehoa mutta laajentaa vaikutuksen taajuusaluetta. Etkös jossain jo esittänyt jotain tämäntyyppistä? Vai sotkenko nyt henkilöitä?
Hatusta vetäen tilan täyttö absorbentilla tuottaa 50% tehoisen laajataajuuksisen resonaattorin ja vaimentamaton ilmatila tuottaa kapeataajuuksisen 90% tehoisen imupiirin.
Jos levyn taipuisuus pysyisi massamuutoksesta huolimatta samana niin Q varmaan pysyisi samana (jos ilmatilan häviöllisyys on edelleen vakio). Mutta massiivisempi levy muuttuu yleensä jäykemmäksi ja se vaatii kompensaatioksi "löysemmän" kiinnityksen, eli koolausvälikin pitää ilmeisesti tuplata jos massa tuplataan. Näin etenkin levytavaralla, kumihan taas on luontaisesti tarpeeksi lötköä mihin tahansa koolausväliin sopiakseen.
Tiedätkö Helmholtzin Q-kaavaa? Pannaanpas täyttä hakuammuntaa eli arvausta ilmiön luonteesta:
1) Ettei se vain olisi riippuvainen itse resonaattorin jäykkyydestä, eli jos vertaa identtisen muotoista lasipulloa puiseen pulloon, niin lasisessa pullossa Q olisi paljon korkeampi, koska se lasi ei taivu pätkääkään, kun puinen versio joustaa enemmän ja levittää toimintaansa hiukan laajemmalle kaistalle ja samalla madaltaa piikin absoluuttista korkeutta, eli resonanssin tehoa. Tämä selittäisi suurikokoisten resonaattorien laajakaistaisuuden; ne eivät ole tarpeeksi jäykkiä, eli kotelohäviökerroin on niissä suurempi kuin pienissä resonaattoreissa.
2) Entäs kitkahäviöt ja virtausnopeudet seinämän pinnan vieressä / vapaassa tilassa "pillin" keskellä? Pienessä pillissä koko virtaus on yhtä kitkaista seinämäpinnan hidastaessa kaikkia molekyylejä yhtä paljon. Isossa pillissä eli viemäriputkessa hiukkaset hidastuvat enemmän seinämän vieressä hinkkautuessaan ja putken keskellä kulkevat nopeammin, signaali siis pyöristyy hieman, muuttuu laajempiaikaiseksi ja etenee puolipallomaisesti putkessa.
3) Äänen purkautuminen pienestä tai isosta pillistä pallomaisesti ympäristöönsä: pieni mehupilli tuottaa hyvin pistemäisen äänisäteilijän kun ääni poistuu pillin kummasta hyvänsä päästä. Isossa pillissä, sen poistoaukossa tarkemmin sanoen, purkautuu laaja-aikaisempi tössähdys. Karrikoidaan esimerkki: vaakasuuntaan sojottavasta metrin halkaisijaisesta putkesta leviää ääni joka suuntaan huoneeseen, kohti kattoakin. Putken alareunasta purkautuva paineaalto ehtii kattoon metriä myöhemmin kuin putken yläreunasta lähtenyt paineaalto. Eli jos resonanssitaajuus olisi viritetty 172,5 hertsiin, syntyisi puolen aallonpituuden ero eli resonaattori olisi tehoton, kumotessaan itseään? Tai ainakin sen säteilykeila olisi sivusuuntaan nolla, vain eteen ja taakse muodostuisi resonanssiefektiä. Dipoli-resonaattorinkos tässä kuvailin?
4) Ylittyykö äänen nopeus ohuessa putkessa jos äänenpaine kasvaa liian suureksi. Voimakkaassa resonanssissa virtaus on kovin kiivas ja ohuessa putkessa voi tapahtua omituisia kun joku raja (äänenpaine, virtausnopeus) ylitetään.
Ensimmäinen paikalle eksyvä virtausopin proffa valaiskoon minua tyhmää, tai kertokoon suoraan kaavan näille ilmiöille, jos kaavoja edes on.
Meinaat siis pitää resonanssitaajuuden vakiona puolittamalla levyn ja seinän etäisyyden ja tuplaamalla levyn massan? Kaavassahan etäisyys ja massa kerrotaan keskenään.
Näin se menee:
ilmaväli=3600/(32*32*7.5)=47 cm
Ilmaväli=3600/(32*32*15)=23.4 cm
Normaalistihan ilmatilan jättäminen tyhjäksi tuottaa suurimman Q:n eli kapeimman resonanssitaajuusalueen, lähinnä sitten huonelämpötila ja kosteus muuttaa sitä taajuutta. Ja tilan täyttäminen absorbentilla madaltaa piikin tehoa mutta laajentaa vaikutuksen taajuusaluetta. Etkös jossain jo esittänyt jotain tämäntyyppistä? Vai sotkenko nyt henkilöitä?.
Helmholtz-resonaattorissa ilmatilan vaimentaminen laskee absorptiota resonanssitaajuudella, mutta laajentaa vaimennusaluetta.
Edit: Unohtui mainita, että helmholtz resonaattorilla on oma jälkikaiunta-aika, joka voi kasvaa hyvinkin suureksi ja siten kasvattaa huoneen jälkikaiunta-aikaa sen sijaan, että lyhentäisi sitä. Tämän vuoksi Helmholtz resonaattorin Q-arvo pitäisi saada alle kymmeneen, mielellään alle 5.
Levyresonaattorissa ilmatilan vaimentaminen kasvattaa absorptiota koko vaimennusalueella merkittävästi. (kirjoitinkohan tuosta nettiin...)
Olen nähnyt tuosta absorptiokäyrän Akustiikan perusteet kirjassa.
