Leffaesittelyssä Ben Affleckin ja J. K. Simmonsin tähdittämä "The Accountant" Christian Wolff (Ben Affleck) on matemaattinen nero, jota kiinnostaa enemmän numerot kuin ihmiset. Erään pikkukaupungin suojissa Wolff työskentelee kirjanpitäjänä, ja hänen asiakkainaan ovat maailman häikäilemättömimmät rikolliset. Kun valtiovarainministeriön rikosyksikön johtaja (J.K. Simmons) alkaa saada vihiä Wolffista niin hän ottaa asiakkaakseen huippumodernia robotiikkaa valmistavan yrityksen, jonka kirjanpitäjä (Anna Kendrick) on huomannut, että yrityksen kirjanpidossa on miljoonien dollarien virhe. Wolf ryhtyy tutkimaan asiaa ja päästessään lähemmäksi totuutta alkaa ruumiiden määrä kasvaa. Teattereihin leffa on tulossa USA:ssa 14.10.2016 USA:ssa. Suomen mahdollisesta ensi-illasta ei vielä ole tietoa. Katso trailer
Luin pari kahden tähden arvostelua ennen leffaan menoa ja täytyy kyllä taas ihmetellä minkä leffan ne arvostelijat olivat nähneet. Kai se sama leffa oli kuitenkin kun tosiaan tässä minunkin näkemässäni on Ben Affleck esittämässä autistista kirjanpitäjää/tilintarkastajaa. Affleck on varmasti paras valinta rooliin, en keksi ketään muuta joka olisi sopinut paremmin. Samoin Kendrick sopii rooliinsa kuin hanska käteen ja muutenkin leffan roolitus on tehty taitavasti, etsimällä sopivat näyttelijät eikä pelkästään myyviä nimiä. Jo trailerista (ja ylläolevasta kuvasta) saattoi päätellä että tämä kirjanpitäjä tekee muutakin kuin pyörittelee numeroita, ja heti leffan alussa asiaan saadaan lisää vahvistusta, melko toiminnallisesta leffasta on kyse. Toki tässä leikitään hieman kliseilläkin - kaikki autistithan ovat hyviä numeroiden kanssa ja poliisin tutkimuksetkin sujuvat melko helposti kun alkuun päästään - mutta viihde-elokuvalle se sallittakoon, kokonaisuus kuitenkin toimii, hurmeiseen loppuun asti. Ehkäpä negatiivisten arvostelujen kirjoittajia on haitannut se että tässä leffassa mässäillään oman käden oikeudella, sankaritkin ovat pahiksia ja hyvisten moraali joustavaa laatua. 4,5/5
The Accountant on toiminnallinen rikosseikkailu, jonka erityispiirteenä on päähenkilön autismi: nössö kirjanpitäjä Christian Wolff (Ben Affleck) onkin salaa huippunerokas matemaatikko ja tyly tappaja à la John Wick. Erityispiirteestä seuraa kuitenkin jatkuva selittelyn tarve, joka jäytää elokuvan rakennetta. Alkupuolella elokuva etenee sujuvastikin, mutta Spoiler loppupuolella intensiteetti hiukan lässähtää, varsinkin kun John Wick -tyylinen asuntotulitaistelu muuttuukin perhetapaamiseksi: ”Ai sä ootkin mun veli! Enhän mä voi sua tappaa! Missä sä oot ollut?” Myönteistä elokuvassa on se, että päähenkilöllä on kerrankin kunnon tykki eikä mitään starttipistoolia ja Anna Kendrickin hahmo osaa pitää puolensa. Toisaalta elokuva vaikuttaa Kansallisen Autismiyhdistyksen valistusohjelmalta, ja siinä väitetään perusteettomasti, että Lewis Carroll olisi ollut autisti. 2½/5
Ai nyt autismi on supervoima ja tekee ihmisistä supersankareita Aivan uskomattoman typerä ja epäuskottava sekasotku ja lopun käänteet väkinäistä ja koomista paskaa. Juurikin tällainen laadukkaasti toteutettu huono elokuva. Ylipitkä ja tylsä suurimmaksi osaksi. En suosittele kenellekään. Hyi.
