J-P Valkeapään ohjaama He ovat paenneet on road movie kahden nuoren pakomatkasta halki kesäisen Suomen. Raisa on ongelmanuorten laitoksen ongelmallisin nuori. Joni tulee laitokseen siviilipalvelusmieheksi. Nuoria yhdistää unelma paosta, mahdollisuudesta päästä karkuun todellisuuden väkivaltaa ja jatkuvaa pahaa mieltä. Siviilipalvelusmiehellä on yleisavain ja laitoksen vanhan Volvon käyttöoikeus - ja matka voi alkaa. Pako halki kesäisen Suomen on mieletön seikkailu kahdessakin mielessä. Se on kertomus hauraasta rakkaudesta ja mielettömistä onnen ja vapauden hetkistä pahan maailman keskellä. Se on kuitenkin mieletön myös siksi, että suunnitelma on hatara eikä yhteiskunta päästä otteestaan – vai päästääkö sittenkin? Katso elokuvan trailer Ensi-ilta Suomessa 17.10.2014
Hieno leffa. Kannattaa käydä katsomassa vielä kun ehtii, ei meinaan pyöri pitkään ohjelmistossa näillä kävijämäärillä. Minunkin näytöksessä oli vain kymmenen katsojaa. Mainio debyytti Muukalainen herätti vahvan mielenkiinnon Valkeapään tekemisiin ja tämä uusi vain vahvistaa tuntemuksia. Kyseessä on tällä kertaa aika erilainen elokuva, joskin tyyli on kyllä usein tunnistettavissa. Alkupuoli yllättävän (ja varmaan tarkoituksellisen) tavanomaista nuorisoelokuvaa, sitten lähdetään mielenkiintoisempiin sfääreihin. Tuo aloitusviestin juonikuvaus saa elokuvan kuulostamaan aika kämäiseltä perusshaitilta, vaikka todellisuudessa kyseessä on piristävän poikkeava suomileffa. Muukalaisen arvosteluissa viitattiin usein Tarkovskiin ja tämän uudemman myötä myös Lynchiin ja vaikka mielestäni tällä kertaa rinnastukset ei ole yhtä osuvia, niin ainakin ne antavat toivottavasti potentiaalisille katsojille vihjeen, että ei kannata skipata tätä vain sen takia, että olettaa tämän olevan keskinkertaista ja tavanomaista suomalaisen nuorison ahdistuskuvausta.
Palsan jälkeen oli nähtävä vuoden toinen kotimainen taidetapaus: He ovat paenneet. Palsa kärsi heikonlaisesta videokuvasta, mutta Jukka-Pekka Valkeapään ohjaus on täysin toista maata: upeasti kuvattu, impressionismin sävyttämä realistinen seikkailu, joka on luonteeltaan aivan erilainen kuin vaikkapa Sisko tahtoisin jäädä ja aidosti mukaansatempaava, toisin kuin Betoniyö. Ohjaaja käyttää äärimmäisiä lähikuvia ja liikkuvaa kameraa tuodakseen katsojan mukaan keskelle tarinaa. Harvoin näkee näin vaikuttavaa kameratyötä. Erilaiset elementit on yhdistetty onnistuneesti hiukan unenomaiseksikin kokonaisuudeksi, ja katsojalle jätetään asioita löydettäväksi. Myös äänisuunnittelu on onnistunutta. Monin paikoin äänimaisema on hienovarainen ja subjektiivinen, mutta kun helikopteri leijuu päähenkilöiden ja kameran yllä, se myös tuntuu katsomossa. Elokuvan juoni kertoo kahdesta syrjäytyneestä nuoresta: 17-vuotias Raisa (Roosa Söderholm) on nuorisokodin asukas, ja hiukan vanhempi Joni (Teppo Manner) tulee laitokseen suorittamaan siviilipalvelustaan, koska hän ei ollut viihtynyt armeijassa. Kuten elokuvan nimi saattaa nokkelimmille paljastaa, nuoret karkaavat laitoksesta ja siitä alkaa monivaiheinen seikkailu, Spoiler joka kääntyy välillä varsin ahdistavaksi, kun katsoja alkaa pelätä, että naamiomiehet todellakin tappavat nuoret. Elokuvaa katsoessa heräsi alkupuolella epäilys, että traileri paljasti elokuvasta liikaa, mutta loppupuolella epäilys hälveni. Tälle elokuvalle on vaikea löytää vertauskohtaa, mutta kuvitelkaa, että Terrence Malik olisi ohjannut elokuvan Julma maa. Kameratyö voisi muistuttaa Lucile Hadžihalilovićin Innocencea. Myös Valkeapään edellinen ohjaus Muukalainen oli persoonallinen ohjaustyö, joka jäi pitkäksi aikaa katsojan mieleen. Tämä elokuva on julkaistu DVD:llä paitsi Suomessa myös ainakin Hollannissa, ja ulkomaisessa julkaisussa olisi tämän esittelyn mukaan myös ohjaajan haastattelu (kaiketi englanniksi). He ovat paenneet -elokuvalle voi toivoa laajempaa kansainvälistä näkyvyyttä. Aina välillä tulee vastaan elokuva, jonka edessä arvostelija on aseeton ja joutuu antamaan arvosanan 5/5 Pure cinema.