Jos levyn taipuisuus pysyisi massamuutoksesta huolimatta samana niin Q varmaan pysyisi samana (jos ilmatilan häviöllisyys on edelleen vakio). Mutta massiivisempi levy muuttuu yleensä jäykemmäksi ja se vaatii kompensaatioksi "löysemmän" kiinnityksen, eli koolausvälikin pitää ilmeisesti tuplata jos massa tuplataan. Näin etenkin levytavaralla, kumihan taas on luontaisesti tarpeeksi lötköä mihin tahansa koolausväliin sopiakseen.
Näin itsekin veikkailen, että levyn jäykkyys on määräävä tekijä absorption laajuuden eli Q-arvon kannalta.
Tämä levyhän on edelleen suhteellisen veltto verrattuna vaikkapa 1 cm paksuun vaneriin, kipsilevyyn tai muuhun vastaavaan, jota ainakin ennen käytettiin yleisesti levyresonaattoreissa
Tiedätkö Helmholtzin Q-kaavaa? Pannaanpas täyttä hakuammuntaa eli arvausta ilmiön luonteesta:
Kaavahan on melko monimutkainen kirjoittaa tähän, mutta täällä linkissä on kätevä laskuri tuohon hommaan:
http://www.mhsoft.nl/helmholtzabsorber.asp
Lisäilin sivuille taas hieman jutta. Esittelin resonaattorien sijoituspaikoissa tehtyjä mittauksia. Niissä näkyy korostuneesti seisovat aallot.
http://kotiweb.kotiportti.fi/audiovideo/etusivu.html
Ja gurut hoi! Kommentteja kehiin, ettei tule sutta ja sekundaa. :o
Lisäilin sivuille taas hieman jutta. Esittelin resonaattorien sijoituspaikoissa tehtyjä mittauksia. Niissä näkyy korostuneesti seisovat aallot.
http://kotiweb.kotiportti.fi/audiovideo/etusivu.html
Ja gurut hoi! Kommentteja kehiin, ettei tule sutta ja sekundaa. :o
Guru juoksi resonaattorin alle piiloon, mutta jos minä saan kommentoida, niin:
Olisi kiva, jos niistä pikkuisista käppyräkuvista saisi klikkaamalla esiin isomman, jotta näkisi lukea kuvan numerot eli taajuudet. Noin pieninä ei näe lukea mitään, eli kuvien informaatiosisältökin on nolla. Olet tainnut resamplata kuvat pieneksi väärällä tavalla, jolloin niistä ei saa zoomaamallakaan selvää. Kyllä kuvien silti tulisi pikkuisinakin olla luettavissa sellaisenaan.
Liitteenä mallikuva, jossa on alkuperäiskuva pienennetty puoleen, oikein ja väärin tehden. Kuvaa isoksi zoomaamalla (tai jopa ilmankin) NÄKEE lukea numerot, jos pienennys on tehty oikein. IrfanView pienentää näköjään aina samalla tavalla, valitsi minkä vain filttereistä (paitsi kauhean Resize-moodin), mutta kuvaa suurennettaessa toki Lanczos olisi noista filttereistä paras. Ei kannata nyt jäädä liitteen kuvista eroja kaivelemaan, siinä on vain yksi onneton kuva ja kolme hyvää. HUOM! eri ohjelmilla on huikeat erot pienentämisen kuvanlaadussa, en nyt uskalla kertoa ohjelman nimiä oikeusjuttujen pelossa, mutta "kaksi johtavaa" kuvankäsittelysoftaa pienentää kuvat huonosti! Suosittelen ilmaista IrfanViewiä.
Jos et jaksa pikkukuville tehdä linkkejä isompiin kuviin, tee sitten pikkuisista kuvista hiukan luettavampia, numeroarvot ainakin suuremmaksi saatava. Kannattaa "oppia oikeille tavoille" jo varhain, ettei vuoden päästä tarvitse miljoonaa kuvaa alkaa käsitellä uudelleen, kun vasta sitten keksii parempilaatuista kuvaa tuottavan metodin. Tai kun kukaan lukija ei ole vuoteen uskaltanut valittaa kuvien epäselvyydestä...
Voit halutessasi panna linkin johonkin "liian isoon alkuperäiskuvaan", niin minä tutkin sitä, ja kerron sen menetelmän, jolla siitä saisi parhaimmanlaatuisen pienennöksen tehtyä. Ellet itse tiedä menetelmiä.
Kuvien pienentely ja uudelleennimeäminenhän vie vain joitain sekunteja. Tein äsken testin: 396 kuvaa pienensin puoleen Irfanilla, resamplaten (laadun paremmin säilyttävä metodi), aikaa kului 27 sekuntia. Eli ei voi olla perusteltua 27 sekunnin säästämisen takia puolustaa väärän kokoisia tai muuten epäselviä kuvia, joita miljoonat ihmiset joutuvat mikroskoopin kanssa näytöltä tihrustamaan. Tai sitten minä olen ainoa, joka ei näe lukea niistä kuvista niitä hertsejä ja desibelejä (niitä kai kuvien reunoilla lukee?).
Voisit ehkä panna sivulle jonkun palautepalvelun, johon kertyisi niiden tyyppien valituksia, jotka eivät tiedä tänne foorumille tulla kehitystyötä edistämään. Vai kuluttaako se liikaa levytilaa, tai maksaa jotain?
Mainitsit sivuilla pelkääväsi, ettei se yhden resonaattorin tekeminen auta tarpeeksi siihen vaivaan. Hyvä että tiedät sen etukäteen, ettei tule pettymyksiä. Laske kyseisen resonaattorin tilavuus tai pinta-ala suhteessa koko huoneen tilavuuteen tai pinta-alaan, saat näppituntumaa vaikutuksen tehosta. Vaikutus on paikallinen, eli jos kuulijan selän takana olisi joku massiivinen akustinen rakennelma niin se auttaisi äänenlaatua subjektiivisesti enemmän, kuin huoneen kaukaiseen nurkkaan asennettu sama kapine.
