Yksinäinen teinipoika Duncan (Liam James) sukeltaa elämänsä kesään vesipuiston hulvattoman henkilökunnan kanssa. Rantakaupunkilomallaan Duncan vieraantuu äidistään (Toni Collette), joka pyrkii päättäväisesti saamaan parisuhteensa toimimaan. Duncan näkee äidin juhlivaisen poikaystävän (Steve Carell) upottavien perheenrakennuspyrkimysten pinnan alle, eikä löydä paikkaansa perheen polskinnan keskellä. Hauska ja salamyhkäinen ystävyys vesipuiston seurallisen johtajan (Sam Rockwell) ja muiden epämääräisten työntekijöiden kanssa auttaa Duncanin altaan pohjalta takaisin aurinkoon. Katso elokuvan trailer Katso kuvagalleria: selattava | klikattava Ensi-ilta Suomessa 16.08.2013
The Way, Way Back kuuluu kesän myönteisiin yllätyksiin: komediallinen perhedraama 14-vuotiaasta Duncanista (Liam James), jonka täytyy tulla toimeen uuden isäpuolensa (Steve Carell) kanssa. Duncan on hiljainen poika, nyhjöttäjä, ja isäpuoli yrittää patistaa häntä liikkeelle täysin väärällä tavalla. Vesipuiston boheemi omistaja Owen (Sam Rockwell) näkee, mistä kenkä puristaa, ja palkkaa Duncanin puistoon. Tunnelmaltaan elokuva tuo mieleen takavuosien klassikon Little Miss Sunshine jo siksikin, että Steve Carell ja Toni Collette ovat molemmissa mukana. Toinen vertauskohta on Strippari ja poika, jossa mies ilmaantuu äidin ja pojan suhteeseen. Steve Carell on vähäeleisen vakuuttava törppönä isäpuolena. Sivurooleista naapurintytöt Allison Janney (10 Things I Hate About You) juoppona äitinä ja AnnaSophia Robb (Silta salaiseen maahan) tyttärenä varastavat kaikki kohtaukset, joissa he ovat läsnä. Tätä elokuvaa katsoessa joutuu itkemään ja nauramaan. Alkupuolella tilannekomedia perustuu siihen, ettei Duncan tajua Owenin ironiaa vaan ottaa jutut täydestä. Uusioperheen jännitteet nähdään pojan näkökulmasta, ja katsoja alkaa sääliä lapsia, koska nämä eivät voi valita vanhempiaan. Draamaa ja komediaa harvinaisen onnistuneessa suhteessa. 4½/5
Hyvä filmi! Aika perinteinen genressään, mutta näyttelijät tekevät tästä erityisesti katsomisen arvoisen. Yllätyin kuinka hyvä Carell oli ns. pahiksen roolissa. Rockwell oli kanssa loistava sivuroolissaan ja kaikki muut onnistuivat vähintään hyvin. Mukavan rento, joskin olisi voinut olla hieman pidempi, koska tuntui että kun päästiin vihdoin asian ytimeen niin elokuva loppuikin sitten aika hätäisesti. Lopussa annettiin kyllä viitteitä, miten tarina tuosta jatkuisi, mutta olisin toivonut hieman enemmän draamaa ja asioiden käsittelyä. 3,5/5 Hyvä leffa, jonka voi katsoa lähes missä mielentilassa tahansa. Ei ehkä räjäytä tajuntaa, mutta on hyvä kokemus kokonaisuudessaan.
Meikäläinen kyllä diggaa tämän tyylisistä leffoista. Tulee mieleen Little Miss Sunshine, (paljon huonompi) Adventureland, samojen tekijöiden The Descendants, ehkä Moonrise Kingdom. Kaikki eri tyylisiä elokuvia tähän verrattuna juu, mutta ehkä vähän samanlainen yleisvire. Suositelkaa muita? Amazonilla suositellaan sellaista kun Kings Of Summer, onko kukaan nähnyt? Carell oli kyl varsin vakuuttava. Toni Collette nyt oli perus "tonicollette-mutsi", kuten aina. Hieman liian helposti Rockwellin esittämä heebo ystävystyy jonkun random-penskan kanssa, mutta se on leffan kantava ajatus joten menkööt. (Bonukset vesipuiston keltabikini-naisesta. Samoin AnnaSophia ja pääosan esittäjän sisko olivat aika jees. )
Välillä tuntuu että samankaltaisia leffoja tulee pihalle pareittain. Tämä oli toinen samaan aikaan ilmestyneistä teinin kasvutarinakomedioista vesipuistossa kesätöissä. Tämän 'pari' oli The to do list. Sen olen nähnyt, tätä en vielä.
Tällaisia leffoja on tullut nähtyä hieman liian monia, että olisi tehnyt erityistä vaikutusta. Mitään erityistä uutta ei tarjottu, vaikka muuten olikin ihan ok pätkä. 2.5/5
En minäkään tästä mitään ihmeellistä saanut irti. Ihan mukava leffa, juoni aika mitätön, Carell oli hyvä jne. Viikonloppuna katsoin, ja nyt jo alkaa unohtumaan tapahtumat. Tuo kertoo jotain pääni lisäksi elokuvan merkittävyydestä. 2/5