Todella positiivinen yllätys. Menin katsomaan siinä hengessä, että elokuvassa tuskin on mitään muuta näkemistä kuin Anna Kendrick. Kävikin päinvastoin, Annan ruutuaika oli paljon vähäisempi kuin oletin, mutta muuten kokonaisuus oli hyvä. Eihän tämä ollut vähäisimmässäkään määrin uskottava, mutta ei siihen taatusti ole pyrittykään ja toimintaelokuvat harvemmin ovat uskottavia. Sen sijaan näyttelijät olivat hyviä (Affleck on parhaimmillaan näytellessään autistia, kuka olisi ikinä uskonut), tarina pysyi kaikessa epäuskottavuudessaan hyvin kasassa, juonenpätkät yhdistyivät lopussa mukavasti ja aseäänet ovat sieltä munakkaimmasta päästä mitä muistan ikinä kuulleeni. Erityisesti lämmitti se, että juonessa oli vältetty pahimmat Hollywood-kliseet: Spoiler Odotuksena oli, että Affleck ja Kendrick rakastuvat ja eeppisessä lopputaistelussa Affleck pitää Kendrickin luotisateessa hengissä. No, elokuvassa ei taidettu nähdä ensimmäistäkään suudelmaa ja päähahmojen lähentyminen tyssäsi siihen, että Kendrick liikkui puoli metriä Affleckin suuntaan. Kendrick pidettiin myös pois tarpeettomista tappeluista ja siinä yhdessä hän puolusti itseään sen verran kuin normaalin ihmisen voi olettaa. Tapa, jolla veljesten isän kuolema selitettiin oli sen sijaan aika typerä. Olisi tuohon voinut jotain vähän fiksumpaakin keksiä.
Itse puolestani käsitin asiat niin, että erityistaidot oli hankittu koko elämän mittaisella (ankaralla&pakollisella) harjoittelulla ja vuosikymmenen työkokemuksella ikävien asiakkaiden parissa.. Mutta ihan miten vaan. Kokonaisuutenaan erinomainen leffa mielestäni. Tylsyys ei päässyt iskemään missään vaiheessa, vaan leffan rytmitys oli ihan kohdallaan. Äänimaailmasta täältäkin alustava erityismaininta, pitänee joskus vielä kuunnella uudestaankin hieman analyyttisemmin.
Joo, eipä autismi antanut tässä leffassa muita supervoimia kuin numeropään ja ylipäänsä kyvyn muistaa yksityiskohtia.
Ihan hyvä elokuva, parempi kuin ounastelin. Afflek sopi rooliin kyllä mainiosti. Mielestäni tässä ei autisteista mitään supersankareita tehty, vaan tauti saatiin pysymään aisoissa kovalla harjoittelulla, tuskin helposti onnistuu, jos lainkaan, mutta sillä ei ole merkitystä, elokuvahan tää vaan oli. Leffan jälkeen mietin, että olis saanut olla vähän pidempi, niin henkilöiden tekemisiin olisi saatu enemmän perusteluja, mutta olihan tämä yli 2 tunnin pätkä. Varmaankin tässä on tottunut tv-sarjojen vuoksi hahmojen esittelyihin vähän eri tavalla kuin ennen. 3,5/5
^ Autismia ei oiken voi sanoa taudiksi sillä tavalla miten tauti ymmärretään. Wikipediasta lisää... T: Vesku
Melkosen väsyttävä oli katsoa tämä loppuun. 20 vuoden päästä tätäkään perus jännäriä ei muista kukaan kun ei kehtaa kuitenkaan yhtä antaa.