Joudut käyttämään tuhansia-kymmeniä tuhansia euroja rahaa saadaksesi kaikki bassopulmat poistumaan, kun ongelman saisi poistettua käyttämällä vain kymmeniä-satoja euroja. Eli ei kannata valittaa jos rahaa palaa liikaa, itse se kuljettava tie on valittu, kukaan ei ole pakottanut ostoksille.
Syy rahan tuhlaukseen on ilmeisimmin se, että haluat väkisin säilyttää huoneen tiiliskivimuodon, eli seinille saa panna vain "jotain sangen litteää ja fantsun huomaamatonta". Tällöin tosiaan aineet ovat kalliita ja niitä tarvitaan jopa kymmeniä-satoja neliömetrejä (pahimmillaan huoneen jokainen pinta pitää päällystää).
Kukaan ei käske muuttaa huoneensuojelu-ideologiaasi, totean vain, että köyhempi hemmo antaa piutpaut entiselle huoneelle ja rakentaa huoneeseen pilkkahinnalla "erillisen kuuntelutilan" (joko kiinteän, tai mieluiten siirrettävän, jota minä suosin), jonka muotoilu ja rakenne tappaa siitä tilasta kaikki bassopulmat, ja samalla kaikki muutkin akustiset vaivat.
Akustiset pulmat jäävät sen rajoitetun kuuntelutilan ja alkuperäishuoneen väliin, jossa ne vaimenevat tarpeeksi kuulumattomiin (suhteessa kuuntelijan korviin). Tietenkin naapurihuoneissa edelleen kuulee bassojumputuksen, mutta akustisen erillistilan sisällä toisto on virheetön.
En tarkoita kaupallisia sikahintaisia akustiikkaseinäkkeitä, itse tekemällä saa halvemmalla juuri sen, mitä tarvitaan. Etenkin, kun voi mittatilaustyönä itselleen tehdä juuri sellaisia seinäkkeitä, jotka siihen kohtaan parhaiten sopivat.
Juujuu, tiedän; olet jo korostanut, että sinulle on tärkeämpää huoneen "näyttäminen huoneelta", kuin sen äänellinen virheettömyys. Kyseisen ideologian kannattajien ei kannata valittaa rahanmenoa tai jäljelle jääneitä ongelmia, niin aina käy, ellei toimita akustiikka ensisijaisena kriteerinä. Ja se taas vaatisi tiiliskivimuotoilun hylkäämisen, ja muuta vinoa/kaarevaa/symmetristä, josta olen aina höpissyt.
___________________
Oletko kokeillut huoneen seinien resonanssin muuttamista? Minä väitän, että sinulla jotkut seinät toimivat bassoresonanssilähteinä, siis seinät lisäävät jälkikaiuntaa. Jos huvittaa, voisit mikrofonia samalla paikalla pitäen tehdä aina kaksi mittausta: ensin vakiohuone mitataan, sitten muutetaan yhden seinäosuuden resonanssia ja mitataan uudelleen. Käydään läpi vaikka 120 cm leveä seinäkaistale kerrallaan koko huoneessa, näin paljastetaan ne seinäosuudet, jotka eniten ovat haittana.
Seinän resonanssia voi väliaikaisesti muuttaa jäykistämällä sitä (resonanssitaajuus nousee) tai lisäämällä sen pintaan väliaikaisesti massaa (resonanssitaajuus laskee). Tarkoittaa sitä, että ruuvataan puupalikoita seinään kiinni (jäykistys) tai ruuvataan erillinen massiivinen lisälevy entisen päälle. Ruuvien paikoillakin on merkitystä, pitää ymmärtää joko säilyttää entinen koolausväli tai jäykentää sitä eli ruuvaamalla ruuveja levyn keskellekin, riippuen mitä efektiä hakee.
Rakennetaan erillinen itsenäinen jäykistyspuukehikko, jossa on valmiit kulmarautapaikat tai muut reiät, joista se kehikko ruuvataan kiinni seinään. Seinään tulee samanlaiset ruuvinreiät jokaiseen seinälevyyn. Samoihin reikiin (osittain) lisämassalevynkin voi kiinnittää, eli ensimmäisenä temppuna se jäykistyskehikko ruuvataan kiinni lisämassalevyyn, jotta reikäpaikat ovat samat, ja jää mahdollisimman vähän kittaamista tai muuta korjailua, jos huoneen seinä halutaankin palauttaa ennalleen, eikä akustointia seinän pintaan tehdäkään.
Ellei halua mittailla tai muuten käyttää aikaa, kannattaisi edes hajauttaa seinäresonansseja summamutikassa: Osa seinälevyistä jätetään koskematta, osa jäykistetään ja osa lisämassoitetaan. Saadaan aikaan kolme vaimeampaa resonanssia aiemman yhden voimakkaan tilalle.
Pikaiset kommentit:
Kuten mainitsin, teen akustoinnin siten, että se on mahdollisimman huomaamaton. Monille tämä on se ainoa mahdollinen/siedettävä keino tehdä akustointi. Jos jollakulla on halua repiä seinät alas ja alkaa tekemään huonetta akustiikan ehdoilla, niin meikäläisen kotisivut on ihan väärä paikka hakea tietoa ja vaikutteita. Jos on mahdollisuus rakenteiden muuttamiseen, niin kannattaa kääntyä Akukonin tai muun hyväksi havaitun akustiikan suunnittelutoimiston puoleen.
