Hakua käytin, en löytänyt. "I goddamn near lost my nose. And I like it. I like breathing through it". Roman Polanskin ohjaama Chinatown sai vuokraamoreissulla toisen mahdollisuuden. Ja se käytti sen. Tarina nopeasti: yksityisetsivä, paikalle porhaltava nainen, etsi pettävä mies, miljuuna juonenkäännettä ja koukkua. Elokuvan laatu nopeasti: loistava. Tässä kohtaa lienee sopivaa todeta, että ensimmäisellä yrityksellä (vuosi oli 2002 tai 2003) leffa ei maistunut oikein mitenkään päin. Uusintakatselulla selvisi monen muun seikan lisäksi se, että muistikuvat leffasta olivat (erästä surullisen kuuluisaa ajattelijaa lainatakseni) vain hämäriä. Nyt muisti ja mielipide ovat päivitetty. Ensimmäinen parttiarallaa 15 minuutin paikkeilla en ollut vielä täysin vakuuttunut siitä, oliko tämä uusintakatselu täysin aiheellinen. Kunnolla elokuva alkaa oikeastaan vasta ensimmäinen varsinaisen käänteestä jälkeen. Se saadaan kuitenkin sen verran nopeasti, että muuta elokuvaa hieman löysempi startti ei lopputulokseen pääse juuri vaikuttamaan. Polanskin ohjaama tarina kohtalokkaan päämäärätietoisesta ja etäisesti kunniallisesta päähenkilöstään korruption ja ahneuden täyttämässä Los Angelesissa etenee erittäin sujuvasti. Rakastuin pitkiin ottoihin. Useaan kertaan mietiskelin, että eikö tässä kohtauksessa tosiaan ole ollut yhtäkään leikkausta. En alkanut kelailua harrastamaan, mutta lukuisia miellyttävän rauhallisesti kuvattuja hetkiä leffasta joka tapauksessa löytyy. Muutenkin elokuva on ohjaukseltaan loistava, tunnetta on juuri niissä kohdissa kuin sitä kaivataankin. Varsinainen juoni kärsii hieman liiallisesta bad guy behind bad guy -syndroomasta, mutta tarinaa avataan kuitenkin niin selkeästi ynnä tyylikkäästi, että eksymisen vaaraa ei ole. Jack Nicholson pääosassa ei ole koskaan huono vaihtoehto ja vaikka karmea kasa miehen (väitetysti) pravuurisuorituksia on näkemättä, niin tähän mennessä en muista miehen olleen muissa leffoissa yhtä vakuuttava. Niin ikään Faye Dunaway naispääosassa on erinomainen ja siinä sivussa ilo silmille. Muutenkin näyttelijät ovat vakuuttavassa tikissä. He tosin jäävät lähes järjestään The Jackin mammuttimaiseen varjoon, sillä Nicholson taitaa olla suurin piirtein jokaisessa kohtauksessa. Kerronta ainakin etenee puhtaasti hänen hahmonsa kautta ja mysteeri selviää samalla niin Jackille kuin katsojalle. Tämmöisessä puhtaasti yhden henkilön kantilta kerrotuissa tarinoissa tulee joskus hieman hölmö olo, jos ohjaaja / käsikirjoitus aliarvioi katsojaa: Chinatownin tapauksessa katsoja ei kuitenkaan ole jatkuvasti kahta askelta päähenkilöä edellä. Chinatownin voi vaivatta heittää siihen koriin, jossa lukee jotain tyyliin vaikka mitään erityistä ei tapahdu, niin pikkuisen tässä joutuu jännittämään. Onkin pieni pettymys että aivan viimeistä kohtausta lukuun ottamatta loppuhetket eivät maistuneet yhtä hyvältä kuin valta-osa elokuvasta. Aivan, meinasikin kokonaan unohtua seikka, joka oli ehdottomasti yksi teoksen parhaita puolia: dialogi. Puhetta on paljon, sitä tulee henkilöiden suusta tiuhaa tahtia ja se on pirun nokkelaa. Terävä dialogi ei kuitenkaan tunnu itsetarkoitukselliselta, vaan se tietää milloin ja mihin iskeä. Ottaen huomioon Chinatownin maineen ihan kohtuullisena elokuvana on vähän typerää puhua yllätyksestä, mutta sellainen tämä leffa kuitenkin oli. Niin paljon paremmalta Polanskin ohjaus toisella kerralla maistui. "When youre right, youre right, and youre right". 