Tämä. Ja ilmeisesti vieläpä kuvaaja Pietari Peltolan ensimmäinen pitkä elokuva. Tämä meni vähän ohi, koska Malickhan nimenomaan on ohjannut Julman maan?
Jos ei teatteriin ehdi, niin toki blu-ray on hyvä vaihtoehto. Dvd:itä en itse ole ostanut enää pariin vuoteen, niiden videolaatu tuntuu liian suttuiselta nykystandardeihin verrattuna.
Ihan vilpitön kiitos muistutuksesta, että tuoreetkin kotimaiset elokuvat saattavat päätyä vain DVD:lle, jos on vähänkään marginaalikamasta kyse. Teatteriin vie miehen tie, ennen kuin on myöhäistä. Oman mielipiteen kysymykseen voit varmaan arvata.
Minusta tämä pitäisi ehdottomasti julkaista HD:nä (ja vähintään 6.1-äänellä). Onhan tämä visuaalisesti hiukan eri luokkaa kuin ”den där privatdetektiven från Åbo”. Criterion...?
Mikähän ihme siinä on, että varsin poikkeukselliseksi kotimaiseksi elokuvaksi kriitikoiden ylistämä leffa ei vaan saa katsojia? Ohjaaja twiittasi juuri, että teattereissa elokuvan on nyt nähnyt vähän yli 2000 katsojaa, mikä kuulostaa kyllä kovin vähältä.
Saattaa juontaa juurensa juonikuvaukseen ja sen tuomiin mielikuviin; taannoin tuon lukeneena mietin, että voisi tämän vilkaista, jos ainoana vaihtoehtona olisi Pekko Aikamiespojan poikamiesaika takaperin pyöritettynä vietnaminkielisellä dubbauksella. Saattaa ollakin hyvä pätkä, mutta tuo aihe ja juonikuvaus karkottaa erittäin pätevästi 90% katsojista...
Kukaan ei ole profeetta omalla maallaan. Ehkä tämäkin saa palkintoja ulkomailla, mutta Suomessa yleisö ei vain arvosta. (Tämä voi tulla ulkomaalaisille sitten yllätyksenä. ”I presume this was a huge success in Finnish cinemas, too?”)
Tämähän se sai sitten parhaan elokuvan ja ohjaajan Jussit. En nyt ole varma, oliko kuitenkaan viime vuoden paras kotimainen leffa, Mielensäpahoittaja on ainakin multa näkemättä vielä viime vuoden kotimaisista. Ihan hyvä leffa kuitenkin, 3½ tähteä. Visuaalisesti paikoin hieno, paikoin ehkä vähän tekotaiteellinen, mutta vähemmän tekotaiteellinen, ja selkeästi parempi elokuva, kuin ohjaajan Muukalainen -elokuva, jota aikoinaan elokuvateatterissa katsoessani en pysynyt hereillä. Pitäis se tosin joskus katsoa uudestaan, jos pysyisi paremmin hereillä. marlan: Miksi käännät leffan nimen usein ruotsiksi arvosteluissasi, kuten tässäkin otsikoit arvostelusi: "He ovat paenneet ~ De har flytt"? Onko se olevinaan huumoria?