Mutta noista kuvista. Ajatuksena oli kyllä laittaa isommat kuvat linkin päähän, mutta nyt ei ole ollut aikaa. Kuvankäsittelykalustoni on todella huono ja joudun tekemään kuvat siten, että kopioin käppyräikkunan ETF:stä ja liitän sen powerpointiin. Kuvan on tällöin noin 1 cm leveä, mutta Powerpointissa kuvan pystyy venyttämään halutun kokoiseksi. Lisäksi joudun ehkä kasvattamaan käyrien viivojen paksuutta purkamalla kuvien ryhmittelyn, jolloin Powerpoint muuttaa käppyrän viivat ja käyrät kuvasta viivoiksi, jotka ovat muokattavissa. Tämän jälkeen tallennan powerpointin kalvon png-muodossa kuten, DVB-G, neuvoit. Tämän jälkeen avaan kuvan hyvin yksinkertaisessa valokuvien muokkausohjelmassa, jonka avulla leikkaan kuvasta ylimääräiset reunat pois (kuvassahan näkyy koko A4 kokoinen kalvo). Vasta nyt kuva on nettisivukepoisessa muodossa.
Käyttämäni Web Dwarf sivujen väsäysohjelma on helppokäyttöinen, mutta siitä puuttuu paljon hyviä toimintoja, joita esim. ms frontpagesta löytyy. Frontpage pystyy muuttamaan ison kuvan pikkuiseksi ja tekemään pikkukuvasta linkin isoon kuvaan yhdellä napin painalluksella. Web Drafia käytettäessä joudun tekemään kaksi eriresoluutioista kuvaa ja uuden sivun kuvaa varten. Sangen työlästä siis. Mutta jos sattuu irtomaan ylimääräistä aikaa, niin teen kyllä isommatkin kuvat.
Toivomuksena oli kuitenkin, että lukija saa kuvista sen vettan selvää, että vaakakoordinaatiston taajuudet: 20,56,92,128,164,200 Hz näkyvät. Piikittävät taajudet ovat helposti pääteltävissä isommissa kuvissa havaittuihin piikkeihin.
Käppyröiden väriselityksiä ei näy, mutta resonaattorien sijoituspaikoissa piikittävät käppyrät kuuluvat niille kaiuttimille, joiden taajuudet piikittävät kuuntelupaikallakin. Ne kaiuttimet, joiden taajuudet eivät piikitä, ovat sijoittuneet paikkoihin, joissa on seisovien aaltojen minimipaineet tai lähellä sitä.
Kuvista näkyy siis, että onko tietyssä resonaattorin sijoituspaikassa suuri äänenpaine tietyllä seisovalla aallolla, jolloin paikka on vaimennuksen kannalta hyvä. Jos äänenpaine on pieni kuten 30 Hz äänenpaine on tuossa ensimmäisessä kuvassa, tietää heti, ko. paikkaan ei kannata tehdä resonaattoria 30 Hz taajuutta vaimentamaan. Sen sijaan 100 Hz äänenpaine on hyvin voimakas.
Seisovien aaltojen kannalta ei ole niin suurta väliä, mihin sen resonaattorin sijoittaa. Sen olen havainnut useista Hifi-lehdessä esitellyistä akustointitarinoista. Toki olisi parempi, jos vaimennus sijoitettaisiin etuseinälle, mutta se on kutakuinkin mahdotonta.
Edit: Miten tuo Ifranview näkee nuo kuvat. Osaako se venyttää niitä noin 1cm kokoisesta kuvasta isoksi. Kokeilemani pari yksinkertaista kuvankäsitteluohjelmaa eivät siihen pystyneet. Olisihan se todella kätevää, jos ei tarvitsisi nähdä niin älyttömästi vaivaa yhden mittaustuloksen käsittelyssä.
Edit: Osaakos joku veikkailla, mistä vasemman kaiuttimen 164 Hz taajuuden tietämillä olevat hurjat kuopat johtuvat. Täytynee suorittaa vielä kasa mittauksia ja kokeilla, pystyykö noita korjaamaan jollain konstilla. Pitäisi vaan ensin tietää, mistä kuopat johtuvat...
Unohtui mainita sellainen juttu, että luulen, että tuollainen sivuseinille sijoitettu 100 Hz seisovan aallon vaimennus on pätevä, sillä luulen, että ko. taajuuden piikitys johtuu juuri sivuseinien välille syntyvästä seisovasta aallosta. Etu ja takaseinän välillä on kaappi, kirjahylly, tv-taso, tv sekä isohko sohva. Seinässä on syvennys, joten seinien välimatka ei ole sama koko matkalla ja lisäksi katto on vino ja seinillä on jonkin verran akustiikkalevyjä, jotka nekin vaimentavat hieman ko. taajuutta. Sivulle sijoitettu resonaattori todennäköisesti hoitaa homman kotiin.
Ehkäpä teen ensin 30 Hz resonaattorin ja katson, miten se vaimentaa tuota noin 56 Hz piikkiä ja jälkikaiunta-aikaa. Sen jälkeen teen kirjahyllyyn 100 Hz pikkuvaimentimet ja vaikka puolikkaan työpöydän alle tehtävästä 150*80 cm kokoisesta resonaattorista, jonka viritän niinikään 100 Hz:lle. Tämän jälkeen arvioin, kumpi on pahempi, 56 Hz piikki vai 100 Hz piikki ja arvion mukaan rakennan työpöydän alle toisen resonaattorin puolikkaan viritettynä pahemmalle taajuudelle.
Mitenköhän resonaattori mahtaisi toimia sohvan alla vaakatasossa. Raskasta raskasmattoa käytettäessä painovoima taitaa voittaa äänenpaineen aiheuttaman ylös alas liikkeen, mutta mitä jos käyttäisi vain 2.5 kg raskasmattoa tai vaikkapa jotain levyä. Noin 100 Hz taajuus vaatii 2.5 kg raskasmatolla vain noin 7 cm ilmavälin, joten resonaattori mahtuisi helposti sohvan alle...
Täytynee varmaan kokeilla työpöydän alle tehtävällä 7.5 kg raskasmatolla varustetulla levyresonaattorilla tuota vaakatasoon asennusta. En usko, että toimii, mutta kokeilu on ilmaista.