Kohtuullinen toimintatrilleri hyvillä näyttelijöillä, mut kyllä tää silti aika tylsä oli ja se ei johtunut pituudesta. Joskus asioiden saattaminen eteenpäin soisi sujuvan nopeammin, tässä ei niin käyny. Autismin ja lasten tarinan ympärillä pyörittiin ehkä hieman liikaa josta varsinaisen pääjuonen eteensaattaminen kärsi. Kokonaisuutena kuitenkin sujuvahkoa viihdettä, toiminta oli ok. 3/5
Kas kummaa. Tätä ei ole ollutkaan aiemmin edes mitään mielenkiintoa katsoa, koska puunaamabenaffleck pääosassa. Nyt oli ilmeisesti sopiva hetki, kun kakkososakin ilmestyi Primelle ja lisäksi täälläkin nosteltu takaisin kuviin. Yllättävän positiivista meininkiä tarjosi ja jopa puunaamabenaffleck hoiti hommansa kuten pitääkin. Hyvin ohjattu, näytelty, roolitettu ja jopa lopun huipennusta lukuunottamatta sujuvasti kirjoiteltu. Kuitenkin ehkäpä hieman liian pitkä. Täydellinen yllätys ja nyt ymmärrän myös IMDB:n ylistävät 7.3. Joskus nekin paikkansa tietää. Kyllä tällä hyvin pärjää vertailussa tämän vuosikymmenen vastaaviin. Jotenkin kummallisen 90-lukuista tunnelmaa saatiin aikaiseksi vaikkei siellä oltukaan, mutta siis kokonaisvaltaisesti. Täytynee tuo kakkonenkin katsella.
Kannattaa tosiaan kakkonen katsella. Näkee että tekijöillä ollut hauskaa tehdessä, vaikka jossain määrin synkän aiheen ympärillä pyöritäänkin. Ei tästä kakkosesta kellekään oscaria jaeta. Ben Affleckin vihaajat karttakaa. 4/5.
Tuli jostain striimauspavelusta katsottua ykkönen. Ei voi sanoa, että olisi joku kiima kakkosta nähdä Meni viihteenä, mutta niin menee paljon muutakin. Joo toi aiemmin mainittu autismi supervoimana tuntuu olevan muotia.
Tuli nyt katsottua tuo jatko Accountant 2 ja valitettavasti ei mielestäni ollut lähelläkään ykkösen tasoa. Jos alkuperäinen oli jonkun mielestä pitkäveteinen tai tylsä, niin tämä kyllä aika pitkälti sitä oli. Ajoittaisia valonpilkahduksia lukuunottamatta homma ei oikein tuntunut etenevän jouhevasti vaan vähän väliä jäätiin jauhamaan jotain ties mitä ja varsinkin veljien välistä erikoista suhdetta. Ei tämä ainakaan mikään täysipainoinen toimintaelokuva ollut ja sitä olikin odotuksiin nähden aika niukasti. Enemmän vatvottiin muita asioita ja valitettavan pitkäpiimäisen oloisesti. Painotusta oli enemmän alkuperäiseen ideaan autisimin kirjoihin, mutta enemmän tai vähemmän uskottavat horinat aiheesta eivät oikein jaksaneet kantaa. Kahdeksassa vuodessa tyyli oli selvästi samasta ohjaajasta huolimatta muuttunut ikävän väsyneen nykytyyliseksi, jonka huipentaa lopun lässynlässyn jne. Alkuperäinen hyvä, mutta tämä ei hetkittäisistä ilonpilkahduksista huolimatta oikein uponnut. Valitettavasti.
No niin kiitti vaan kaikki, piti sitten katsastaa tämän kun on Maxin suoratoistossa tarjolla. Ihan mukiinmenevää viihdettä. Tulipa vaan mieleen, että olisi honkkaripätkänä voinut toimia himpun paremmin kaikkien huokeiden juonenkäänteiden takia.
Onhan tää ykkönen ihan jees, pystyi katsomaan vaikka en todellakaan pidä Anna Kendrickistä. Kakkonen vielä kurkkaamatta.