1. katsomiskerta: n. 2½ / 5 2. katsomiskerta: 4½ / 5
Olen katsonut Chinatownin viimeksi joskus vuosia sitten ja kovasti olisin halunnut pitää siitä enemmän, varsinkin kun olen eräänlainen Polanski-diggari. Se ei kuitenkaan iskenyt aivan odotetulla tavalla, vaikka sinänsä kelpo ja huolella rakennettu noir-dekkari onkin. Nyt kun luin tämän viestin, niin tuli himo katsoa tuo leffa uudestaan, kun se kerran omasta hyllystäni löytyy. Onhan tuo pitkään ollut jo harkinnan alla, että pitäisi tsekata se uudemman kerran, koska muistikuvani ovat melko hataria. Nyt sen kohtaloksi on lähinnä muodostunut pölyn kerääminen jossain hyllyn perukoilla. Että jos se nyt monen vuoden tauon jälkeen nousisi kolmen tähden leffasta sellaiseksi viiden tähden klassikoksi, jollaiseksi se yleensä nostetaan. Pitääpä katsoa tässä joku päivä muistin virkistämiseksi.
Hieno elokuva ja kaiken muun hyvän lisäksi Chinatownista löytyy myös yksi kaikkien aikojen lempikohtauksiani: Gittes kuulee vitsin parturissa ja kertoo sen sitten myöhemmin intoa puhkuen toimistollaan. Tämä onnistuu inhimillistämään hahmoa aivan erinomaisen tehokkaasti.
Olettekos nähneet jatko-osan ja mitäs tykkäsitte? Kauan aikaa sitten muistelen sen nähneeni ja samalla muistelen siitä tykänneeni. Mutta kyllä ekassa on jotenkin uskomaton tunnelma mitä ei pysty selittämään ja siinä kai sen viehätys onkin. Jotenkin nämä 50/40-luvulle sijoittuvat synkät dekkarileffat iskevät meikäläiseen todella kovasti. Siinä ajassa on jotain erittäin viehättävää.
Minkäköhän takia tämänkin olen vain yhden kerran katsonut? Loistava elokuva, kaikilta osin. Pitää kai vaan säästellä näitä todellisia helmiä, että ei vaan kulu ja menetä merkitystä. Chinatownista pitäville voi suositella myös Altmanin Pitkiä Jäähyväisiä joka onnistuu tunnelmallaan pääsemään melkein samoihin lukemiin kuin Polanskin mestariteos.
Minä taasen ihmettelen, että miksi en ole vielä tätä elokuvaa ostanut, kun olen siitä kuullut vain pelkää positiivista.Täytyneen ostaa to kun siihen noissa kuuluisissa alelaareissa törmää. Tuo on totta, että harvoin kun katselee jonkin hyvän leffan, niin siitä saa aina hyvänt kicksit. No jaa. Elikkäs seuraavaksi tätä metsästämään.
Oma suosikkikohtaukseni elokuvassa on, kun Gittes tapaa Dunawayn isän kala-aterialla. Ja jos repliikkejä haetaan niin tätä piti kelailla useaan otteeseen, että mitäs tuo nyt tarkoittaakaan: You're dumber than you think I think you are. 4,5/5
Kiitos kun nostit, pitääkin kaivaa jostain esiin tämä klassikko. Juoni ja ratkaisu on kyllä hyvin muistissa, mutta eipä tuo haittaa.