Pitäisi vielä väsätä tärinämikrofoni resonanssitaajuuden ja voimakkuuden mittaukseen:
http://home.earthlink.net/~erinys/contactmic.html
Jes, voittajan on helppo hymyillä.
Kävi ilmi, että ETF tulostaa tekstimuotoon minkä tahansa käppyrän. Otin oikean ja vasemman kaiuttimen 1/4 oktaavin taajuusvasteet ja avasin ne excelissä. Data oli oikein käyttökelpoisessa muodossa ja sain kuin sainkin piirrettyä oikean ja vasemman kanavan erotuksen. Hurjalta näyttää, mutta kyllä se siitä. Nyt taas resonaattorien kimppuun.
DVB-G, Kiitti tosta ifranview vinkistä. Sain excelinkin kuvat png-muotoon helposti valitsemalla käppyrät ja liittämällä ne ifraniin ja savettamalla. Tiedoston koko on todella pieni.
Tommy200rs
17.01.2004, 16:17
HIENOT on sivut.
Kokeilin tuolta aaltojenlaskenta -excel:iä
ja päräytti makrovirhettä ja juuttui tähän:
Selection.Sort Key1:=Range("J4"), Order1:=xlAscending, Header:=xlGuess, _
OrderCustom:=1, MatchCase:=False, Orientation:=xlTopToBottom, _
DataOption1:=xlSortNormal
mikähän voisi mättää ?
- muutin korkeutta 230:een ja
painoin päivitä nappia
Taulukossa J4:sta alaspäin on seuraavaa
74.7826087
149.5652174
224.3478261
299.1304348
373.9130435
448.6956522
33.33333333
66.66666667
100
133.3333333
166.6666667
200
30.38869258
60.77738516
91.16607774
121.5547703
151.9434629
182.3321555
30.38869258
ei merkitystä
ei merkitystä
ei merkitystä
ei merkitystä
ei merkitystä
eli muuttaa lukuja, mutta jämähtää.
todennäköisesti tämä on taas joku B.G -virhe...
t. tommy
[QUOTE=DIAR]Aloitin tänään tekemään jonkinlaista tarinaa akustointiprojektistani kotisivuilleni. Tarkoituksena on keskittyä tässä vaiheessa basso- ja alakeskialueen ongelmataajuuksiin levyresonaattorien avulla.
...
Jos kiinnostaa, niin käykääpä katsomassa ja kommentoikaa, antakaa vinkkejä ja kyselkää......
Voi surkeutta tuon excelin kanssa. Itselläni se toimii hyvin mutta muilla on ollut ongelmia. Ikävä kyllä en oikein osaa tehdä sille mitään.
Lohtu löytyi eilen:
http://www.hunecke.de/calculator/mode/room-acoustics-mode.htm
Tuo on todella hyvä.
Ja sitten resonaattorista. Rakensin tänään yhden 76*80 cm kokoisen resonaattorin. Ilmäväli oli 4.3 cm ja maton paino 7.5 kg/m2. Vaikutus: EI MITÄÄN. Rahtasin resonaattoria paikasta toiseen, mutta vaikutusta ei vaan kertakaikkiaan ollut. Todennäköinen syy on se, että matto on liian raskas ja ilmaväli liian pieni. Lunta tuli pulkkaan, mutta tulipahan opittua taas jotain...
Edit: Yhdessä Hifi-lehden artikkelissa 5 kg raskasmattoresonaattorissa käytettiin vain 4 cm ilmaväliä. Ehkäpä vika onkin vaimennusaineessa, joka on nurkista löytynyt 3 cm paksu akustiikkalevy, jonka tiheys on 80 kg/m3. Artikkeleissa on melkeimpä poikkeuksetta käytetty 30 kg/m3 villaa. Täytynee purkaa resonaattori ja vaihtaa sisälmykset...
Tommy200rs
17.01.2004, 20:42
Hei,
Siinä ekalla sheetillä on vinha linkattu sarja
='C:\downloadit\aallot\[aallot.xls]Taul1'!$J$2:$J$16
ja siitä johtuu chartin
"Seisovat aallot järjestyksessä
(saman kokoiset palkit huonoja)"
ongelma.
Korjaus: piirrettävä datasarja luetaan
samasta workbook:sta sheetin
"Seisovat aallot" sopivasta sarakkeesta
J4 - J27 -sarakkeista ?
Makrossa oleva vika
Run time error 1004
liittynee
löydettyjen seisovien aaltojen
suuruusjärjestykseen
lajitteluun ennenkuin verrataan
vierekkäisiä taajuuksia keskenään.
Ongelmana mulla myös se, että käytössä
on vanhahko excel. :hitme:
t.
tommy
Voi surkeutta tuon excelin kanssa. Itselläni se toimii hyvin mutta muilla on ollut ongelmia. Ikävä kyllä en oikein osaa tehdä sille mitään.
Lohtu löytyi eilen:
http://www.hunecke.de/calculator/mode/room-acoustics-mode.htm
Tuo on todella hyvä.
Ja sitten resonaattorista. Rakensin tänään yhden 76*80 cm kokoisen resonaattorin. Ilmäväli oli 4.3 cm ja maton paino 7.5 kg/m2. Vaikutus: EI MITÄÄN. Rahtasin resonaattoria paikasta toiseen, mutta vaikutusta ei vaan kertakaikkiaan ollut. Todennäköinen syy on se, että matto on liian raskas ja ilmaväli liian pieni. Lunta tuli pulkkaan, mutta tulipahan opittua taas jotain...
Edit: Yhdessä Hifi-lehden artikkelissa 5 kg raskasmattoresonaattorissa käytettiin vain 4 cm ilmaväliä. Ehkäpä vika onkin vaimennusaineessa, joka on nurkista löytynyt 3 cm paksu akustiikkalevy, jonka tiheys on 80 kg/m3. Artikkeleissa on melkeimpä poikkeuksetta käytetty 30 kg/m3 villaa. Täytynee purkaa resonaattori ja vaihtaa sisälmykset...
