Inherent Vice (2015) (Paul Thomas Anderson / Reese Witherspoon, Jena Malone, Joaquin Phoenix, Sasha Pieterse, Josh Brolin, Katherine Waterston, Benici

Tulipa tämäkin katsottua. Ei ollut kovin hääppöinen leffa,eli oikealla linjoilla plazalaiset ovat olleet kun kukaan ei tätä ole katsonut.

Spoiler

En jaksanut koko ajan pohtia oliko tässä joku looginen juoni vai ei. Mutta minusta tässä ei oikein kunnon juonta ollut. Tässä nyt oli aina joitakin kohtauksia joissa vaikutti että jouni kehittyy. Mutta sitten taas oltiin ihan muissa tapahtumissa. Mitään loppu wistiä ei tullut. Tämä oli vähän niinku päähenkilön elämää suurkaupungissa. En tiedä mun mielestä tässä ei ollut mitään järkeä oikein ja myös pitkäveteinen oli aika suurelta osin

 

Huikea elokuvakokemus! Paul Thomas Anderson näyttää keskisormea konventionaaliselle elokuvakerronnalle, jossa on selkeä tarina. Inherent Vicestäkin toki löytyy dekkarimainen tarinakehitelmä, johon palataan aina kun pilvenhuuruisilta sekoilulta viitsitään. Onneksi, toisin kuin esimerkiksi Seth Rogenin ja Judd Apatowin elokuvissa, tuo sekoilu on onnistuttu kuvaamaan mielenkiintoisesti ja eritoten hauskasti. Osittain siksi, ettei katsoja oikeastaan koskaan tiedä, kuinka paljon tarina tuon takia värittyy, mutta sen verran överiksi homma menee niin usein, että epäilykset ovat koko ajan läsnä. Tarina kulkee muutenkin varsin jouhevasti, eikä tällä kertaa tullut roolihahmojen nimitulvasta edes montaa kertaa pudottua kyydistä (omistan huonon nimimuistin). Hauskaa oli myös bongata viittauksia Mansoniin, Mustiin Panttereihin jne. Elokuva ei taida lopulta kertoa 70-luvusta paljoakaan, vaan on eräänlainen pastissi sille, jollaisena elokuvantekijät haluavat sen muistettavan.

Ymmärrän hyvin miksi elokuvaa voi pitää tylsänä ja huonona. Itse pidin juuri elokuvan epämääräisestä tarinankerronnasta ja Joaquin Phoenixin hienosti esittämän Doc Sportellon toilailuista, on miellyttävää kun joku viitsii vielä haastaa katsojaa ajattelemaan näkemäänsä. Vaikka elokuva vilisi pienissä rooleissa tunnettuja näyttelijöitä sekä elokuvista että televisiosta, ei se koskaan mennyt itsetarkoituksellisuuden puolelle.

Vaikka pidin Oscarin voittaneesta Birdmanistakin paljon, kyllä tämä lopulta oli sitä antoisampi elokuva. Hyvänä kakkosena tämä tulee viime vuoden parhaiden jenkkielokuvien joukossa, heti Boyhoodin jälkeen. 5/5

 

Kyllä tämä mielenkiintoiselta on vaikuttanut ja olisin kyllä käynyt katsomassa, mutta tuli "väärään" teatteriin, johon ei sarjaliput käy. Ja juuri nyt ei viitsi oikein pistää rahaa mihinkään ns. ylimääräiseen.

Edit: lisätään nyt sekin, että samasta syystä jäi hyvinkin kiinnostava Whiplash valitettavasti näkemättä. Mutta kotona sitten.

 

Olihan tämä kyllä ihan hyvä leffa, pitänee katsoa toistekin koska jäi vähän kysymysmerkkejä ilmaan... sellaista touhua ettei voi olla ihan varma mikä on pelkästään huumehoureita ja mikä ns todellisuutta. Aivan loistosuoritukset näyttelijöiltä ja ohjaajaltakin. Ja kuvaajalta. Eikä tullut aika pitkäksi.