Vaikka näyttelijät ovatkin näyttelemiään hahmoja oikeasti vanhempia, niin elokuvan maailma vakuuttaa aitoudellaan. Kuitenkin mitä pidemmälle leffa etenee, niin tarinan lentoa yritetään nostattaa hieman tekotaiteellisella matskulla, mikä ei edes ole huono seikka kaikkinensa - suomalaisessa elokuvassa harvoin nähnyt yhtä hieno trippikohtausta/tai muuta vastaavaa. Itse olisin toivonut kuitenkin maanläheisempää lähestymistapaa tarinan kietomisessa kasaan. Nyt lopun koittaessa on olo, ettei tarina ollutkaan "totta". Varsinkin yksityisalue-kohtaus tuntui irralliselta muusta elokuvasta.
Tuota tuli itsekin ihmeteltyä. Jotenkin hämärällä tavalla raju tyylinmuutos, joka onnistuu melkein yksistään pilaamaan muuten niin hyvin toimineen kokonaisuuden.
Minähän en sitä ”käännä”, vaan kirjaan muistiin ruotsinkielisen levitysnimen siten kuin se elokuvan alkuteksteistä ilmenee — ihan vain siksi että sinunlaisillesi tulee paha mieli.
No teet itse käännöstä tai et, mutta mainitset kuitenkin, mikä se elokuvan nimen ruotsinkielinen käännös on. Enkä kyllä oikeasti usko, että sen takia mainitset elokuvan nimen ruotsinkielisen käännöksen, että minunlaisilleni tulisi paha mieli, vaan sanot noin, että provosoiduisin, koska itse provosoiduit kysymyksestäni, vaikka ihan asiallisesti kysyin mielenkiinnosta, koska asia ihmetyttää minua. Mitä lie huumoria se sitten on, että se elokuvan nimi pitää mainita ruotsinkielisenä käännöksenä tai sitten mainitset elokuvan nimen ruotsinkielisen käännöksen siksi, jos olet suomenruotsalainen. No, ei ole pakko kertoa oikeaa syytä, jos se on niin vaikeeta.
Olihan tää suomalaiseksi todella hienoa ja vaikuttava elokuva. Loppupuolella kun tunnelmat "hieman" muuttuivat, niin oli aika wtf fiilikset. Spoiler Oikeesti luulin, että se likka kuoli ****½
Kun täällä ne katsojien mielestä parhaat elokuvat on näitä Luokkakokouksia ja muita mestariteoksia. Mistä löytyisi tähän tarpeeksi iso facepalm? No, menestyyhän huonot elokuvat loistavasti muuallakin kuin Suomessa, onhan sekin nähty. Mistä löytyisi tähän vielä isompi facepalm? Käviköhän tämä edes Kuopiossa? No nyt tuli kuitenkin nähtyä kirjaston reiskalta ja vautsi vau, että teki vaikutuksen! Osataan sitä täälläkin, perskutarallaa. En keksi tähän hätään parempaa näkemääni kotimaista elokuvaa. Erinomaiset pääroolit ja muutkin, upeita kuvia ja kohtauksia, surrealismia, outoutta, mitä kaikkea. Tekijät, tehkääpä lisää. Tämän voisi hankkia itselleen, ei tässä sen tarkempia arvosanoja tarvita.
Olihan surkea elokuva, 1/5 pistettä. Paikoitellen kuvaus oli ihan ok, mutta välillä typerää zoomailua sekin. Näyttelijöiden suoritukset aika huonoja, kuten melkein aina kotimaisissa. Elokuvaan heiteltiin muutamia hahmoja, laidasta laitaan, ilman että kenestäkään kerrottiin sen enempää, edes pääosan esittäjien roolihahmoista ei kerrottu just mitään. Käytännössä mitään juonta ei ollut, eikä edes vuorosanojakaan, melkein mykkäelokuva. Katsojaluvut on mun mielestä aika hyvin suhteessa leffan tasoon.
No todellakin, tuntui tarpeettomalta ja aivan toiselta elokuvalta Spoiler (ei sillä, joku suomalainen Funny Games vois olla kova sana hyvin toteutettuna) Eikö oikeasti muuta keksitty, jos jotain dramatiikkaa ja jännitettävää piti saada loppuun. Onko tätä ohjaajan/käsikirjoittajan toimesta selitetty mitenkään missään yhteydessä? En jaksa tähän hätään kaivaa haastatteluja tms. Muutenhan tämä oli aivan ok, sentään näytti ja tuntui oikealta elokuvalta eikä puskafarssilta tai tv-tuotannolta niin kuin monet muut kotimaiset.