Hei,
Siinä ekalla sheetillä on vinha linkattu sarja
='C:\downloadit\aallot\[aallot.xls]Taul1'!$J$2:$J$16
ja siitä johtuu chartin
"Seisovat aallot järjestyksessä
(saman kokoiset palkit huonoja)"
ongelma.
Korjaus: piirrettävä datasarja luetaan
samasta workbook:sta sheetin
"Seisovat aallot" sopivasta sarakkeesta
J4 - J27 -sarakkeista ?
Makrossa oleva vika
Run time error 1004
liittynee
löydettyjen seisovien aaltojen
suuruusjärjestykseen
lajitteluun ennenkuin verrataan
vierekkäisiä taajuuksia keskenään.
Ongelmana mulla myös se, että käytössä
on vanhahko excel. :hitme:
t.
tommy
Kiitti, että vaivauduit selvittämään. :thumbsup: Päivitin jo tuon omituisen linkkauksen pois. Vielä kun tajuaisi, miten makron saa toimimaan. Itselläni on Excel 2000 ja toimii hyvin. Jospa teen makron pikaisesti uudelleen jospa se lähtisi sitten toimimaan. Pahus kun en ole koskaan vaivautunut perehtymään makrojen sielunelämään sen enempää...
Edit: Tein makron hieman eri tavalla, mutta luulen, että ongelma ei poistunut. Tallensin taulukon 95/97 muodossa. Laitoin myös sen ladattavaksi kotisivuilleni. Se saattaisi toimia :rolleyes:
--Ja se taas vaatisi tiiliskivimuotoilun hylkäämisen, ja muuta vinoa/kaarevaa/symmetristä, josta olen aina höpissyt.--
Vaikkapa viisikulmainen huone kuulostaa taajuusvasteiden kannalta ihan hyvältä, mutta miten käy tilatoiston, kun ainakin alan lehtenä itseään mainostava julkaisu väittää (yhdensuuntaisten) sivuseinien heijastuksia olennaisiksi äänikuvan kannalta. Eikös Finlandia-talon akustiikkaakin haukuta juuri "suorien" seinien puuttumisen takia? Vai onko minulla nyt pullat ja vellit sekaisin, kun puhun samassa replyssä livemusiikin ja kaiuttimien kautta toistetun musiikin jäsentymisestä?
Viisikulmaisessa huoneessa oven sijoitus on hiukan ongelmallinen. Ainut järkevä paikka taitaa olla kuuntelupaikan takana, jossa siis pitää olla katselulinjaa vastaan kohtisuora seinä. Etuseinälle osuu silloin kulma, joka on putkitelkkujen kanssa hyvä asia, valkokankaalla vähän huonompi. Myös takakeskikanavan kaiuttimelle on vaikea löytää paikkaa, jos 6.1 ääntä haluaa kuunnella. Pitänee siirtyä suoraan 7.1:een. Tietysti voisi sijoittaa ovet molemmille sivuseinille, vaikkei toinen niistä mihinkään veisikään.
Katostakin olisi varmaan hyvä tehdä vino. Miksi olen toistaiseksi törmänny vain porrastettuihin?
Vai onko minulla nyt pullat ja vellit sekaisin, kun puhun samassa replyssä livemusiikin ja kaiuttimien kautta toistetun musiikin jäsentymisestä?
Katostakin olisi varmaan hyvä tehdä vino. Miksi olen toistaiseksi törmänny vain porrastettuihin?
Esitystila ja kuuntelutila ovat kaksi eri asiaa. Pääasiassa siksi, että esitystilassa täytyy esitys siirtää tuhannen kuulijan korviin, ei saa diffusoida tai absorboida ääniä, niiden tulisi siirtyä takapenkillekin niin, että vasemmalla kailottava sopraano tuntuu kuristavan kissaparkaa vasemmalla, ja oikealla mörisevä basso tuntuu käynnistävän puskutraktoria oikealla.
Kuuntelutilassa huonetta ei tarvita, ääni kantautuu sen yhden kuulijan korvaan, vaikka hän istuisi satametrisen lipputangon päässä kuuntelemassa kahta kaiutinta, jotka ovat kahden metrin päässä korvista. Jolloin huonetta siis ei ole ollenkaan; täydellinen kaiuton huone.
Jos aletaan konserttitaloilla perustella huoneakustiikkaa, alan vastavuoroisesti perustella huoneakustiikkaa sillä, minkäväristä elintarvikeväriä kakkuun kannattaa panna. Eli asialla ei ole mitään tekemistä kuunteluhuoneen kanssa.
Tottakai esiintyvä muusikko ja häntä kuuleva yleisö haluaa "kaikuisaa" tilaa, mutta kuunteluhuoneessa sama kaava ei enää päde.
Mistä muut sen tietää, miksi sinä olet törmännyt porrastettuihin kattoihin, kävelisit vähän enemmän kumarassa niin pärjäisit ilman kypärää tai kuhmuja. Tai asenna pehmikkeitä porrastuksien pystyosiin (esim. studioprofiililevyjä).
Vino katto on akustiikan ohella parempi juuri siksi, että katon madaltuessa se pää osuu kattoon "varovaisesti". Minäkin olen vinojen kattojeni kanssa tosiaan lyönyt pääni usein siihen kattoon, mutta se ei pahemmin satu. Kunhan pinta on sileä. Kannattaa pinnoittaa katon alapinta esim. vaahtomuovilla+sametilla/alcantaaralla niin siihen on kiva päätään kolhia. Jos jättää lastulevyn paljaaksi, se on tosiaan paras jättää paljaaksi, koska lakattu tai maalattu pinta tarraa otsaan kiinni kuin liima, tulee palovammoja tai niska kärsii jos lujaa kävelee päänsä kattoon.
