Lähtökohdiltaan Richard Levinen (Nip/Tuck) Ilot ja surut (Every Day) tuo mieleen Woody Allenin: elokuvan päähenkilöt tekevät luovaa työtä, elävät New Yorkissa ja edustavat ylempää keskiluokkaa, ja juoni keskittyy ihmissuhteisiin. Elokuvaa luonnehditaan komedialliseksi draamaksi, mutta itse pidin sitä enemmänkin vakavana draamana, johon on siroteltu komedian hippusia, arjen absurdiutta. Päähenkilö TV-käsikirjoittaja Ned (Liev Schreiber) on elänyt 19 vuotta avioliitossa Jeannien (Helen Hunt) kanssa. Elokuvan tarina esittää hänelle neljä haastetta: Appiukko Ernien (Brian Dennehy) terveys on heikentynyt niin ettei hän selviä enää itsekseen vaan hänet tuodaan asumaan tyttärensä ja vävynsä kotiin. Pojista vanhempi, 16-vuotias Jonah (Ezra Miller), on homoseksuaali, ja hän tekee siitä ison numeron; isän on vaikeampi hyväksyä pojan homoseksuaalisuutta kuin äidin. Käsikirjoitustyö ei ota sujuakseen, koska TV-sarja keskittyy hätkähdyttämään ja okeeraamaan katsojia. Niinpä Ned määrätään kirjoittamaan yhdessä työtoverinsa Robinin (Carla Gugino) kanssa, ja Robin koettaa vietellä hänet. Tarinaa kannattelevat hyvät näyttelijät ja tietty realismi, jopa sympaattisuus. Elämän haasteisiin ei tarjota ihmelääkkeitä, vaan niistä on selvittävä ja välillä koettava kolhuja. Spoiler Appiukon sairaus rasittaa perhettä henkisesti ja taloudellisesti. Poika livahtaa homodiskoon ilman vanhempiensa lupaa, mutta täysi-ikäisten homomiesten maailma on kiltille kotipojalle hiukan liian raju kokemus. Aviollinen uskottomuuskaan ei ota sujuakseen, kun Robinin mustasukkainen ex-poikaystävä syöksyy uima-altaaseen herkällä hetkellä. Amerikkalaisella blu-raylla (Image Entertainment) on mukana paitsi poistettuja kohtauksia myös tekijöiden haastatteluja. Niistä paljastuu kiinnostavia seikkoja: Spoiler ohjaaja-käsikirjoittaja Levine kertoo tarinan pohjautuvan hänen omaan elämäänsä, ja alun perin tapahtumat sijoittuivat Los Angelesiin. Ilmeisesti omaelämäkerrallisuus on tuonut elokuvaan tiettyä johdonmukaisuutta ja vakautta. Ketään ei pyritä häpäisemään, mutta TV-tuotannon maailmasta annetaan melko raadollinen kuva (katsojia uskotaan voitavan houkutella raskaana olevan vaimon pettämisellä, eläimiinsekaantumisella, kääpiöseksillä jne.). Elokuvassa on myös antropologinen ulottuvuutensa, kun suomalainen katsoja huomaa, kuinka erilaisessa yhteiskunnassa henkilöt elävät: vanhuksen hoito pitää järjestää ja kustantaa itse, koska USA:ssa ei ole KELAn kaltaista järjestelmää; lapset pitää kuljettaa kouluun ja kotiin; 16-vuotiaan menoja vahditaan tarkkaan. Every Day on astetta hillitympi ja pidättyvämpi kuin Woody Allenin elokuvat ja tavanomaisempi kuin vaikkapa The Kids Are All Right, mutta kokonaisuus on sujuva ja tasapainoinen, aikuinen ja sopivan omintakeinen. 3½/5 Muutama kuvanäyte USA:laisesta blu-raysta: Spoiler 1. 2. 3. 4. 5. 6. 7. 8.