4.5/5

 

Loistavaa tavaraa jälleen Andersonilta. 4,5/5

 

Nyt oli kyllä niin ontuvaa tarinankerrontaa ettei oikein meinannu mielenkiinto pysyä millään yllä. Koko ajan joutui miettimään, että mitäköhän nyt ja mihin tää nyt liittyy, ja kuka toi nyt on. Enkä ollu edes kännissä! Leffalla kestoa niin paljon ettei tätä huvita kyllä uudestaan katsoa. Tuskin olisi yhtään sen selvempi. Paljon hyviä näyttelijöitä ja suurin osa meni ihan hukkaan. Oli tässä sentään pari hauskaa kohtausta ja hyviä biisivalintoja, mutta kokonaisuus kyllä todella sekava ja tylsänpuoleinen.

**

 

Ei tämä oikein toiminut. Näistä aineksista kasattuna aivan liian pitkäpiimäinen trippailu, jolla oli vaikeuksia edes edetä. Näyttelijät kyllä hoitivat roolinsa hyvin, ja 60-luvun habitusta sekä musiikkia oli tuotu onnistuneesti mukaan.

2,5/5

 

Joudun valitettavasti yhtymään (mutta en silleen) edellisiin. Minustakin mentiin tylsän puolelle, kun mielenkiintoista sisältöä ei vain millään löytynyt 2,5 tunnin kestoa perustelemaan. Hauskempaa dialogia, toimintaa, alastomuutta tai jotain olisi tarvittu lisää, nyt ei aineksia ollut riittävästi monesta kovasta nimestä huolimatta.

There Will Be Blood tosin iski sekin kunnolla vasta toisella katselulla, toivottavasti tälle käy samoin. Ei kyllä jäänyt ihmeemmin mielenkiintoa uusintaan. Nyt voin antaa korkeintaan 3/5.

 

Inherent Vice jäi teatterikierroksella näkemättä, joten P. T. Andersonin uutuus tuli katsottua vasta nyt. Kyseessä on omintakeinen noir-tarina, joka sijoittuu Los Angelesiin. Samoin kuin elokuvissa Chinatown ja Pitkät jäähyväiset keskeistä on tunnelma, ja mutkikas rikosjuoni jää tavallaan taka-alalle — yhdeltä katsomalta sitä ei välttämättä osaa hahmottaa, eikä tämä ole puute.

Tapahtumat sijoittuvat vuoteen 1970, ja tarinan käänteet taiteilevat hienovaraisesti absurdiuden veitsenterällä. Chandler-tyyppisen rikostarinan kaikki elementit ovat mukana, mutta monien henkilöiden tolkuttomuus ja arvaamattomuus on mennyt äärimmäisyyksiin, malliesimerkkinä Martin Shortin esittämä hammaslääkäri Blatnoyd. Tapahtumat ja kuvakulmat yllättävät jatkuvasti: Fellini meets The Big Lebowski.

Joaquin Phoenix hoippuu 1970-luvun maisemissa kuin köyhän miehen Wolverine (X-Men: Days of Future Past). Toisaalta Josh Brolinin ja Owen Wilsonin roolityöt perustuvat ehkä rahtusen liikaa esittäjiensä maneereihin.

Inherent Vice on kuvattu 35 mm:n filmille, ja värimaailma on hiukan ylikylläinen, 1970-luvun tuntuinen. Elokuva on realisminhuuruisuudessaan kiehtova, vaikeasti unohdettava, elokuvamaisesti soiva trippi 1960-luvun hippikrapulaan.

4/5

Brittiläinen blu-ray (BD-50) toistaa filmikuvan uskollisesti. Julkaisussa on myös suomenkielinen tekstitys mutta lisämateriaalina vain mainostasoista tavaraa. Muutama kuvanäyte:

Spoiler

 

marlanilla on yleensä kohtuukattavat arvostelut katsomistaan leffoista, voisi olla ihan paikallaan laittaa näitä/niitä tuonne arvostelu-osioon nyt kun ne toimii. Tämmöinen tuli mieleen...