Ja se rakenne, mitä usein käytän, on sellainen, jossa alas lasketun katon tukikoolaukset ovat katon alapuolella (katon päälle jää paljon varastotilaa), jolloin on turvasyistä tosiaan pakko asentaa pehmikkeitä koolausväliin. Jopa niin paljon, että pehmikkeet laskeutuvat koolinkien alapuolelle, ettei niihin puihin päätään lyö. Profiililevyt ovat juuri sopivia. Jos liimaa 30- tai 50 mm paksua rouhevaahtomuovia (=halvahkoa) ja sen pintaan 70 mm Illsonicin niin sillä peittyy 66- tai 90-100 mm koolaus kivasti. Ne näkyviin jäävät puuosat kannattaa höylätä, hioa ja petsata ja lakata vaikka tiikki- tai pähkinä-imitaatioksi, että sopii paremmin tyyliin, kuin se vaalea tylsä peruspuu.
Et ole varmaan resonanssittomassa huoneessa käynyt, kun et ymmärrä sen iloja. Pelkkä oleskelu kunnolla akustoidussa tilassa tuntuu upealta. Minä ainakin kuulen jatkuvasti sen tilan, jossa oleilen. Nykykämppäni on ihan syvältä, kaikki remontit vielä tekemättä. Aiemmassa asunnossa oli vinoja alaslaskettuja kattoja ja akustointeja. Juu, vuokrakämpästäkin saa "studion", jos haluaa. Se alaslaskettu katto oli omilla jaloillaan seisova, eli en tehnyt asunnon rakenteisiin mitään lisäreikiä. Minä siis kuulun siihen koulukuntaan, joka haistattaa paskat tiiliskivihuoneille, juuri niiden surkeiden akustisten ominaisuuksien takia. Joten teen asunnoista epätiiliskiviä, jahka innostun. En ole ehtinyt vielä innostua tämän kämpän kanssa.
--Tottakai esiintyvä muusikko ja häntä kuuleva yleisö haluaa "kaikuisaa" tilaa, mutta kuunteluhuoneessa sama kaava ei enää päde.--Mistä muut sen tietää, miksi sinä olet törmännyt porrastettuihin kattoihin, kävelisit vähän enemmän kumarassa niin pärjäisit ilman kypärää tai kuhmuja. Tai asenna pehmikkeitä porrastuksien pystyosiin (esim. studioprofiililevyjä).--Et ole varmaan resonanssittomassa huoneessa käynyt, kun et ymmärrä sen iloja.--
Alkaa vähitellen painua tuo studio-ideasi minunkin takaraivooni. Eli huoneen ei tarvitse olla heijastuksiltaan kuollut, kunhan seinät jakavat heijastukset tarpeeksi epämääräisesti? Porrastettuihin kattoihin törmäilen fyysisesti lähinnä kotona, jota ei voi akustioduksi tilaksi laskea, mutta tuo tekstissä mainitsemani törmäily oli lähinnä vertauskuvallinen viittaus siihen iskuun, jonka koin lukiessani tuota edellä mainitsemaani äänentoistoon erikoistunutta lehteä ja sen kotiteatterin rakennuksesta kertovaa artikkelia. Siinähän katto oli porrastettu, ja huoneen tukevat seinätkin olivat tiiliskivimallissa.
Väsäilin taas juttua projektisivuille. Sain aika hyvää tulosta laittamalle etuseinälle vähän paksumpaa villaa. Erityisesti äänikuva koheni hienosti.
http://kotiweb.kotiportti.fi/audiovideo/etusivu.html
Entä jos levyresonaattorin toiminta epäonnistui siksi, että se "levy" otti kiinni vaimennusvillaan, eikä siis päässytkään värähtelemään vapaasti? Kai jätit muutaman millin ilmaraon heti levyn taakse? Kun en nähnyt tarkaa rakennekuvausta (tarkka poikkileikkaus) tekemistäsi vaimenninkapineista.
Lisäsin taas läppää tuonne sivulle. Aika mielenkiintoisia totuuksia levyresonaattoreista. Kannattaa katsoa, jos on miettimässä levyresonaattorin tekemistä.
Villan ja maton välissä oli tilaa. Nyt pehmeää 30-35 kg/m3 villaa käytettäessä villan kosketus ei varmaan edes haittaisi. Johtuukohan korkeasta taajuudesta, että matto ei tee kuin todella pientä liikerataa heiluessaan. Kyllähän noin 100 heilahdusta sekunnissa on melkoista tärinää.
-kysymys-
31.01.2004, 10:14
DIAR, onko sillä väliä jos ne levyt maalaa mustaksi/tummaksi? Tai että onko sillein järkevä tehdä? :rolleyes:
Tarkoitatko levyresonaattorin levyä vai akustiikkalevyä.
Levyresonaattorin levyn voi maalata tai vaikka tapetoida. Akustiikkalevyn maalaaminen tuhoaa levyn akustiset ominaisuudet, sillä maali tukkii pinnoitteen reiät ja huokoset. Ellei pinta hengitä, levy ei toimi juuri lainkaan. Vesivärin tyyppisellä esim. petsillä voi harkita maalausta hätätilanteessa, mutta parempi vaihtoehto on pinnoittaa levy kankaalla.
Mutta kyllähän niitä mustiakin levyjä myydään. Ecophonin musta malli on nimeltään Sombra.
Edit: Täytyy laittaa tämä kuva nettisivuille. Siinä näkyy, miten ongelmallinen tila on taajuusvasteiden keskinäisen samalaisuuden tavoittelussa. Kaikkien kaiuttimien akustiikka on aivan täysin erilainen.
Edit2: Koitan sanasta puuttui ännä
Attached Images uusin vintti.png (58.5 KB, 187 views)
--------------------------------------------------------------------------------
Last edited by DIAR : 14-01-2004 at 15:34.
Sori taas kysymys aiheenvierestä :rolleyes: mutta saako udella että millä ohjelmalla olet DIAR piirtänyt tuon vinttikuvan? Kiinnostaisi itsekkin suunnitella ensin koneella, että miltä olohuone näyttäisi muutoksien jälkeen :D .
Profiloidun vaahtomuovin voi maalata, tai oikeammin sävyttää. Tehtaassa maalatuissa on liian paksu palosuojamaali, se on huono akustisesti. Kotona voi maalata kevyemmin, muodostamatta kalvoa. Spraymaali sopii tarkoitukseen. Sitä vedellään ohuena huntuna kaukaa, maali ei saa muodostaa märkää pintaa, sen tulee laskeutua ennemminkin kuin kuiva pöly. Idea onkin tavallaan varistella niitä väripigmenttejä vaahtomuovin kolosiin, kuin jauhoa. Ne kuitenkin tarttuvat tarpeeksi hyvin kiinni (vehnäjauhohan ei pysy). Ei siis ole tarkoituskaan muodostaa kalvoa, johon ne maalit ikävä kyllä on suunniteltu. Niillä on taipumus kalvonmuodostukseen, siihen ei saa antaa mahdollisuutta. Siis ohuita huntuja useita kerroksia.
Maalina kannattaa käyttää mattamaalia jos mahdollista, siinä kalvonmuodostus ei ole niin innokas. Metallihohto/helmiäis-tyyppiset maalit ovat parhaita, koska niissä on pienellä pigmenttimäärällä suuri valonheijastuskyky, eli ohutkin kalvo riittää. Esimerkiksi tummaan vaahtomuoviin riittää pienikin vannehopeasävytys antamaan hopeisen vaikutelman. Todella onnettomia tuloksia saa tummalla sinisellä ja punaisella, niitä joutuu posottamaan tuhat purkkia ennen kuin se väri alkaa akustolevyssä näyttää samalta kuin spraypurkin kansi, ja kaikki huokoset ovat tällöin jo tukossa, akustolevy pilalla. JOS haluaa punaista tai sinistä niin ensin pitää levyyn vetää "pohjamaaliksi" hopeaa, sitten valkoista ja sitten vasta se haluttu väri. Kaikki ohuina kerroksina useaan kertaan.
Yksi tyylikäs, ekologinen ja akustisesti hyvä keino on tehdä "toispuoleinen" sävytys, eli asennetaan profiililevy pystyasentoon ilmaan roikkumaan (esim. pyykkinarulle) ja maalataan ylhäältä alas sumuttaen, jolloin profiilien yläpinnoille tulee sävyä ja alapinnoille ei paljoakaan. Joten profiilin alapuoli säilyttää maksimiabsorption, vaikka yläpuoli hieman alkaisi heijastaa ääniä. Tietysti sen levyn voi lopuksi kääntää 180 astetta ja sävyttää toisella sävyllä ylhäältä alas niin saa 2-sävyisen levyn.
________________
Spraymaaleille on sively/telausvaihtoehtokin, jos ei tykkää sumutella maalipölyä joka paikkaan. Maalityyppiä en osaa nyt suoraan suositella, mutta maalilla tulisi luultavasti olla suuri pintajännitys, sen tulisi lähes pisaroitua, eli se ei saa muodostaa kalvoa vaahtomuovihuokosen peitoksi, vaan sen täytyy vetäytyä kuopan laidoille. Joku ammattimaalari varmaan osaisi neuvoa, mitä pohjustuksia/lisäaineita vaaditaan tuon efektin saamiseksi. Joku silikoniseosaine kenties.
________________
Jupeille luonnollinen metodi on lehtikultaus. Aluksi pintaan tehdään se tavallinen spraykäsittely ohuina huntuina, keltaisella maalilla, kunnes pinta alkaa kellertää selvästi. Sitten koko pinta pinnoitetaan lehtikullalla, eli sitä hierotaan kaikkialle, tökitään siveltimellä koloihinkin. Luultavasti tarvitaan kolminkertainen peitto koska muotojen yli vedettäessä aina kuluu enemmän lehtikultaa kuin sileään pintaan. Siis ei vedetä kolmea lehtikultaa samaan kohtaan, vaan se lehtikullan kulutus on kolminkertainen. Jos siis neliömetrin pinnoittaa, pitääkin ostaa kolme neliömetriä lehtikultaa.
Tökitty lehtikultaus ei enää muodosta yhtään mitään kalvoa, se on pirstaloitunut hileiksi joka kuoppaan ja pintaan. Lopputulos ei tietenkään vaikuta kiiltävältä, ennemminkin samettiselta tai mattamaiselta, mutta kullatulta kuitenkin. Ja pääseepä brassailemaan kavereille, että omistaa tuplahintaiset akustolevyt. 105 euron neliöhinnan sijasta 210 euroa, upeaa. Tai en ole kysynyt lehtikullan neliöhintaa. Sen verran kova juppi olen, etten kultauksia paljon ole harrastanut. Olen kyllä kullituttanut puhtaita hopealankoja subbareiden sisäisiin kytkentöihini, mutta lehtikultaa en ole ostanut. Enkä nyt luennoi laajemmin siitä, miksi kullattu hopealanka on paras subbarin sisäinen johdotus; se liittyy lämmönhaihdutukseen, resistanssiin, induktanssiin ja brassailuun.
-kysymys-
04.02.2004, 16:02
Joo kiitos vaan neuvoille, pistetään ylös :thumbsup:
Kysyisin vielä, että onko tollasen diffuusorin rakentamisessa mitään järkeä? Ja onko se vaikea rakentaa? (esim. skyline)
Powered by vBulletin® Version 4.2.0 Copyright © 2013 vBulletin Solutions, Inc. All rights reserved.